Puhu itsellesi kuin puhuisit parhaalle ystävällesi

Moikka!

Mites teidän vappu sujui? Mulla vähän kivuliaissa merkeissä ja itseä soimaten.

Tiedättekö sen tunteen, kun tietää, että jotain ei pitäisi tehdä, mutta tekee sen kuitenkin, ja saa sitten kärsiä? Mulle kävi lauantaina just niin. Päätin harjoitella leuanvetotangolla kieppiä tilanteessa, missä sitä ei olisi pitänyt sitä tehdä (väsyneenä). Kokeilin pari kertaa, ja kun ei meinannut onnistua, ääni takaraivossa sanoi, että älä enää yritä, mutta yritin kuitenkin. No, onnistui yhteen suuntaan, mutta takaisin palatessa tapahtui jotain, kädet lipesivät, ja tipuin selälleni lattialle. Auts!!!

Säikähdin tosi paljon, vaikka tunsin heti, ettei mitään mennyt rikki. Ensireaktio säikähdyksen jälkeen oli etsiä syyllinen. Syytin mun miestä, koska hän yllytti kieppiin, eikä turvannut mua. On niin helppoa vierittää syy toisen niskoille, vaikka ihan itse siellä tangolla päätin temppuilla. Ja sitten alkoi armoton itsesyytös. Miten voin olla niin tyhmä?!?!

Syytösten keskellä mieleeni muistui eräs lause, jonka kuulin reilu vuosi sitten, ja olen sen jälkeen koittanut muistutella itseäni tuosta lausahduksesta. Se menee näin: ”Puhu itsellesi niin kuin puhuisit parhaalle ystävällesi.” Miten usein tuleekaan sätittyä ja piiskattua itseä, kuten sorruin taas tekemään! Puhuisinko niin ystävälleni? En! Miksi siis puhuisin niin itselleni? Mietin, mitä olisin sanonut ystävälleni, jos hän olisikin tipahtanut tangolta minun sijastani? En syyttäisi, vaan lohduttaisin ja sanoisin, että onneksi ei käynyt pahemmin.

Opettelen kohtelemaan itseäni kuin parasta ystävääni.
Opettelen kohtelemaan itseäni kuin parasta ystävääni.

Niin. Onneksi ei käynyt pahemmin. Tällaiset tapahtumat muistuttavat aina siitä, miten kiitollinen saan olla toimivasta vartalostani ja siitä, että pystyn liikkumaan.

En voi kieltää, etteikö tapahtunut harmittaisi hieman vieläkin. Selkään sattuu, ja pientä osumaa saivat myös toinen polvi ja ranne, ja niskassa tuntuu retkahduksen aiheuttamat kivut. Mutta koitan jättää syytökset taakse ja keskittyä siihen, että eihän tässä käynyt hullummin – vain ohimenevää kipua ja jonkin aikaa treenitaukoa. Pystyn onneksi kävelemään ja pääsen loppuviikoksi reissuun. Istun huomenna tähän aikaan bussin kyydissä kohti Helsinkiä ja keskiviikkoaamuna on varattuna lento Lontooseen. Lähdeni sinne kolmeksi päiväksi siskon perheen seuraksi ja auttamaan lasten hoidossa. Eli reissukuulumisia on tiedossa loppuviikosta. 🙂

Aurinkoista viikkoa ja lempeitä ajatuksia ja sanoja itseä ja muita kohtaan!

kukat pihamaalla

Terkuin, Kirsi

 

 

Kommentit (1)
  1. Neljän viikon treenitauko ja kesäkunto 2016 - Kirsin Kuntopiiri
    30.5.2016, 17:50

    […] mutka tuli matkaan, kun tipahdin kieppiä tehdessä leuanvetotangolta lattialle suoraan selälleen ja loukkasin siinä rytä…. Selkä ei aluksi sietänyt minkäänlaista liikettä ja kipua tuntui myös kävellessä. Onneksi […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *