Suppilovahveromunakas pinaatilla ja fetalla höystettynä

Moi!

Olen tyhjentänyt pakastintani viime vuoden sienistä tehden tilaa tämän vuoden sadolle. Niinpä suppilovahveroita on eksynyt ruokaan jos toiseenkin.

Tässä yhtenä iltana täytyi nyhjäistä tyhjästä, eli katsoa, mitä pakkasesta ja jääkaapista löytyy ja kehitellä löytyneistä tarpeista jotain. Niistä syntyi pinaatilla ja fetalla maustettu suppilovahveromunakas. Nam, mikä yhdistelmä!

Ajattelin laittaa reseptin jakoon siltä varalta, jos myös muilla on edellisvuoden sieniä jäljellä. Ja nythän uusiakin suppiksia rupeaa jo nousemaan, joten yhtä lailla voit valmistaa munakkaan uuden sadon sienistä.  🙂

Suppilovahveromunakas kahdelle

Ainekset:

  • 1 punasipuli
  • pari valkosipulin kynttä
  • pari kourallista suppilovahveroita (laitoin yhden keskikokoisen pakastepussillisen)
  • 3 kananmunaa
  • noin 1 dl kauramaitoa (tavallinen maito toki käy)
  • pari kourallista pinaattia
  • kourallinen kuutioitua fetaa
  • ripaus suolaa
  • ripaus mustapippuria

Kuullota pannulla sipulia, sekä valkosipulia. Lisää joukkoon sienet ja paista, kunnes nesteet ovat haihtuneet. Lisää pannulle pinaatti ja kuullota hetki.

Sekoita kulhossa haarukalla tai siivilällä munat, maito, suola, pippuri, sekä feta. Kaada seos pannulle sienten ja pinaattien joukkoon. Vedä lastalla pohjaa pitkin reunoilta keskustaan ja kallistele pannua, jotta munakas hyytyy tasaisesti.

Anna kypsyä miedolla lämmöllä.

Nautiskele esimerkiksi leipäviipaleen tai vihersalaatin kera.

Terkuin, Kirsi

Kynnys blogata ja motivaation löytyminen

Hei!

Minulle tapahtuu usein niin, että kun jostain asiasta on liian pitkä tauko, nousee eteen korkea kynnys taas aloittaa. En esimerkiksi pidä autolla ajamisesta, ja kun olen pitkään ajamatta, stressaa ratin taakse istuminen todella paljon. Liikunnasta taas useimmiten pidän ja jos joudun syystä tai toisesta liikuntatauolle, tekisi aluksi ihan hirveästi mieli liikkua, mutta jos tauko jatkuu yli kaksi viikkoa, on taas vaikeaa saada itsensä liikkeelle.

Olen pitänyt bloggaamisesta yli kahden kuukauden tauon. Kun jäin töistä kesälomalle, sormet syyhysivät kirjoittaa, ja postailinkin silloin instagramissa muutamia treenivideoita. Olin kuitenkin päättänyt pitää kesäloman ajan myös blogista lomaa (koska se liittyy niin läheisesti ammattiini). Kesäloman päätyttyä avasin läppärini useamman kerran aikomuksena kirjoittaa blogiini jotain. Mutta mitä? Olisi tylsää postata pitkän tauon jälkeen jokin tavanomainen treeni tai resepti tai kertoa lomakuulumisia. Mutta mistä ihmeestä sitten postaisin jotain? Kynnys kasvoi joka kerran läppärin avaamisen jälkeen ja samalla ahdistus siitä, että blogitauko vain venyi ja venyi.

Niinpä oli aika kaivaa esiin ne asiat, mitkä blogaamisessa minua motivoivat. Pohdin mm. alla olevia asioita. Ne pätevät oikeastaan mihin asiaan vain, joten jos sinulla on jonkin asian suhteen motivaatio hukassa, kannattaa pohtia seuraavia asioita:

  1. Mikä on motivaation alkulähde?

Mikä on se syy, miksi bloggaan? Mitä haluan siltä eniten?

  • Pidän bloggaamisessa erityisesti siitä, että se kehittää minua. Perehdyn usein blogatessani uusiin asioihin tai kertailen vanhaa. Haen uutta tietoa. Ja samalla saan bloggaamisesta uutta inspiraatiota työhöni.
  • Olen aina onnellinen, jos joku on jollain tapaa hyötynyt blogini sisällöstä – tehnyt postaamani treenin tai löytänyt uuden lempireseptin.
  • Mukavat yhteistyöt. Olen päässyt kokemaan hienoja asioita ja päässyt testaamaan erilaisia tuotteita, joista osa on jäänyt omaan aktiiviseen käyttööni.
  • Blogi on oma reseptipankkini. Täällä ovat hyvässä säilössä parhaimmat reseptini.
  • Pidän kirjoittamisesta.

Bloggaan harrastelijamaisesti, joten en ole juurikaan saanut blogini kautta rahaa. Silloin kun sitä on pikkuisen tullut, on se kyllä motivoinut, mutta vain hetkellisesti. Yleensä ulkoiset motivaattorit, kuten raha, ei motivoi pidemmän päälle. Sisäinen motivaatio vie pidemmälle.

Tätä asiaa voi pohtia minkä asian tiimoilta tahansa. Miksi olet aloittanut jonkin asian tekemisen (esim. jonkin harrastuksen tai elämäntapamuutoksen)? Mitä haluat asialta eniten?

 

  1. Mitkä ovat kompastuskivet? Voiko niiden yli päästä? Miten?

Suurimmat kompastuskivet ovat ajankäyttö ja vapaa-ajan käyttäminen koneen ääressä istuen. Työni sisältää nykyisin paljon enemmän koneen ääressä istumista kuin esimerkiksi vuosi sitten. Niinpä vapaa-ajalla läppärin avaaminen ei kiehdo. Mielummin ulkoilisin, joogaisin, lukisin kirjaa, tms. Lisäksi sain aikaisemmin työajan puitteissa blogata pari tuntia viikossa, jolloin laitoin aina vireille jonkin postauksen. Vaikka harvoin sain mitään parissa tunnissa valmiiksi, se oli kuitenkin kimmoke saada blogattua joka viikko jotain. Viimeisen vuoden aikana ei ole enää ollut mahdollista työn puitteissa käyttää aikaa bloggaamiseen. Nämä kaksi asiaa ovat selkeästi vaikuttaneet bloggaamisaktiivisuuteeni. Vuonna 2016 tein 75 blogipostausta, ja tänä vuonna postauksia on kertynyt tähän mennessä vaivaiset 17.

Pohtiessani asiaa, vaakakupissa painavat enemmän ne asiat, mitä bloggaamisesta saan kuin ne, mitä menetän. Sotasuunnitelmani on se, että silloin, kun koneen ääressä istuminen nyppii, postaan jotain helppoa ja nopeaa. Ja otan vakkaripäivän, milloin laitan jonkin postauksen alulle. Ajattelen asian ennemmin niin, että bloggausilta on ”harrastusilta”, eikä työtä tai pakkopullaa. Ainahan ei huvita tanssitunnillekaan lähteä, mutta silti menen, ja tunnin jälkeen on hyvä fiilis. Samoin nyt on hyvä fiilis, kun pääsin kirjoittamisen vauhtiin. 🙂

Kun sinulla on valmis suunnitelma kompastuskivien varalle, on suuremmat mahdollisuudet onnistua. Pohdi siis, mitä kompastuskiviä voi matkan varrella olla ja miten pääset niistä yli!

 

  1. Onko täydellisyyden tavoittelu esteenä?

Tekeekö mieli löydä hanskat tiskiin, kun viikon liikuntatavoite ei toteutunutkaan, kesällä tuli kiloja lisää tai et oppinut harrastuksessa jotain uutta temppua?

Tuttu tunne. Minussa asuu pieni täydellisyyden tavoittelija, ja kyseenalaistan usein, onko bloggauksissani mitään järkeä. Tunnen myös alemmuuden tunnetta siitä, että blogini on kotikutoinen, eikä samaa luokkaa kuin ammattibloggaajien blogit. Teen 40+ -tuntista työviikkoa, joten ajankäyttöni on rajattua, eikä minulla ole välineitä tai taitoa tuottaa esim. ammattitasoista videomateriaalia tai kuvia. Mutta mitä sitten? Ei kaikkien blogien tarvitsekaan olla kiiltokuvablogeja. Vai mitä? 🙂

Täydellisyyden tavoittelu nakertaa usein motivaatiota. Miten siitä pääsisi eroon? Helpommin sanottu kuin tehty. Mutta ainakin asia kannattaa tiedostaa ja pohtia, vaikuttaako se omaan motivaatioon.

 

  1. Tuumasta toimeen

Innostus ja motivaatio voi löytyä tekemisen kautta. Niinpä päätin ylittää bloggaamiskynnyksen ja tarttua tuumasta toimeen. Päätin, että tauon jälkeisen postauksen ei tarvitse olla mitään hienoa tai erikoista. Ja huomaan nyt, että kun sain aloitettua, on bloggaamismotivaatio taas täällä! 🙂

Eli: jos oikeasti haluat jotain asiaa, tee sitä! Olen työssäni tavannut useita henkilöitä, jotka ovat muuttuneet liikunnan vihaajista liikunnan rakastajiksi. Se on vaatinut harjoitusta, mutta harjoituksen kautta motivaatio on löytynyt! 🙂


Toki aina tulee niitä hetkiä, jolloin on aika irrottaa ja luopua jostain. Silloin yleensä saa jotain muuta tilalle. Minulla ei kuitenkaan nyt ole se hetki.

Nähdään siis taas täällä blogissa! 🙂

Muuten: jos treenimotivaatio on hukassa, olen kirjoitellut siihen liittyen hieman erilaisia vinkkejä  aikaisemmin, ja ne löytyvät täältä. Käy tsekkaamassa!

Täällä ollaan taas!

Terkuin, Kirsi

Ps. Jos haluat tulla moikaamaan mua kasvotusten, löydyn edelleen Kuntomaailmasta Jyväskylästä! 🙂 Tervetuloa maanantaisin klo 11.00 Kiinteytys-tunneilleni Naisten Kuntomaailmaan Torikeskukseen ja perjantaisin klo 10.00 Vahvista & Venytä –tunneilleni Ahjokeskuksen Kuntomaailmaan Seppälään. Tarjoan ilmaisen tutustumiskerran! Myös joitain PT-aikoja on syksylle vielä vapaana, ja niitä voi kysellä: [email protected]