Kasvisruokaa: täytetyt munakoisot jugurttikastikkeen kera

Moikka!

Tänään tarjolla kasvisruokavinkki viikonlopulle! Lautasella on tällä kertaa munakoisoa, joka on paitsi herkullinen myös terveellinen! Tiesitkö, että munakoison kuori sisältää liukenevaa kuitua, joka tekee hyvää suoliston bakteerikannalle? Lisäksi kuoren tummanpunainen väriaine nausiini suojaa aivosoluja, ehkäisee verisuonten kalkkeutumista, sekä hillitsee tulehduksia!

Mun jugurttikastike tehtiin soijajugurtista, sillä olen maidottomalla ruokavaliolla. Ei tullut niin hyvää kuin aidosta jugurtista.
Mun jugurttikastike tehtiin soijajugurtista, sillä olen maidottomalla ruokavaliolla. Ei tullut niin hyvää kuin aidosta jugurtista.

Seuraava resepti on otettu kirjasta Lähi-idän keittiö.

Täytetyt munakoisot jugurttikastikkeen kera

Resepti on neljälle.

Ainekset:

Munakoisot:

  • 4 keskikokoista munakoisoa
  • 2 rkl sitruunanmehua
  • suolaa
  • rasvaa paistamiseen (esim. kuumennusta kestävää oliiviöljyä)
  • 2 sipulia
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 ruukku persiljaa
  • 5 kypsää tomaattia
  • 150 g (n. 1,5 dl) keitettyä riisiä
  • ½ tl paprikajauhetta
  • pippuria
  • cayennepippuria
  • ripaus jauhettua juustokuminaa
  • 1 tl sokeria
  • rasvaa vuoan voiteluun

Jugurttikastike:

  • 2 valkosipulinkynttä
  • ½ ruukkua minttua
  • 3 dl maustamatonta jugurttia
  • suolaa
  • pippuria

Valmistus:

  1. Halkaise munakoisot pituussuunnassa. Kostuta sitruunanmehulla, sirottele päälle suolaa ja anna vetäytyä noin 15 minuuttia. Huuhtele suola pois ja taputtele munakoisot kuiviksi.
  2. Paista munakoisonpuolikkaita paistinpannulla rasvassa erissä noin 5 minuuttia. Nosta leivinpaperille valumaan. Koverra lusikalla hedelmäliha kuorista, mutta jätä noin ½ cm:n reunus. Hienonna hedelmäliha.
  3. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulit. Hienonna persilja. Kalttaa 3 tomaattia: tee tomaatteihin ristiviilto, kasta kuumassa vedessä, kuori ja lohko ne. Paloittele pieniksi kuutioiksi.
  4. Kuullota pannulla rasvassa sipuli ja valkosipuli. Lisää munakoisojen hedelmäliha, riisi, tomaattikuutiot, persilja ja mausteet. Kypsennä miedolla lämmöllä noin 4 minuuttia. Lisää suolaa maun mukaan.
  5. Lämmitä uuni 180 asteeseen. Laita munakoisonpuolikkaat voideltuun laakeaan vuokaan ja täytä ne riisi-vihannessekoituksella. Leikkaa loput tomaatit ohuiksi viipaleiksi. Laita viipaleet munakoisojen päälle ja mausta suolalla, pippurilla, sekä sokerilla. Kypsennä uunin keskitasolla noin 35 minuuttia.
  6. Valmista jugurttikastike: Kuori ja hienonna valkosipuli. Hienonna minttu. Sekoita jugurtti tasaiseksi, lisää valkosipuli ja minttu ja mausta suolalla sekä pippurilla. Tarjoa munakoisot jugurttikastikkeen kera.

Enjoy!

Terkuin, Kirsi

Kun jännittää

Moikka!

Luin jokin aika sitten Keskisuomalaisesta hyvän jutun jännittämisestä, ja jäin sen jälkeen pohtimaan jännittämiseen liittyviä asioita. Mä oon ollu pienestä pitäen kova jännittämään. Jännitän uusia tilanteita, esiintymistä, jopa useita sosiaalisia tilanteita. Inhoan mm. sitä, kun täytyy esittäytyä uuden ryhmän edessä. Tanssitunneilla menen mieluiten takariviin, jossa saan olla ”rauhassa”, eikä tarvitse eturivissä jännittää, meneekö askeleet oikein vai ei.

Juhliin saattaa lähteä varman näköinen tyttö, joka kuitenkin pinnan alla jännittää.
Juhliin saattaa lähteä varman näköinen tyttö, joka kuitenkin pinnan alla jännittää.

Olen porukassa usein myös ”se hiljainen”. Siksi, että jännitän. Tästä saattaa syntyä mielikuva, että mulla ei ole omia mielipiteitä, vaikka asia ei näin olekaan. Tai joskus voi olla niinkin. Jännitän niin paljon, että menen ns. lukkoon, eikä ajatus kulje.

Olen usein hävennyt jännittämistäni. Mutta miksi ihmeessä jännittäminen olisi häpeällistä? Lehtijutussa psykologi Minna Martin toteaa, että ”Aikaisemmin kasvatuksessa on ollut tapana, että reippaudesta palkitaan rivien välistä. Se saattaa viestiä lapselle, että minua ei hyväksytä tai tueta elämässä, jos jännitän.” No, tokihan ala-asteella reippaudesta palkittiin, mutta itse en osannut pienenä ihan vielä näin analyyttisesti ajatella. 😉 Mutta totta on se, että ”rohkeasti nyt vain” kannustukset eivät auta. Ne luovat vain lisää paineita.

Mutta mistä jännittäminen sitten johtuu? Jännittämiselle ei Martinin mukaan ole yhtä syytä. Jännittämiseen voivat vaikuttaa mm. temperamentti, autonominen hermosto, herkkyys, epävarmuus. Uskon, että itse olen temperamentiltani jännittäjä, ja olen myös herkkä. Liitän jännittämisen myös epävarmuuteen. Tiesin esim. koulussa usein vastauksen opettajan esittämään kysymykseen, mutta pelkäsin, että en saa sanottua asiaa oikein, tai muistankin väärin. Siksi en viitannut.

Jokin kuitenkin on ajanut minua tahallisesti tilanteisiin, missä joudun taistelemaan jännittämistä vastaan. Pääaineeni yliopistolla oli puheviestintä. Ja voitte vaan arvata, että esiintymään ja ryhmäkeskusteluhinhan siinä pääsi. No, entäs sitten jumppaohjaajan työ? Siinähän täytyy ”esiintyä” ison porukan edessä. Jännitän sitä kyllä vieläkin, mutta en enää kamalan paljon. Siinä ainakin kokemuksen tuoma varmuus on isossa roolissa.

Pohdin asiaa oman ammattini kannalta myös toisin päin. Varmasti useat asiakkaat jännittävät tapaamista personal trainerin kanssa. Miten itse voin vaikuttaa siihen, että saan asiakkaat rentoutumaan?

Entäpä onko omissa jumpissani niitä, jotka pakenevat laillani takariviin? Varmasti on! Miten onnistuisin saamaan tunneillani sellaisen ilmapiirin, ettei kenenkään tarvitse jännittää? 🙂

Nyt heitän sinulle kysymyksen: mikä auttaa sinua jännittämisessä?

Tsemppiä kaikille kanssajännittäjille! 🙂

Terkuin, Kirsi