Afrotanssia ja paljastuksia omista treeneistä

Kirsin kuulumiset

Moi!
Tänään tiedossa höpinää omista treeneistä, sekä fiiliksiä viime viikonlopun afrotanssikurssilta.

”Mini-loma Afrikassa”

Osallistuin viime viikonloppuna afrotanssikurssille, jossa opettajana oli Suomessa ensimmäistä kertaa vieraillut Pape Doudou N’Diaye. Odotukset olivat korkealla, sillä Senegalista kotoisin olevan, nykyään Kanariansaarilla asuva Pape Doudoun kerrottiin olevan afrotanssin maailmantähti, joka on esiintynyt yhteensä yli 150 eri festivaalilla, sekä konserteissa ympäri maailmaa. Odotukset täyttyivät. Kurssista sai mielettömän hyvän fiiliksen ja energiaa pimeään ja sateiseen syksyyn. Se oli kuin ”mini-loma Afrikassa”. Jos et ole koskaan kokeillut afrotanssia, suosittelen! Tässä pieni maistiainen viime viikonlopun kurssilta.


Mihin jäi kuntosali?

Kertoilin teille elokuussa, mitä mun syksyn treenit tulee pitämään sisällä, ja ajattelin tänään paljastaa, miten suunnitelmat toteutuneet. 😉
Maanantait on pääsääntöisesti toteutuneet suunnitelmieni mukaan, eli:
–         ohjaukset:Kiinteytys 45 min. (keskiraskas treeni, joka pitää sisällään 20 min. aerobista harjoittelua, ja 20 min. lihaskunto-osuuden) + Functional Training 30 min. (toiminnallinen lihaskuntoharjoittelu)
–         omat treenit: Bailatino 60 min. (Tanssityylistä riippuen tunti voi olla kevyt, keskiraskas, tai jopa raskas)
Olen itse sitä mieltä, että yhdet treenit / päivä riittävät! Silloin treeneistä saa oikeasti jotain irti. Nyt mun omat tunnit ja tanssitunti vain sattuivat samalle päivälle, enkä halunnut missata bailatinoa, joten tuli tuplatreenipäivä. Ja sen on välillä huomannut tanssiessa. Ei oo jaksanu vetää ihan täysillä.
Tiistait ei oo menneet ihan nappiin. Suunnitelmissa oli:

–         omat treenit: lyhyt kuntosalitreeni (noin 30 min.) + Afrotanssi 75 min. (Afrotanssi sisältää usein paljon hyppyjä, joten treeni kohottaa yleensä sykettä, mutta tunnilla on myös kevyempiä osuuksia)
–         ei ohjauksia

      Afrotanssi on toteutunut, ja tunnit on olleet huippuja! MUTTA kuntosalitreenit on jääneet väliin. Ja nyt seuraa paljastus. Muutama vuosi sitten kävin kuntosalilla aktiivisesti, ja toteutin silloin 3-jakoista ohjelmaa. Voimia tuli ihan mukavasti lisää. Sitten tapahtui jotakin. Sain täyspäiväisen työpaikan kuntosalilta. Ja omat kuntosalitreenit loppuivat. Siis mitä ihmettä?!? 😀 Kyllä! Siinä kävi niin, että vaikka mulla onkin huippu-työpaikka, ei ihan hirveesti innosta viettää aikaa työpaikalla ennen tai jälkeen työpäivän. Silloin työpäivä tuntuu ihan sikapitkältä. Lisäksi omia treenejä saa harvoin tehdä rauhassa, sillä kun kuuluu vakikalustoon, huomaa pian hoitavansa kesken treenien jotakin hommaa, eli tekevänsä töitä. Oon monta kertaa miettinyt, että pitäis hankkia kuntosalikortti jollekin toiselle salille, mutta sitten on iskenyt piheys. Maksan jo tanssitunneista, ja työpaikalla sais tehdä treenit ilmaiseksi. No, tätä on nyt tullu pohdittua ihan vaan huomaamatta muutama vuosi. Pitäisköhän palkata personal trainer ratkaisemaan mun ongelma?!?! Toki lihaskuntoa tulee treenattua jumpissa kolmesti viikossa, mut ei se oo sama asia kuin nostella isompia painoja salilla Mä haluun mun voimat takas!
Keskiviikoilleolin suunnitellut seuraavaa:

–         omat treenit: lyhyt kuntosalitreeni (noin 30 min.) + Parisalsa 60 min. (Parisalsatunnilla ei niinkään huhkita hikihatussa, vaan opetellaan rauhassa askeleita. Ihana, palauttava ja hauska harjoitus!)
–         ei ohjauksia
      No, varmaan jo arvaattekin, kumpi ei ole toteutunut! 😀 Parisalsa on muuten aivan ihanaa. Aloitin sen vuosi sitten, enkä ollut koskaan aikaisemmin tanssinut paritansseja. Nyt oon koukussa!
Torstain treenit on menneet suunnitelmien mukaan:

–         ohjaukset:Step Interval 55 min. (Tunnilla tehdään aerobinen interval-harjoitus Step-laudalle, sekä myös lihaskuntoharjoituksia. Raskas treeni!)
–         ei omia treenejä

      Oon rakentanut Step Interval –tunnista ihanan rankan. Oon ite aina ihan poikki tunnin jälkeen! 😀 Tässä viikon rytmitys on onnistunut hyvin sen puolesta, että keskiviikon parisalsa on palauttava treeni, samoin perjantain sisäpyöräilytunti, ja perjantain functional training –tuntia en tee itse täysillä.
Perjantaintreenit on myös onnistuneet suunnitelmien mukaan:

–         ohjaukset:IISEE Lime –sisäpyöräilytunti 30 min. + Functional Training 30 min. (keskiraskas harjoitus)
–         ei omia treenejä

      Lauantai ja sunnuntai on olleet pääsääntöisesti treenittömiä päiviä. Sunnuntaille suunniteltu kävelylenkki on tullut tehtyä harvoin, sillä viikonloput on olleet täynnä toimintaa.
      Näiden lisäksi on tietenkin ollut satunnaisesti muita treenejä, kuten viime viikonlopun afrotanssikurssi, ryhmäliikuntatuntien tuurauksia, ja omien tuntien treenaamista ohjelman vaihtuessa.
      Miten teidän syksyn treenit on sujuneet? Onko teillä suunnitteilla uusia lajeja ens vuodelle? Mikä treenimuoto on sun mielestä HOT just nyt?
     
      Mukavaa loppuviikkoa! 🙂
      Terkuin, Kirsi

Kokeilussa kookosvesi


Kysy Kirsiltä

Kirjoitin vähän aikaa sitten kylmäpuristetusta kookosöljystä, jonka jälkeen eräs tuttavani, joka pitää myös itse mielenkiintoista blogia kysyi, mitä mieltä olen kookosvedestä. No, täytyi tunnustaa, että en oo koskaan kokeillu, eikä mulla ole siitä tietoa. Niinpä päätin kokeilla ja ottaa selvää. Yks tän blogin kirjoittamisen kivoimmista puolista on se, että tulee tutustuttua samalla itselle uusiin asioihin ja otettua niistä selvää. 🙂
Kiiruhdin eilen työpäivän päätteeksi Jyväskylässä sijaitsevaan ihanaan kauppaan nimeltä Ekolo. Aavistin, että sieltä saattaisi löytyä kookosvettä, ja niin löytyikin. Myyjä kysyi, halusinko maustettua vai maustamatonta. Kysymyksestä arvasin, että maustamaton ei välttämättä ole maailman parasta herkkua, mutta valitsin kuitenkin sen. Kortilta veloitettiin 3,20e. Purkin koko oli 330 ml, joten ei mitään kovin halpaa juomaa.
Kookosvesi valmiina testaukseen.
Ja sitten kotiin testaamaan. Kaadoin kookosvettä suoraan lasiin ja maistelin. No, maku ei tosiaan ollut kovin herkullinen. Mulla on joskus ollut pullollinen aloe vera  -juomaa, ja jos nyt oikein muistan, niin maku oli vähän samanlainen. Jostain syystä mieleen tuli myös Molkosan, mutta siitä on niin pitkä aika, kun oon sitä juonu, että voi olla, että maku ei oo sinne päinkään. No, kookosveden makua on hankala kuvailla. Kookokselle se ei maistu yhtään. En ihmettele, että siitä löytyy myös maustettuja versioita. 😉 Lopun kookosveden lorautin smoothien joukkoon, missä se toimi hyvin.

Loppu kookosvesi päätyi smoothieen baanaanin ja mansikoiden kera.

 

 Mitä kookosvesi on?

Kookosvettä saadaan nuoren, vielä vihreän ja raa’an kookospähkinän sisältä, kun taas kookosmaito puristetaan kookoksen hedelmälihasta. Kookosvettä markkinoidaan hyvänä janojuomana, sillä se sisältää mineraaleja (esim. kaliumia, magnesiumia, kalsiumia), vain hyvin vähän energiaa, sokeria ja rasvaa. Pinnalle on nostettu erityisesti kookosveden kaliumpitoisuus. Kaliumhan on kivennäisaine, joka osallistuu laajalti elimistön elektrolyyttitasapainon, energia-aineenvaihdunnan ja entsyymitoimintojen säätelyyn. Kookosvesi sisältää myös muita elektrolyyttejä ja on isotoninen juoma, joten se palauttaa nopeasti kehon nestetasapainon. Siksi kookosvettä on suositeltu myös urheilujuomaksi.
Tsekkasin mun kookosveden purkin kyljen, ja siinä sanottiin, että 100 millissä kookosvettä on 14 kaloria, 0,2 g proteiinia, 3,1 g hiilihydraatteja, ja 0,1 g rasvaa. Kookosvesi on siis vähäkalorista verrattuna esim. urheilujuomiin. Erään tutkimuksen mukaan kookosvesi nesteyttää yhtä hyvin kuin urheilujuomat ja paremmin kuin vesi. Joten jos siis kaipaat tehokasta nesteytystä, mutta et kaloreita, toimii kookosvesi varmasti hyvin. Janojuomaksi en itse vaihtaisi sitä, koska kookosvedessä on kuitenkin kaloreita toisin kuin vedessä. Vähäkalorisuuden vuoksi kookosvesi ei myöskään toimi palautusjuomana. Se ei sisällä juurikaan hiilihydraatteja ja proteiineja, jotka palauttavat kehon urheilusuorituksesta.
Tässä vielä pari mielenkiintoista linkkiä aiheeseen liittyen. Ensimmäisessä hehkutetaan kookosveden puolesta, toinen taas pitää kookosveden terveysvaikutuksia enemmänkin myyttinä. 
Mukavaa viikkoa!                                                      
Terkuin, Kirsi