Mittanauha esiin

Milloin olet viimeksi käynyt vaa’alla? Tai mitannut vyötärön ympäryksesi? Jos et ole tehnyt näitä hetkeen, niin suosittelen! Painoa saattaa kertyä lisää salakavalasti pikku hiljaa hiipien, ja vaa’alla käynti avaa silmät. Myös vyötärön ympäryksen mittaaminen herättelee. Keskivartaloon kertyvä rasva kun on sitä kaikista vaarallisinta.
Ajattelin tänään kirjoitella hieman erilaisista mittausmenetelmistä ja niiden hyödyistä.
Jutun lopusta löydät myös maukkaan salaatin valmistusohjeen.
Vanhat tutut mittauskeinot, eli vaaka ja mittanauha ovat edelleen pätevät. Painoa ei kannata tarkkailla liian usein. Jos mulla on asiakkaita, jotka ravaavat vaa’alla päivittäin, toppuuttelen heitä punnitsemaan painon korkeintaan kerran viikossa. Jos tavoitteena on painonpudotus, mielestäni hyvä aikaväli käydä vaa’alla on parin viikon välein. Optimaalinen painonpudotusvauhtihan on noin 0,5 kg -> maksimissaan 1 kg viikossa, joten viikon aikana tapahtuva muutos on pieni, eikä tiuhasta punnitsemisesta ole hyötyä.

Vaa’alle kannattaa astua silloin tällöin.
Pituuden ja painon perusteella voit laskea myös kehosi painoindeksin eli BMI:n. Painoindeksi suhteuttaa pituuden ja painon, ja terveelliseen painoindeksiin on olemassa viitearvot. Painoindeksi on mielestäni hyvä suuntaa antava lukema, mutta ei kerro koko totuutta. Nimittäin lihas painaa enemmän kuin rasvakudos, ja hyvin lihaksikas henkilö saattaa olla painoindeksiltään ylipainoinen, vaikka rasvaa kehossa olisi vain vähän. Jos haluat tsekata painoindeksisi, onnistuu se seuraavan linkin kautta helposti: http://ffp.uku.fi/clinic/bmi.htm
Samalla kun käyt vaa’alla, kannattaa ottaa mittanauha esille ja napata vyötärön ja lantion ympärysmitat. Vatsaonteloon kertyvällä rasvalla eli omenalihavuudella on todettu selvä yhteys lisääntyneeseen sydän- ja verisuonitautien vaaraan sekä tyypin 2 diabetekseen. Vyötärönympärys mitataan tavallisella mittanauhalla kylkikaaren ja suoliluun harjanteen puolivälin korkeudelta, eli noin kaksi sormen leveyttä navan yläpuolelta. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että sairastuvuusriski on suurentunut, jos vyötärönympärys on miehellä yli 90 cm ja naisella yli 80 cm. Halutessasi voit mitata myös lantion ympäryksen (suurin mitta pakaroiden ympäri). Jos haluat laskea näiden lukujen suhteen, käy se kätevästi seuraavan linkin kautta: http://ffp.uku.fi/clinic/hip.htm
Mittanauha kertoo jo paljon!
Jos haluat vielä tarkempaa tietoa kehosi koostumuksesta, voit mittauttaa rasvaprosenttisi tai kehonkoostumuksesi. Näitä mittauksia tehdään usein esimerkiksi kuntosaleilla. Rasvaprosentti mitataan yleisimmin sähköisellä bioimpedanssi-laitteella, tai pihdeillä tehtävällä ihopoimumittauksella. Molemmat mittauskeinot ovat mielestäni hyviä, mutta vain suuntaa-antavia, eivätkä sataprosenttisia totuuksia.
Pihdeillä tehtävässä mittauksessa mitataan ihonalaista rasvakerrosta. Mittaukseen vaikuttaa paljolti mittaajan ammattitaito, eli eri mittaajat saattavat saada eri tulokset. Niinpä pihtimittauksessa kannattaa käydä aina samalla mittaajalla.
Tanita-kehonkoostumusmittauslaite.
Bioimpedanssi-laitteet perustuvat sähkönjohtuvuuteen, ja mittauksen aikana vartalon läpi kulkee testattaessa heikko sähkövirta. Mitä enemmän kehossa on lihaskudosta (joka sisältää enemmän nestettä kuin rasvakudos), sitä nopeammin sähkövirta kiertää mittausalueen läpi. Näin ollen laite arvioi sähkövirrankiertonopeuden, taustatietojen ja laskentakaavojen perusteella kehon rasvaprosentin. Koska mittaus perustuu kehon nestetasapainoon, tulisi testitilanne olla vakioitu. Syöminen, juominen, liikkuminen, jne. vaikuttavat kehon nestetasapainoon ja sitä kautta myös mittaustulokseen. Myös laitteissa on eroja, eli osa laitteista mittaa rasvaprosentin yläraajoista, osa alaraajoista, ja osa mittaa koko kehoa. Joka tapauksessa mittauksista saadaan hyvää suuntaa antavaa tietoa mm. kehon rasvaprosentista, terveydelle haitallisesta viskeraali- eli sisäelinrasvasta, perusaineenvaihdunnasta, kehon nestemäärästä, sekä lihasmassan määrästä.
Oman kokemukseni mukaan erilaiset mittaukset motivoivat elämäntapamuutoksessa ja painonpudotuksessa tai –hallinnassa. Myös kuntoilijat saavat mittauksista motivaatiota treeniin. Parhaimman hyödyn saa tietenkin säännöllisen seurannan kautta. Kun vyötäröltä on lähtenyt viisi senttiä, tai lihasta tullut lisää pari kiloa, tietää, että homma toimii, ja motivaatio pysyy yllä! 
Ja sitten herkullinen salaattivinkki loppuviikolle:
Olen ottanut reseptin Fit-lehdestä.
Kanasalaatti kuitupastalla
  • 3dl kuitupitoista pastaa
  • 200 g kanafileetä paloina
  • 75 g purjosipulia
  • 1 avokado
  • 1-2 rkl kapriksia
  • 2 tomaattia
  • 2 sellerinvartta
  • 2 rkl cashewpähkinöitä
  • 1 ruukku rucolasalaattia
kastike salaatille:
  • 1/3 dl limen mehua
  • 1/3 dl avokadoöljyä
  • 1/3 dl sinappia
  • 1/3 dl juoksevaa hunajaa
  • 1/3 rkl punaista curry-tahnaa
  • 1/3 tl jauhettua roseepippuria

    Nam!
1.      Laita pasta kypsymään kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Jätä pasta hyvin al denteksi, eli hieman perusohjetta lyhyempi keittoaika riittää!
2.      Paista kananfileet ja mausta ne curry-tahnalla.
3.      Suikaloi avokado ja pirskottele siihen limemehua tummumisen estämiseksi. Suikaloi myös purjo, lohko tomaatit ja viipaloi sellerinvarret.
4.      Kaada makaronit lävikköön valumaan ja huuhdo kylmällä, juoksevalla vedellä.
5.      Sekoita salaatin ainekset.
6.      Valmista kastike sekoittamalla ainekset pieneen purkkiin ja ravistamalla voimakkaasti. kaada kastike salaatin sekaan.
Mulla oli kova nälkä, joten valmistin salaatin kanssa vielä sienileipiä. Kuitupitoinen paahtoleipä, pannulle sieniä, sipulia, mausteita ja loraus maitoa, sekä hieman juustoa. Seos leivän päälle ja hetkeksi grillivastukselle uuniin.
Mukavaa loppuviikkoa! 🙂
Terkuin, Kirsi
PS. Valmistaudu kahden kuukauden kiri kesään – haasteeseen! Tulen antamaan liikuntaan ja ravintoon liittyviä pieniä haasteita seuraavan 9 viikon ajan alkaen ensi viikosta! 🙂
Kommentit (6)
  1. Annan tässä vähän toisenlaisen näkökulman: minulle nimittäin ravitsemusterapeutti/psykologi nimenomaan neuvoi lakkaamaan tuijottamasta sitä vaakaa jatkuvasti. Hän on myös antanut minulle sellaisen näkökulman, että numeroihin tuijottaminen saa aikaan nimenomaan enemmän ahdistusta kuin onnistumista. Ainakin minun kohdallani tämä on pitänyt tismalleen paikkansa. Olenhan entinen pullukka. Olenkin oppinut, että tärkeintä on se, että oma olo on hyvä ja että peili on riittävä mittari 🙂

  2. Kiitos näkökulmasta Niobe! Olen samaa mieltä siinä, että vaa’an tuijottaminen jatkuvasti on ahdistavaa, eikä siitä ole mitään hyötyä, ja siksi neuvonkin, ettei vaa’alla kannata käydä päivittäin, eikä edes viikoittain. Ja toki kunnioitan, jos joku ei halua mittauksia lainkaan. Olen kuitenkin oman työni kautta huomannut, että suurimmalle osalle mittaukset toimivat hyvinä motivaattoreina ja aiheuttavat huomattavasti enemmän onnistumisen kuin epäonnistumisen tunteita. Kaikki eivät myöskään näe omaa kuvaa peilistä realistisena, joten yllätyksiä on tullut suuntaan ja toiseen. Mittaukset myös mielestäni herättelevät, eli vaikka olo olisi hyvä, voivat lukemat olla sellaiset, että ne oikeasti aiheuttavat jo terveysriskejä. Mutta se mikä toimii yhdelle, ei toimi välttämättä toiselle. Eli sun kohdalla jatkaisin ainakin peilillä ja oman olon kuulostelulla, koska olet todennut niiden toimivan! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *