Ulkonäkökriisi

Moikka!

Teen nyt tunnustuksen. Poden pientä ulkonäkökriisiä. En mitään kovin pahaa, mutta sellaista, että se ärsyttää. Totesin miehelleni alkuviikolla, että tekisi mieli laittaa musta jätesäkki päälle ja leikata siihen silmien kohdalle aukot! Nauratti mielikuva itsestäni kiitämässä pyörän selässä jätesäkki päällä.

En ajattele itseäni kovin ulkonäkökeskeisenä henkilönä. Ohjaan jumpat yleensä meikittä, sutaisen aamulla hiukset nopeasti poninhännälle, ja näytän useimmiten aika ”räjähtäneeltä”. Käyn (liian) harvoin kampaajalla, samoin ostan uusia vaatteita nykyisin vain harvoin. En omista rakennekynsiä, enkä tekoripsiä. Välillä peilistä katsoo jopa niin homssuinen olemus, että nolottaa, kun vastaanotolleni tulee uusi asiakas, joka on siististi meikattu ja huoliteltu. Mutta en voi kieltää sitä, ettenkö ajattelisi ulkonäköäni. Kyllä se jollain tavoin käy mielessäni päivittäin.

Kauppaan
Tämän näköisenä lähdin tänään kauppaan. Tukka nopeasti ponnarille, ei meikkiä.

Iiik, paino on huipussaan!

Ulkonäkökriisini ensimmäinen syy on painava. Painan nimittäin tällä hetkellä eniten koko elämässäni. Painoni on noussut kesän aikana kuusi kiloa. Vaatteet kiristävät, olo on turvonnut ja ahdistava. Ei todellakaan tee mieli laittaa bikinejä päälle saati tiukkoja farkkuja jalkaan.

Kerroin blogissani jo aikaisemmin, että aloitin viime vuoden loppupuolella uuden unilääkityksen, minkä vuoksi painoni nousi kahdessa kuukaudessa viisi kiloa. Lääkärin mukaan painonnousu johtui siitä, että lääkitys lisää ruokahalua. Olen asiasta eri mieltä, sillä pidin tarkasti silmällä ruokailujani ja söin vähemmän herkkuja kuin yleensä, koska pelkäsin painoni nousevan. Ja silti paino nousi. Ikävintä oli se, että kehonkoostumusmittari näytti kertyneiden kilojen olevan puhtaasti pelkkää rasvaa. Olo oli turvonnut, ja selluliittia rupesi kertymään myös sellaisiin paikkoihin, missä sitä ei ollut koskaan aikaisemmin ollut: käsivarsiin ja vatsaan. Tästä kauhistuneena lopetin lääkityksen, ja paino tippui parin seuraavan kuukauden aikana itsestään neljä kiloa.

Loppukeväällä nukuin taas tosi huonosti ja päätin aloittaa lääkityksen uudelleen. Sen avulla uni ei ole taattu, mutta nukun silti paljon paremmin sen kera kuin ilman sitä. Sama tarina toistui, mutta kiloja kertyi tällä kerralla vielä enemmän. Nyt arvon, jätänkö lääkityksen taas pois. Unta arvostan enemmän, mutta painonnousu ahdistaa.

Aikuisiän akne?

Eikä siinä kaikki. Parin viimeisen viikon sisällä kasvojeni iho on mennyt huonoon kuntoon. Näppylöitä ilmestyi ensiksi toiseen poskeen, sitten toiseen, sitten leukaan, kaulalle, otsalle… Siis mitä ihmettä? Puhkesiko mulle aikuisiän akne? Onhan noita näppylöitä ollut niitä näitä aikaisemminkin, mutta nyt ne ovat valloittaneet kasvoni. Alkuviikosta tilanne oli pahimmillaan, ja kasvoissani oli yli 20 näppyä, joista suurin osa oli kipeitä, isoja mollukoita! Nyt tilanne tuntuu onneksi hieman rauhoittuneen.

Ei filttereitä, ei kuvan muokkausta, ei meikkiä. Vain mä ja mun finnit ja rypyt! Tilanne oli alkuviikosta vielä huomattavasti pahempi kuin tällä hetkellä, ja kuva olisikin pitänyt ottaa jo silloin!
Ei filttereitä, ei kuvan muokkausta, ei meikkiä. Vain mä ja mun finnit ja rypyt! Tilanne oli alkuviikosta vielä huomattavasti pahempi kuin tällä hetkellä, ja kuva olisikin pitänyt ottaa jo silloin!

Miksi päätin kirjoittaa tämän?

En yleensä tykkää blogissani tai sosiaalisessa mediassa valittaa asioista. Mutta nyt tuntui siltä, että tällä kirjoituksella on juuri nyt oma paikkansa ja aikansa. Some tuntuu olevan pullollaan kiiltokuvakuvia, pyykkilautavatsoja, sileitä ihoja ja onnellisia ja ihania hetkiä. Ja niitä autuaita ihmisiä, jotka ovat ulkonäkökriisien yläpuolella ja sinut itsensä kanssa. Mutta minä en ole yksi heistä. Mulle huonot päivät, ulkonäkökriisit ja itkupotkuraivarit kuuluvat arkeen, vaikka niitä harvemmin jaankin somessa. Halusin kertoa, että täällä kirjoittelee aivan tavallinen, epätäydellinen nainen. On selluliittia, on finnejä, huonoja päiviä ja välillä myös ulkonäkökriisi.. 🙂

Ikä ei tule yksin. Olen viimeisen vuoden aikana löytänyt päästäni ensimmäiset harmaat (valkoitset!) hiukset, huomannut hiusteni harventuneen, sekä saanut otsalleni auringosta ensimmäiset maksaläiskät. Ikääntyminen kuuluu asiaan, mutta valehtelisin, jos väittäisin, ettei välillä ole ulkonäkökriisiä. ;)
Ikä ei tule yksin. Olen viimeisen vuoden aikana löytänyt päästäni ensimmäiset harmaat (valkoitset!) hiukset, huomannut hiusteni harventuneen, sekä saanut otsalleni auringosta ensimmäiset maksaläiskät. Ikääntyminen kuuluu asiaan, mutta valehtelisin, jos väittäisin, ettei välillä ole ulkonäkökriisiä. 😉

Terkuin, Kirsi

PS. Oli muuten hassu yhteensattuma, että lukioaikainen ystäväni Anu kirjoitti omassa blogissaan hieman tätä samaista aihetta liipaten erinomaisen kirjoituksen samanaikaisesti, kun oma kirjoitukseni oli työn alla.

PPS. Tällä kirjoituksella ei ollut tarkoitus arvostella ketään eikä myöskään kerätä säälipisteitä. Joten kommenttikentässä voitte unohtaa ”Näytät hyvältä” –tyyliset kommentit. 😉

 

kirsinkuntopiiri

Moi! Olen Kirsi - intohimoinen liikkuja ja muiden liikuttaja. Haluan liikuttaa myös sinua. Tervetuloa mukaan kuntopiiriini!

14 vastausta artikkeliin “Ulkonäkökriisi”

  1. Luettelit vikassa kuvassa kaikki munkin huomaamat ikääntymisen merkit! Ei me sit voitukaan olla forever 25. 😉

    Tiedän, ettet halunnut säälipisteitä, enkä niitä annakaan kun sanon, että olet erittäin kaunis nainen. Aina ollut. Meikillä ja ilman. <3

    • Niin, henkiseltä iältä 25, mut muuten ei sit onnannukaan.. 😉 Ja kiitos samoin! 🙂 <3

  2. En oo ennen kommentoinut, mut pakko sanoa: huippua vaan nähdä että on naisia jotka luottaa luontaisen kauniiseen olemukseensa. Ja siis kuten edellä joku mainitsi, olet todella kaunis nainen. Meikki ei ole välttämätöntä kyllä sulla. 🙂

    • Kiitti! 😉 Eikä meikissäkään mitään vikaa ole! 🙂 Mä vaan oon suurimmaksi osaksi ajasta laiska! 😀

  3. Olen ollut kuntomaailmassa asiakkaana vuodesta 2011 ja jo ekoista kerroista kun sut näin plen ajatellut, että onpa tuo Kirsi nätti ja terveen ja onnellisen näköinen nainen. (Pari kertaa olen ollut sun ohjaamilla tunneilla, en siis kummemmin sun kanssa asioinut..) Halusin sen vain todeta että sun sisäinenkin kauneus hehkuu jo kauas.

    Itsellä myös paino noussut huhtikuusta noin 9 kiloa. Olin syksyn ja talven fyysisessä työssä, joka oli iltapainotteinen, joten en ehtinyt iltaisin mussuttamaan kotona. Niinpä laihduin lokakuusta maaliskuuhun 8kiloa ja nyt se on tullut takaisin. Kun keväällä vaihdoin työt vakkaripaikkaan päivätyöhön ja vähemmän fyysiseen ja lisäksi perheenjäseneni menehtyi, niin painoa vaan on kertynyt hirveällä tahdilla. Eilen kävin salilla ja nyt olen päättänyt, että paino alkaa liikkua alaspäin. Ikävät ajat ja oman kropan kanssa ihmettely ja muutosten hyväksyminen kuuluvat elämään. Asioita tulee käsitellä ja jatkaa elämää parhaansa mukaan, pääasia ettei takerru joihinkin ongelmiin tai määritä itseään niiden kautta. Kiitos että jaat myös realistista naiskuvaa blogissasi, eikä kiiltokuvaelämää!

    • Kiitos ihanasta kommentista! 😊 Ja tsemppiä meidän molempien projekteihin! 😊

  4. Wau, Kirsi. Olet erittäin aikuinen ja fiksu nainen. Kaltaisiasi EI tule somessa vastaan. Lääkkeet paino on ongelma varmasti muillakin. Myös meikällä. Kortisoonilla tuli +20 kg. Ja niin, että meinasi aikuista miestä alkaa itkettämään. (tosi juttu). Nyt olen taas vuosien jälkeen suht. sujut itseni kanssa. Pitkään otti henkisen tasapainon löytyminen. Oli vuosien työ. Tiedät taustani mistä kaikki johtuu. Ajattelin eilen soittaa serkku Kimmolle ja kysyä tekisikö hänen vaimonsa minulle sellaisen kuntosaliohjelman, että olisin vielä joskus sinut kroppanikin kanssa??? Tiedän, että sekin on mahdollista toteuttaa tässä noin 40 iässä, koska olen niin päättänyt. Ja todistan sen vielä. Voi hitsi. Pääsispä jo salille. Mukavaa syksyä. Ja talven alkua, Kirsi ja läheiset💗

    • Todellakin mennään salille, kun kykenet, ja saat totta kai ohjelman! 😊 Terkkuja Kreikasta! 💜

  5. Kiitos tekstistä! Kivaa vaihtelua verrattuna juuri niihin mainitsemiisi pyykkilautavatsoihin…
    Aina ei tarvitse filtteröidä omaa elämäänsä.

  6. Tämä oli mukavan rehellinen kirjoitus. Meidän maailma on nykyään pulpautettu niin täyteen viimeisen päälle laittautuneita ja photoshop-viimeisteltyjä ihmisiä sekä näppäimistöviimeisteltyä elämää, että välillä toisten todellisuus voi melkein unohtua.

    Sattuuko tuo sivuvaikutuksiltaan hankala lääke olemaan Remeron? Itselläni se toi aikanaan 9 kg parissa kuukaudessa. Kyllä se vain laittoi ahdistamaan. Onneksi myöhemmin löytyi sopivampia valmisteita, jotka ajoivat saman asian toivottujen vaikutusten suhteen. (En tiedä oletko kokeillut esimerkiksi phenibut-valmistetta jota tosin täytynee tilata iHerbin tms. kautta, riippuu toki uniongelman laadusta mikä auttaa ja mikä ei. Tuo on auttanut erästä ystävääni, jolle juuri mikään valmiste ei ole auttanut aamuyön heräilyihin ja valvomisiin tai jos on auttanut, niin on aiheuttanut mahdottomasti sivuvaikutuksiakin.)

    • Kiitos kommentista ja vinkeistä Tuulia! 😊 Mulla lääkkeenä on mirtatsapiini, mutta täytyypä ottaa selvää tuosta mainitsemastasi tuotteesta! 😊

  7. Juu, no ilmankos. Remeron on siis mirtatsapiinia sekin. En ole muuten kuullut tähän mennessä kuin kai yhdestä ihmisestä, jolla EI olisi paino noussut merkittävästi mirtatsapiinin käytön myötä. Tiedä nyt sitten lohduttaako se, mutta eipä tarvi ainakaan miettiä että olisi silloin omasta itsestä ollut kiinni että moista tapahtuu 😀

    • Niinpä niin! Mulle lääkäri sanoi, että unettomuuteen käytettävä määrä on niin pieni, ettei pitäisi vaikuttaa juuri millään lailla, mutta näyttääpä vaikuttavan. 😀

Vastaa käyttäjälle Anu Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta