Ensimmäinen leuanvetoni

Moi!

Paljastin pari viikkoa sitten Instagramissa, että sain viime kuussa, 37-vuotiaana, elämäni ensimmäisen leuanvedon (vastaotteella) ilman vastuskuminauhan apua! Wuhuu! 🙂

leuanveto

Saattaa olla, että mun uskottavuus PT:nä meni tän paljastuksen myötä, mutta menköön! Haluan silti jakaa tän mun riemun aiheen. Ihan vaan kannustaakseni kaikkia niitä, joille leuanveto on haave. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia! 🙂

Kuten viime postauksessani kerroin, olen pienenä ollut liikkumaton lukutoukka, jonka jälkeen musta tuli jalat tukevasti maassa liikkuva ryhmäliikkuja, ja reilut kymmenen vuotta sitten tanssitunneilla tallaaja. Salitreenit aloitin lukioikäisenä, mutta leuanveto ei pahemmin silloin kiinnostanut. Vetelin mieluummin ylätaljaa.

Muutama vuosi sitten mulla oli useita jumppia ohjattavana, jonka lisäksi tanssin viitenä iltana viikossa. Silloin salitreenit jäivät. Yhtäkkiä havahduin siihen, että samalla kun mun asiakkaiden voimat kasvoivat, mun omat voimatasot heikkenivät. Jumpat ja tanssi ei riittäneet.

Halusin haastaa itseni toisenlaiseen treeniin ja osallistuin pari vuotta sitten Crossfitin peruskurssille. Siellä kokeilin (35-vuotiaana) elämäni ensimmäisen kerran leuanvetoa. Ei vain aikaisemmin ollut tullut mieleenkään. 😀 (Tässä vaiheessa on mainittava, että koutsaan mun työssäni enimmäkseen aloittelijoita, joten mun ei oo myöskään tarvinnut asiakastilanteissa demonstroida leuanvetoja.) Paitsi nyt. Kun se on vähän niin kuin muotia. 😉

Crossfitissä innostuin ajatuksesta, että voisin joskus saada vedettyä leuan. Niinpä meille kotiin hankittiin leuanvetotanko.

Innostuin treenaamaan eksentrisiä leuanvetoja sillä seurauksella, että pian kyynärpäässäni oli rasitusvamma. Treenit loppuivat siihen. Taas tuli opittua kantapään kautta, että ihan oikeesti ne eksentriset leuanvedot on kudoksille rankkoja, ja niiden määrä kannattaa annostella oikein. Olihan mulla tää tieto, mutta… suutarin lapsilla ei ole kenkiä… 😉

Leuanveto jäi siis unholaan. Kunnes tänä kesänä osallistuin muutamalle street workout –tunnille  ja innostuin aiheesta uudelleen. Tilasin kotiin vastuskuminauhan, jolla voisin harjoitella kevennettyjä leuanvetoja.

vastuskuminauha

Heinä-elokuussa mun treenit olivat pääasiassa oman kehon painolla ja TRX:llä tehtyjä, ja leuanvetotreenini ei ollut mitenkään kovin systemaattista. Vetelin kuminauhalla leuan siellä, toisen täällä. Eli valitettavasti en voi nyt paljastaa mitään hienoa leuanveto-ohjelmaani, koska mulla ei sellaista ollut.

Vielä elokuun alussa mietin, että ei nää mun kyynärpäät tuu koukistumaan ikinä!! Ne vaan ei koukistu ilman vastuskuminauhan apua, vaikka kuinka yritän. Kunnes yhtenä aamuna ne koukistuivat muutaman sentin. Oho! Ja tuosta hetkestä ei mennyt kuin viikko, kun eräänä toisena aamuna vetäisin itseni ylös saakka. Soitin mun miehelle töihin: ”Nyt se tapahtui! Mä sain vedettyä leuan!”. =D

Uskoisin, että mulle oleellisinta oli vastuskuminauhan hankinta. Pelkillä eksentrisillä leuanvedoilla en aikaisemmin onnistunut treeneissä. Myös muut kesän aikana tehdyt ylävartalon harjoitteet, kuten TRX-soudut, käsilläseisontapunnerrukset TRX:n avulla, roikunta, käsilläseisontaharjoitukset street workoutissa, jne. olivat varmasti apuna.

Harjoitukset jatkuvat. Seuraava tavoite on saada kaksi leuanvetoa, ja joskus hamassa tulevaisuudessa palomiespunnerrus. 🙂

Terkuin, Kirsi

PS. Tsemppiä kaikille leuanvetoa harjoitteleville! 🙂

PPS. Jos haluat nähdä yhden mun ensimmäisistä leuanvedoista, niin tsekkaa mun Instagram-tili @kirsinkuntopiiri

 

kirsinkuntopiiri

Moi! Olen Kirsi - intohimoinen liikkuja ja muiden liikuttaja. Haluan liikuttaa myös sinua. Tervetuloa mukaan kuntopiiriini!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta