Never Give Up – Miten päästä epäonnistumisen yli?

Heippa!

Eräs henkilö pyysi mua kirjoittamaan tärkeästä aiheesta. Siitä, miten päästä epäonnistumisen yli. Konkreettiseksi esimerkiksi hän kertoi, että oli saanut painoa hienosti pudotettua, mutta sitten tuli terveydellisiä ongelmia ja takapakkia. Sen jälkeen kuntosalin kynnys on ollut korkealla. Mitä ihmiset ajattelevat, kun paino onkin päässyt uudelleen nousemaan? Miten jättää epäonnistuminen taakse ja jatkaa taas eteenpäin?

Take time to relax!
Katse kohti tulevaa!

Epäonnistumisilta ei voi välttyä. Jos jotain yrittää, niin aivan varmasti välillä epäonnistuu. Oli asia sitten mikä hyvänsä. Kilpaurheilijalle epäonnistunut kisasuoritus. Painonpudottajalle epäonnistunut painonpudotusprojekti. Töihin tai kouluun pyrkivälle kieltävä vastaus. Taiteilijalle kriitikoiden tyrmäys. Epäonnistunut parisuhde. Mönkään mennyt työprojekti. Näitähän nyt on..

Vai ovatko nämä sittenkään epäonnistumisia, vai vain pieniä kuoppia matkassa – elämän antamia arvokkaita oppitunteja? Joskus jopa onnenpotkuja.

Jotta epäonnistuminen ei jää jarruksi matkalle, vaan antaa mahdollisuuden oppia ja jatkaa viisaampana eteenpäin, kannattaa se käsitellä. Koitin koota alle mun mielestä parhaat vinkit päästä epäonnistumisen yli.

Hyväksy. Mun mielestä epäonnistumisen ylipääseminen lähtee hyväksynnästä. Hyväksy epäonnistuminen johtui se sitten sinusta itsestä, toisesta henkilöstä tai olosuhteista. Hyväksy kaikki ne tunteet, mitä se nostattaa. Pettymys. Paha mieli. Häpeä. Kiukku. Sinulla on lupa tuntea juuri niin kuin tunnet! Anna tunteiden tulla, äläkä koeta painaa niitä pois. Ne kyllä laantuvat aikanaan. Ja varmasti nopeammin, jos hyväksyt ne ja käsittelet ne.

Hyväksy myös itsesi juuri sellaisena kuin olet – pienet virheet tekevät sinusta inhimillisen, täydellisen.

Kaverin kanssa treenaaminen on kaksinverroin kivempaa! :)
Yleensä mulla on asiakkaiden kanssa aina näin kivaa! Mutta epäonnistumisiakin on. Sellaisia, jotka on tuntuneet todella ikäviltä. Satuttaneet. Oon hävennyt niitä, sekä omaa kyvyttömyyttäni auttaa. Usein on helpottanut, kun on uskaltanut jutella asiasta jonkun kanssa, vaikka epäonnistuminen on nolottanut.

Tee asioita, joista nautit. Kun olet käsitellyt negatiiviset fiilikset, koeta löytää positiivisia asioita, mihin voit keskittyä. Tuttavan antamassa tilanne-esimerkissä voisi vaikkapa iloita siitä, että vihdoinkin pääsee taas tauon jälkeen liikkumaan ja nauttimaan endorfiinien tuomasta hyvästä olosta. Käytä aikaa sellaisiin asioihin elämässä, mistä nautit. Tapaa ystäviä, käy elokuvissa tai konserteissa, nappaa käteen hyvä kirja tai laita stereot täysille soittamaan lempibiisiäsi. Askartele, leivo, lähde luontoon – mikä vaan saa sinut hyvälle mielelle.

Kävely ja luonnossa liikkuminen rentouttaa!
Mulle luonnossa liikkuminen antaa paljon henkisiä voimavaroja.

Jaa huolet – et ole yksin! Välillä tuntuu, että kaikki muut onnistuvat, paitsi minä. Mutta eihän se niin mene. Esimerkiksi lähes joka toinen mun juttusille tulevista asiakkaista on aikaisemmin epäonnistunut painonhallinta- tai kuntoiluprojektissaan. Saman salin seinien sisälle mahtuu siis paljon kanssasisaria. Puhuminen kanssatoverin kanssa helpottaa.

Myös netistä löytyy nykyisin paljon vertaistukea. Itse kerroin noin vuosi sitten blogissani lapsettomuudestani, ja oli iso yllätys, miten paljon tuttavapiirissä oli samasta asiasta kärsiviä henkilöitä. Sain silloin paljon tsemppaavia viestejä ja vertaistukea.

Pue tapahtunut sanoiksi paperille. Kirjoittamalla saat pureskeltua tapahtuman ja näet siinä ehkä uusia puolia. Mitä opit epäonnistumisesta? Kehittikö se sinua jotenkin ihmisenä? Seurasiko tapahtumasta myös jotain hyvää? Ehkä olet nyt vahvempi, kun olet selvinnyt epäonnistumisesta? Ehkä osaat paremmin tukea muita samassa tilanteessa olevia? Ehkä opit tuntemaan itseäsi paremmin? Ehkä olet nyt armollisempi itsellesi? Et voi muuttaa tapahtunutta, mutta voit muuttaa oman suhtautumisesi siihen. 🙂

Ole itsellesi myötätuntoinen. Myötätuntoa löytyy muille, mutta entä itselle? Mieti, mitä kannustavaa sanoisit ystävällesi samassa tilanteessa? Sano samat sanat itsellesi. Puhu itsellesi myötätuntoisesti ja ystävällisesti – kuten puhuisit parhaalle ystävällesi.

Suhteuta epäonnistuminen. Oliko epäonnistuminen sittenkään niin iso asia kuin miltä se ensiksi tuntui? Kuinka suuri asia epäonnistumisesi on kaikkien maailman muiden tapahtumien keskellä? Huomasikohan kukaan edes epäonnistumistasi? Kuinka moni muistaa epäonnistumisesi 50 vuoden kuluttua?

Yin joogan asanoista pyritään tekemään mahdollisimman rennot.
Mä oon välillä itseäni kohtaan turhankin kriittinen, ja myönnettäköön, että kärsin myös aika-ajoin epäonnistumisen pelosta. Epäonnistumisia on 37-vuotiaan matkan varrella ollut, mutta nyt kun rupesin tätä kirjoittaessa miettimään niitä, niin eipä tullut montaakaan mieleen! Eli eivätpä ole kovin isoja epäonnistumisia olleet, kun en enää itsekään niitä muista! Tuskin muistavat siis muutkaan. Pari epäonnistunutta asiakastilannetta tuli viimeisen vuoden ajalta mieleen, mutta nekin kun suhteuttaa, niin onnistuneita kohtaamisia on ollut satoja, ja epäonnistumisia vain pari. Eli suhteuttaminen kannattaa. 🙂 Joogaharjoittelu on opettanut myös olemaan itselle myötätuntoisempi ja armollisempi.

Uskalla epäonnistua uudelleen! Epäonnistumiset voivat helposti johtaa siihen, että ei uskalla enää yrittää. Mistä kaivaa rohkeus uuteen yritykseen? Kaatuuko maailma, jos epäonnistun uudelleen? Mitä voin saada, jos onnistun? Mitä jos heität sanan epäonnistuminen roskakoppaan ja vaihdat tilalle sanan oppimiskokemus. Ajattele seuraavasta yrityksestä, että voit vain voittaa: joko onnistut, tai sitten opit! Nimittäin yrittämättä et voi onnistua! Mä jatkan yrittämistä, jatka säkin! 🙂

Millaisia epäonnistumisia sä oot kokenut elämäsi aikana ja miten oot päässyt niistä yli?

Onnea haasteisiin! Uskalla yrittää, epäonnistua, oppia ja onnistua!

Halauksin, Kirsi

 

Kommentit (2)
  1. Olipa kiva teksti. Itselle hyvin ajankohtainen, ainakin jostain näkökulmasta katsottuna. Mä rupesin heti miettimään tätä asiaa omien (urheilu-)vammojeni kautta. Eräänlaisia epäonnistumisia kai nekin. Varsinkin kun muut vammat, viimeistä lukuun ottamatta ovat aiheutuneet omasta käytöksestä. Ja nuo selviytymiskeinot pätevät hyvin tähän tuoreimpaankin vammaan, vaikka se ei minun tietääkseni oma vika ollutkaan. Silti sekin pitää vaan hyväksyä, koittaa keskittyä kivoihin asioihin ja etsiä tukea ystäviltä.

    Muutenkin musta tuntuu, että monet, itseni mukaan lukien, suhtautuvat epäonnistumisiin liian vakavasti. Ja monesti sen takia jätetään yrittämättä kokonaan. Se on aika valitettavaa. Kuitenkaan monesti se epäonnistuminen ei ole niin kovin vakavaa (noh, jos et satu olemaan esimerkiksi kirurgi ;)) kuin itse kuvittelee.

    Hyvää joulunalusaikaa sinne!

    1. kirsinkuntopiiri
      17.12.2015, 09:15

      Kiitos kommentista Suvi! Luin just sun viimeisimmän blogipostauksen, ja tsemppiä – toivotaan, että kuntoudut pian! 🙂 Ja nyt voit ainakin hyvällä omalla tunnolla ottaa joulun rennosti ja rauhallisesti, eli oikein hyvää ja rentouttavaa joulua sulle kans! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *