Millainen personal trainer mä oon? Millainen on hyvä PT? Pitääkö PT:n olla timmi?

 

Moikka!

Mulle on tullu muutama kysymys liittyen personal trainerin työhön, ja ajattelin kirjoitella aiheesta pienen postauksen. 🙂

Millainen PT mä oon?

Tällaisen kysymyksen mulle esitti tällä viikolla eräs potentiaalinen uusi asiakas. No, mä oon tietty hyvä! 😉 Ei vaan, mä oon joilleki hyvä ja toisille en niin hyvä. Kysymys on erinomainen ja aiheellinen, koska PT:tä valitessa on tosi tärkeää, että PT on just sulle sopiva. Sanotaanko, että mä oon ”tavis taviksille”. Tällä tarkoitan sitä, että tykkään valmentaa ihan ”tavallisia” ihmisiä, ja oon itsekin ihan ”tavis”, eli mulla ei oo kilpaurheilutaustaa. Koulutusta ja kokemusta (fysioterapeutti + personal trainer vuodesta 2007) mulla on, eli en ihan ”tavis” siinä mielessä ole kuntoilun saralla. Mutta mun oma treenaaminen ei oo koskaan ollu mitenkään erityisen tavoitteellista, vaan oon aina (jos ei lapsuutta lueta joukkoon) ollu ns. terveysliikkuja. Ja onhan sekin toki tavoite, että liikkuu vaikuttaakseen omaan terveyteen. 🙂 Olen liikkunut ja liikun ihan liikkumisen ilosta ja siksi, että liikunta tuo kroppaan hyvän olon. Tätä liikkumisen iloa mä haluan jakaa myös mun asiakkaille, ja usein saankin asiakkailtani palautetta siitä, että olen tosi positiivinen ja kannustava. (Mun mies voi olla tästä hieman eri mieltä, hehe..) Lisäksi saan hyvää palautetta siitä, että osaan asettua ns. ”asiakkaan kenkiin” ja valita turvalliset, mutta tehokkaat harjoitteet. Eräs asiakas totes mulle muutaman treenin jäkeen näin: ”Tänne treeneihin on ilo tulla, eikä tarvitse pelätä niin kuin aikaisemman PT:n kanssa. Olet osannut valita juuri mulle sopivat liikkeet.”

Asiakkaita treenatessa liikkumisen ilo, terveellisyys ja turvallisuus on mulle ne ykkösjutut. Eräs toinen asiakkaani tuumasi tässä pari viikkoa sitten näin: ”Ensimmäistä kertaa opin tekemään liikkeet niin, että ne eivät liikkeitä tehdessä satu”. Ja myös tällä henkilöllä oli ollut aikaisemminkin personal trainer.

Mun työssa mahtavinta on se, kun onnistuu sytyttämään liikuntakipinän sellaiselle, joka ei syystä tai toisesta oo aikaisemmin löytäneet liikunnan iloa. Tykkään työskennellä aloittelijoiden kanssa, sillä on mahtavaa nähdä alussa tapahtuva muutos, sekä opastaa asiakas turvalliseen, monipuoliseen ja terveyttä tukevaan kuntoiluun. On hienoa päästä auttamaan ylipainoisia pääsemään terveellisiin lukemiin ja pysymään siellä. Ja nähdä, miten miten onnellinen asiakas on, kun on senttejä karissut vyötäröltä, ja verenpainelääkkeet eivät ole enää tarpeellisia. On mahtavaa päästä seuraamana, miten pidempään treenannut saa yhteistreeneistä uusia virikkeitä ja paikallaan junnanneet voimatasot paranevat. On ihanaa lähteä asiakkaan kanssa lenkille ja saada samalla tutustua mitä mahtavimpiin persooniin.

Kelle mä oon sit huono PT? Se, että mulla ei oo mitään erityistä omaa lajitaustaa, on myös miinus. Se pois sulkee tiettyjä asiakasryhmiä. Jos joku esim. haluaa fitness-lavalle, niin nostan kädet pystyyn. Tai jos joku treenaa ihan tosissaan painonnostoa, ja pitäis isoilla painoilla tehdä esim. tempauksia, niin ohjaan tässä vaiheessa painonnostovalmentajalle. Eli tunnen ja tiedän omat rajani. Toki haluan koko ajan oppia lisää ja otan haasteita vastaan. Huippua tässä työssä onkin, että oppii koko ajan uutta. Oon vuosien varrella päässyt mm. tutustumaan esim. useiden eri lajien treenaajiin, joille olen päässyt laatimaan juuri kyseistä lajia tukevan treeniohjelman. Ja tuloksia on tullut. 🙂

Toki epäonnistumisiakin on tullut, ja ne on aina itselle kovia paikkoja. Mut eihän kaikki voi aina mennäkään putkeen. Silloin pitää vain pohtia, miten olisin tätä ihmistä voinut auttaa paremmin ja mitä voin tästä oppia. 🙂

Rakastan tanssimista, kotitreenejä, ulkotreenejä, kuntosalitreenejä, jumppia, joogaa... :)
Rakastan tanssimista, kotitreenejä, ulkotreenejä, kuntosalitreenejä, jumppia, joogaa… 🙂

Millainen PT on hyvä?

Tätä multa kysyi jokin aika sitten eräs henkilö, joka haaveilee PT:n urasta. Mun mielestä ei ole olemassa yhtä hyvää personal trainerin muottia. PT:n työ on niin laaja-alaista, ja asiakaskunta moninainen.

Mutta mun mielestä hyvä PT:

  • on innostunut työstään
  • on utelias ja kehittää itseään
  • tietää omat rajansa
  • kouluttautuu (Yleensä koulutus tarjoaa hyvät lähtökohdat turvalliseen valmentamiseen, mutta yksin koulutus ei välttämättä tee sinusta hyvää PT:tä.)
  • kuuntelee asiakasta
  • on kokenut (Toki jokaisen on lähdettävä jostain liikkeelle. Mutta itse ainakin tunnen pientä nolostumista, kun katselen treeniohjelmia, joita olen urani alussa asiakkaille laatinut. Onneksi olen tästä kuitenkin kehittynyt. )

Mutta hyviä PT:itä on yhtä monta kuin on asiakkaitakin. Kun valitset PT:tä, valitse sellainen, joka osaa valmentaa sinua juuri sinun tavoitteessasi. Ja pyydä näytetreeni, jotta tiedät, että kemiat kohtaavat. Yksi tykkää rauhallisesta PT:stä ja toinen taas tykkää siitä, että PT huutaa vieressä pää punaisena. 🙂

Mä oon tosi tiedonjanoinen. Tällä hetkellä työn alla henkiseen valmennukseen, meditaatioon ja uneen liittyvää kirjallisuutta.. :)
Mä oon tosi tiedonjanoinen. Tällä hetkellä työn alla henkiseen valmennukseen, meditaatioon ja uneen liittyvää kirjallisuutta.. 🙂

Pitääkö PT:n olla timmi?

Tällaisen kysymyksen sain muutama viikko sitten s-postiini: ”Haluaisin personal traineriksi, mutta en oo timmi. Pitääkö PT:n sun mielestä olla timmi?”

Mun mielestä ei. Mutta tämä on vain mun mielipide. Eli jos itse olisin palkkaamassa itselleni personal traineria, olisin kiinnostunut PT:n koulutuksesta ja kokemuksesta, sekä siitä, kohtaavatko kemiat. En olisi niinkään kiinnostunut PT:n ulkomuodosta, koska sillä, miltä PT näyttää itse, ei ole mitään tekemistä itse valmentamisen kanssa. Mutta asiakkaitakin on erilaisia, ja joitakin PT:n timmi ulkomuoto voi motivoida.

Pohdittiin joskus yliopistoaikoina erään ryhmäliikuntatunnin jälkeen pienellä porukalla sitä, pitääkö jumppaohjaajan olla hoikka. Käytiin silloin yhden hieman pyöreämmän ohjaajan tunnilla, joka oli ihan huippuohjaaja. Osa meistä oli sitä mieltä, että on just ihan parasta, kun ohjaaja ei ole langan laiha, koska silloin tunnille voi itsekin osallistua ”rennommin”. Osa taas oli sitä mieltä, että ei oo mitään väliä, millainen ohjaaja on ulkomuodoltaan, eli tärkeintä on se, että ohjaaja on hyvä. Osa taas oli sitä mieltä, että ei ole kovin motivoivaa, jos ohjaaja on ylipainoinen, koska silloinhan voi päätellä, ettei jumppaamisesta ole mitään hyötyä, kun ohjaajallakin on extra-kiloja.

Samat ajatukset pätevät varmaankin myös personal trainer –asiakkaisiin, eli toisia asiakkaita motivoi se, että PT on tikissä kunnossa ja timmi, toisille taas PT:n ulkomuodolla ei ole väliä, ja toisille taas on helpompi lähestyä PT:tä, joka on ulkomuodoltaan ”pehmeämpi”.

Välillä mietin, pitäiskö mun olla tikimmässä kunnossa ollakseni uskottavampi. Mutta sitten aina mietin, että viihdyn juuri tässä kropassa tällaisena kuin olenkin. Ja kyllä - mielestäni PT voi nauttia viiniä ja suoda silloin sen luvan asiakkaillekin. :)
Välillä mietin, pitäiskö mun olla tikimmässä kunnossa ollakseni uskottavampi. Mutta sitten aina mietin, että viihdyn juuri tässä kropassa tällaisena kuin olenkin. Ja kyllä – mielestäni PT voi nauttia viiniä ja suoda silloin sen luvan asiakkaillekin. 🙂

Miksi kannattaa hankkia oma PT?

Mulla oli pitkään sellainen fillis, että kuka mua nyt tarvii? Ei kait tästä kehtaa rahaa ees pyytää, kun osaahan jengi treenata itsekin. On siinäkin hyvä lähtökohta ryhtyä tekemään PT:n hommia. J Mutta pikkuhiljaa omien kokemusten kautta olen oppinut ymmärtämään, että vaikka asiakas itse työn tekeekin, niin olen tärkeä tuki matkan varrella.

Tällaisen ihanan palautteen sain eilen: ”Oli kyllä tosi siistiä eilen! Ihan vähän selkä ilmoitti illalla, että jotain on tehty. Mutta tänään ei tunnu missään, eli ihan tosi ok senkin puolesta. Tai siis tuntuu lähes koko kropassa, että jotain on tehnyt, mutta vain hyvällä tavalla. 🙂 Sisäreidet, allit ja yläselkä ehkä erityisesti ja omasta mielestä parasta on se, että erityisesti mitään niistä ei tehnyt ja niissä tuntuu. Ja silti oli hirmu kokonaisvaltaista! Eli kiitos vielä!”

PT:n kanssa treenaamisen plussaa:

  • tehokasta

”Ihan uskomatonta, että voimat on kasvaneet näin paljon. Tein aikaisemmin salitreenin aina pienillä painoilla, enkä uskaltanut yksin tarttua isompiin.”

  • turvallista

Mä oon kyykännyt vaikka kuinka kauan ihan pieleen. Ei ihme, että polvet on olleet kipeät. Nyt ei enää satu!”

  • tuloksellista

”Vaikka oon treenannut vuosia itsekseni, niin vasta nyt sain niska-hartiasäryt pois.”

  • motivoivaa

 

    • ”Enpä olisi tänäänkään lähtenyt liikkumaan, jollei meillä olis ollut tapaamista sovittuna.”
  • tavoitteet toteutuvat

”Oon jo vuosia yrittänyt päästä näistä kiloista eroon, ja nyt se onnistui!”

  • mukavaa

”On ihanaa, kun treenin ajaksi saa heittää aivot narikkaan ja antaa su vain käskyttää.”

  • monipuolista 

”Oon oppinut ihan uusia juttuja ja treenaan nyt paljon monipuolisemmin kuin aikaisemmin.”

Mitä PT-koulutusta suosittelen?

Tätä multa kysytään aika usein, viimeksi tällä viikolla. Mietin aina, miten vastaisin tähän diplomaattisesti. Seuraava on vain ja ainoastaan mun mielipide, eikä yksiselitteinen totuus.

PT:n työ on niin laaja-alaista, että tuntuu, että pitäisi olla samanaikaisesti niin fyysisen kuin henkisenkin valmennuksen ammattilainen, sekä ravintoterapeutti. Samanaikaisesti koulutukset ovat muutaman viikonlopun koulutuksia, joissa aihealueet jäävät mielestäni pintaraapaisuksi.

Oma fysioterapiakoulutukseni ei myöskään ole paras mahdollinen lähtökohta personal trainerin työhön. Koulutus on toki tarjonnut hyvän pohjan personal trainerina toimimiseen, koska ihmiskehon toiminnan tunteminen on fyysisessä valmennuksessa tietenkin kaiken pohja ja perusta. Koulutukseen sisältyneet kuntosaliharjoittelun sekä fyysisen kuormittamisen kurssit tarjosivat riittävän pätevyyden aloittaa kuntosaliohjaukset. Silti koulutuksessa oli paljon sellaista, mitä en tällä hetkellä pääse hyödyntämään työssäni, ja paljon sellaista, mihin jäin kaipaamaan lisäkoulutusta. Ehkä liikunnanohjaajan amk-koulutus olisi ehkä tarjonnut paremmat valmiudet työhöni?

Siispä päätin käydä myös erillisen personal trainerin koulutuksen. Isoin asia, mitä koulutuksesta sain, oli uusi inspiraatio ja halu oppia lisää. Kiitos siitä! Kouluttajat olivat ihan huppuja! Mutta sinänsä koulutus ei tarjonnut mulle oikeastaan mitään uutta oppia, koska kuten jo mainitsin, jäivät kaikki osa-alueet aika lailla pintaraapaisuksi. Pohdinkin koulutuksen aikana sitä, että aika kevyin perustein saa Suomessa ammattinimikkeen. Koulutusputkeen taisi kuulua yhteensä yhdeksän kahden päivän koulutusjaksoa. Ja kuitenkin asiaa on niin paljon, että tuosta saisi todellakin rakennettua 3,5 vuoden koulutuksen. Olis ihan mahtavaa, jos Suomessa olis tulevaisuudessa amk-tasoinen PT-koulutus, jossa opiskeltaisiin mm. alla olevia aiheita:

  • fysiologia ja anatomia
  • fyysinen kuormittaminen
  • harjoitusten ohjelmointi
  • lihaskuntoharjoittelu
  • kestävyysharjoittelu
  • liikkuvuusharjoittelu
  • toiminnallinen harjoittelu
  • kuntouttava harjoittelu
  • henkinen valmennus
  • myynti ja markkinointi
  • yrittäjyys
  • ravintovalmennus
  • iäkkäiden harjoittelu
  • painonpudotusasiakkaiden valmennus
  • ryhmien valmennus
  • pienvälineillä harjoittelu (mm. kahvakuula, TRX, jne.)
  • etävalmennus

Tällaisen koulutuksen olisin itse aikoinani valinnut, jos sellainen olisi ollut tarjolla. 🙂

Mutta kaikki ei aina ole niin yksiselitteistä. Takaako koulutus sen, että olet hyvä PT? Ei välttämättä. Voiko ilman koulutusta olla hyvä PT? Varmasti voi. Entä jos omaa jonkin vahvan lajitaustan ja on käynyt siihen valmentajakoulutuksen? No, ihan varmasti silloin on erittäin taitava valmentaja juuri kyseisen lajin parissa.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. 🙂

Ens viikolla ajattelin pitkästä aikaa laittaa jakoon treeniliikevinkkejä. Oisko toiveita? 🙂

Viimeisimmät treeniohjeeni on olleet foam roller -juttuja. Mitäs haluaisitte seuraavaksi? :)
Viimeisimmät treeniohjeeni on olleet foam roller -juttuja. Mitäs haluaisitte seuraavaksi? 🙂

Terkuin, Kirsi

kirsinkuntopiiri

Moi! Olen Kirsi - intohimoinen liikkuja ja muiden liikuttaja. Haluan liikuttaa myös sinua. Tervetuloa mukaan kuntopiiriini!

17 vastausta artikkeliin “Millainen personal trainer mä oon? Millainen on hyvä PT? Pitääkö PT:n olla timmi?”

  1. Eipä olisi voinut tulla yhtään parempaan aikaan tämä kirjoituksesi, sillä olen menossa ensi viikolla tapaamaan potentiaalista uutta PT:täni! Ajatus PT:n tsempistä tuntuu näin keskellä pimeintä talvea todella innostavalta, mutta minua mietityttää, että olenkohan asiakkaana potentiaalisesti PT:n suuntaan hieman epämotivoiva! Se kun on tosi tärkeää, että molemmat osapuolet ovat PT-suhteessa innolla ja täysillä mukana!

    Olen tehnyt omin päin sen alkurutistuksen, jossa siirryin sohvalta jumppasaleihin ja tiputin kymmenisen kiloa noin vuoden aikana. Nyt olen sellainen perusjumppari, jolle liikunta ilo ja nautinto, mutta kaipaan apua siinä, että pääsisin (kuntosali)treeneissä ”seuraavalle tasolle” ja saisin vielä ne muutamat ylimääräiset kilot pois. Ymmärrän hyvin, että on todella motivoivaa valmentaa sellaista ihmistä, joka vähitellen syttyy sieltä rapakunnosta ja nollatasolta liikunnan riemuun, ja siksi mietinkin, että onkohan tällaisen perusjumppari PT:lle ihan tylsä asiakas? 😛 No mutta tätähän voin kysyä potentiaaliselta PT:ltäni ja katsoa miten hän kysymykseen suhtautuu 😉

    Kiva postaus sinulta taas, kiitos 🙂

    • Tiina: et missään nimessä ole epämotivoiva tai tylsä! 🙂 Se ”seuraavalle tasolle” tsemppaaminen on ihan yhtä lailla tosi mielenkiintoista ja mielekästä työtä. 🙂

  2. Toivisin postausta selkälihasliikkeistä! Voisi olla sekä laitteissa tehtäviä, vapailla painoilla että kehon painolla! Tulisi itselle tarpeeseen, kävin jokunen viikko sitten kiropraktikolla selkävaivojen takia, ja hän antoi neuvoksi keskittyä selkälihasten vahvistamiseen, jotta vaivat jäisivät pois.

    Hyvä postaus sulla muuten. Mun mielipide tuohon PT hommaan on se, että PT on itse itsensä käyntikortti ja jos hankkisin sellaisen, niin ottaisin hyvässä tikissä olevan. Mutta kuten sanoit, riippuu varmasti ihmisestä ja omasta lähtökunnosta, että millaisen PT:n haluaa. Jos ajattelen etten olisi itse koskaan harrastanut mitään liikuntaa sen enempää, niin mielettömän timmi PT voisi ahdistaa jollakin tavalla. Ja samoin jos olisin esim. 50+ vuotias, niin ottaisin samanikäisen PT:n, koska en millään usko että 20-vuotias voi ymmärtää niin hyvin vanhemman ihmisen kropan toimintaa… Kun huomaan jo 30-vuotiaanakin niin suuren eron kymmenen vuoden takaiseen esimerkiksi kropan palautumisessa.

    • Kiitos Ritu – laitetaan tuo selkäjuttu seuraavaks työn alle! 🙂
      Ja hyvä kommentti tuohon PT:n ulkomuotoon / ikään, jne. liittyen! 🙂

    • Huomasitko jo Ritu slekätreeni vol. 1:sen blogistani? 🙂 Koitan saada pian kakkososan postattua. Keskityn siinä laitteilla tehtäviin kuntosaliharjoitteisiin. 🙂

  3. Kiitos tästä, varsinkin monipuolisesta asian käsittelystä. Oli mielenkiintoista luettavaa!:)

  4. Hyvä kirjoitus Kirsi! nyt veit kyllä niin sanat suustani. Olen itsekin valmistellut kirjoitusta tästä ihan samaisesta aiheesta! Peukku tälle. <3
    Ja epäonnistumiset opettavat. Kyllä minuakin välillä hävettää katsella vanhoja ohjelmia ja välillä tulee tilanteita, kun täytyy myöntää, että oma osaaminen ei riitä tai ohjeet toimi. Mutta nämä epäonnistumiset ovat olleet todella tärkeä osa kehittymistä. On myös tärkeää kysellä säännöllisesti palautetta. Silloin tulee ilmi asioita, joita ei ehkä olisi tajunnut omassa valmennustyössään.

    • Mielenkiinnolla jään oottaamaan Eve sun kirjoitusta! 🙂 Ja joo, palaute on tärkeetä. 🙂 Ja onneks ollaan molemmat kehityskelpoisia. 😉

  5. Moikka! Itse valmistun juuri tammikuussa pt:ksi, ja olisinkin kysellyt vinkkejä että missä ja miten opiskella lisää? Nimittäin itsellä on se fiilis että en todellakaan ole vielä valmis tämän pt-koulutuksen jälkeen tekemään täysillä tätä työtä, sillä tuntuu että niin paljon tietoa jää puuttumaan 🙁 Olenkin ilmottautunut avoimen yliopiston liikunnan ja ravitsemuksen kursseille, mutta olisiko sinulla mitään vinkkejä kuinka lähteä syventämään tietoa jotta voisi hyvillä ja turvallisin mielin lähteä valmentamaan asiakkaita? 🙂

    • Heippa! Noi avoimen yliopiston kurssit on varmasti tosi hyvä lisä! 🙂 Aloita niillä ja mieti pikkuhiljaa, mihin haluat syventyä, niin lyhyempiä lisäkoulutuksia löytyy paljon useilta eri tahoilta. 🙂

  6. Olen tykännyt sinun blogista nimenomaan sen vuoksi että olet ”tavis”. Tunnut huomattavasti ammattitaitosemmalta ja myöskin luotettavammalta kuin biksuissa poseeravat nuoret tyttöset, jotka ovat oman valmennuksen innoittamana käyneet jonkinmoisen Ptkurssin, ja kauppaavat omia palvelujaan jokatoisessa postauksessaan. Joskus jos itse ottaisin pt:n, olisi se varmasti juuri sinun tyylinen henkilö!

    • Kiitos Paula! 🙂 Kauheen menestynyttä blogia ei tällä taktiikalla saa.. 😉 Mutta alunperinkin mulla oli ideana tarjota blogin kautta vinkkejä ”tavis-kuntoilijoille”, ja hyvä, että ainakin osan tavoitan tän blogin kautta. 🙂

  7. Moikka! Mä yhdyn edellisen kommentoijan mielipiteeseen. Ja kun vastauksessasi sanoit, että tuolla tekniikalla ei saa kovin menestyvää blogia, niin onhan se aika valitettavaa. Mutta niinhän se menee, alalla kuin alalla. Mutta hienoa, että säilytät oman linjasi, etkä kirjoittele juttuja sillä perusteella, millä saa eniten lukijoita. Ja oon sitä mieltä, että niiden , joilla oikeasti on tietoa asioista, ei tarvitse jatkuvasti nostaa itseään jalustalle ja pitää kovaa meteliä. 🙂 Ja musta tuo nimenomaan on hyvän pt:n merkki, että tunnistaa omat rajansa ja osaa tarvittaessa sanoa asiakkaalle, jos tämä ei kuulu omaan kohderyhmään.

    Itse en ole PT, mutta voin silti sanoa olevani samaa mieltä tuosta, mitä tulee PT-koulutukseen. Hirveästi asiaa ja todella vähän aikaa -yhtälö tarkoitta pakostikin sitä, ettei asioihin ehditä pureutua kovin syvällisesti. Aika paljon varmasti jää henkilön itsensä varaan hankkia lisätietoa. Jos tuollainen AMK-tasoinen koulutus järjestettäisiin, olisin varmasti mukana! 🙂 Ja vaikka itse vähättelit fysioterapeuttitaustaasi, niin on siitä varmasti todella paljon hyötyä verrattuna esim. täysin toiselta alalta tuleviin ihmisiin. Siis mm. juuri anatomian ja fysiologian osalta.

    Innostuinpas mä nyt höpisemään.. 😉 Mukavaa loppuvuotta sinne!

    • Kiitos ihanasta kommentista Suvi! 🙂 Hyvää loppuvuotta sullekin ja tsemppiä jalan kanssa! 🙂

  8. Itse haluaisin pt:ksi ihmisen joka on suht tikissä ja et oikeesti näkee et rautaa on nostettu, semmonen ois motivoivaa. Se ikäänkuin puskis itteä ylemmälle levelille, ettei tulis ajatusta ”tollanen liikunnasta kaiken tietävä on aika pehmeessä kunnossa niin ei se haittaa jos minäki oon”.
    Mutta silti inhimmillisen oloisen ja mukavan.

    • Kiitos kommentista Jansku! 🙂 Rupesin itsekin taas mietiskelemään, että millaisen PT:n haluaisin itselleni (on mun haave vielä jossain vaiheessa palkata itselle oma koutsi), ja jos ite valitsisin tällä hetkellä PT:n, niin mulle olis tärkeää, että hallitsee voimannoston liikkeet, sekä toiminnallisen ja oman kehon painolla harjoittelun, koska ne on niitä, missä itse haluaisin kehittyä. 🙂 Mut onneks on erilaisia asiakkaita ja tavoitteita ja PT:itä. Tärkeää onkin valita itselle se juuri sopiva. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta