Neljän viikon treenitauko ja kesäkunto 2016

Moikka!

Kertoilin tuossa parisen kuukautta sitten, että painoni on erään uuden lääkityksen myötä noussut muutamassa kuukaudessa muutaman kilon, mikä näkyy ja tuntuu etenkin vyötäröllä.

Vaikka olen edelleen normaalipainoinen, niin tunne on ikävä, kun vaatteet puristavat. Tarkoituksena oli päästä noista muutamasta kertyneestä kilosta eroon.

Helpommin sanottu kuin tehty.

jooga

Mutkia matkassa

Ensimmäinen mutka matkaan tuli, kun astuin lenkillä nilkkani linttaan, jolloin treenit rajoittuivat. Tanssitunnit ja hyppyjumpat, sekä juoksu jäivät pois. Toki tein muuta tilalla. Mutta olen huomannut, että kunnon hikiliikunta vie parhaiten lääkityksen tuomaa turvotusta pois.

Toinen mutka tuli matkaan, kun tipahdin kieppiä tehdessä leuanvetotangolta lattialle suoraan selälleen ja loukkasin siinä rytäkässä sekä selkäni että ranteeni. Selkä ei aluksi sietänyt minkäänlaista liikettä ja kipua tuntui myös kävellessä. Onneksi pystyin lääkityksen kera kuitenkin lähtemään paljon odotetulle Lontoon matkalle.

Lontoon tuliaisina sain sitkeän flunssan, joka kesti kolme viikkoa. Ja satutin matkalla myös toisen ranteeni! 😀

Jos jotain positiivista tästä hakee, niin hyvä, että kaikki tulee kärsittyä yhdellä kerralla.. 😉

Viimeisestä hikitreenistä tuli lauantaina täyteen neljä viikkoa!

Huomenna kyykkäämään?

Siinä mielessä olen onnekas, että olen kuitenkin koko ajan (lukuun ottamatta pahimpia flunssapäiviä) päässyt tekemään kevyitä kävelylenkkejä, sekä lempeää kotijoogaa. Voin vain kuvitella, miltä tuntuisi, jos en olisi päässyt liikkeelle laisinkaan!

Ja arvatkaa vaan, millainen fiilis oli tänä aamuna, kun pääsin ensimmäistä kertaa yli neljään viikkoon juoksemaan! Tai no, hitaasti hölkötellen etenin 2,5 km. Mutta silti! Ihan mahtavaa!

Huomenna ajatuksena on tehdä oman kehon painolla kuntopiiri.

Onneksi selkä rupeaa siis olemaan parempaan päin, ja myös flunssa on pientä tukkoisuutta vaille ohi.

soturi

Kesäkuntoon 2016?

Vaa’alla en ole nyt käynyt, sillä en oo halunnut ottaa asiasta stressiä. Veikkaan, että paino on sama kuin 2 kk sitten. Ruokavaliolla olisin toki saanut tuloksia aikaiseksi ilman treeniäkin, mutta en ole jaksanut ruveta siitä nipottamaan.

Kesäkunto 2016 olkoon siis se, mikä se tällä hetkellä on. En pääse rannalle esittelemään vatsalihaksiani. Mutta väliäkös sillä! 😀

Terkuin, Kirsi

 

Nopea, helppo ja mehevä raparperipiirakka (myös vegaaneille sopiva)

Moi!

Ihanaa – raparperikausi on taas täällä! Kertoilin viime vuonna, että meillä on ihana biokaasun tankkausasema, jonka raparperipellolta saa tankkauksen yhteydessä ottaa raparperinvarsia. Viime tankkauksen yhteydessä lähti nippu mukaan, ja lupasin valmistaa niistä mun serkun valmistujaisiin raparperipiirakan.

Olin ajatellut valmistaa viime vuonna postaamani kuuden tuhannen kalorin raparperikakun,   mutta hupsista – leivinjauhe oli päässyt loppumaan. Ei siis muuta kuin soveltamaan, ja lopputulos olikin oikein mehevä.

raparperipiirakka

Tein piirakan pyöreään noin 25-30 cm halkaisijaltaan olevaan piirakkavuokaan.

Mehevä raparperipiirakka

Ainekset:

Pohja:

  • 150 g margariinia (tai voita). Mulla oli käytössä vegaaneille sopivaa tummansinistä Keijua.
  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl sokeria
  • 2 rkl kylmää vettä

Raparperitäyte:

  • 4-6 raparperin vartta (riippuen varsien koosta)
  • 2 rkl sokeria
  • 1 tl kanelia
  • 1 rkl perunajauhoja

Murukuorrutus:

  • 150 g margariinia
  • 2 dl sokeria
  • 4 tl vanilijasokeria
  • 4 dl kaurahiutaleita

Sekoita pohjan jauhot ja sokeri kulhossa. Lisää margariini ja nypi taikinaa sormilla. Lisää vesi ja sekoita nopeasti taikinaksi. Painele taikina piirakkavuokaan ja laita jääkaappiin odottamaan.

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Huuhtele raparperit ja kuori tarvittaessa (eli jos kuori on paksua). Leikkaa varret pieniksi paloiksi. Sekoita sokeri, kaneli ja perunajauhot ja lisää raparperit joukkoon.

Valmista murukuorrutus. Sulata rasva kattilassa, lisää muut aineet ja sekoita hyvin.

Levitä piirakkapohjalle raparperiseos ja sen päälle murukuorrutus.

Paista noin 20-25 minuuttia, kunnes pinta saa vähän väriä.

Tarjoile vaniljakastikkeen tai -jätskin tai kanssa.

Nauti!

Niin, ja sinne valmistujaisjuhliin en koskaan päässyt, kun mies sairastui kovaan flunssaan, eikä siitä ollut lähtijäksi Helsinkiin. Ja arvatkaas, miten piirakan kävi..? No, tietenkin syötiin se kahdestaan kahdessa päivässä! Hih! On siis petollisen hyvää herkkua.

Kokeile, jos uskallat! 😉

Terkuin, Kirsi