Sesonkiruokaa: suppilovahverokeitto (ja muita kuulumisia)

Moikka!

Olin viime viikolla syyslomalla ja vietimme muutaman päivän mökillä. Meillä ei ole omaa mökkiä, mutta vakkarivuokramökki on, ja käymme siellä muutaman kerran vuodessa. Mökkeilyssä parasta on rentoutuminen luonnon rauhassa. Ei ole kotiaskareita eikä päiväohjelmaa. Tällä lomalla opin tosin sen, että puhelin on pidettävä äänettömällä, sosiaalisesta mediasta on pysyttävä erossa ja whatsapp-viestit vaimennettava, sillä lähes päivittäin niistä pulpahteli työasioita eteen, jotka sitten veivät ajatukset töihin.

Jos jokin maisema rentouttaa, niin se on tämä.
Jos jokin maisema rentouttaa, niin se on tämä.

Luonnossa liikkuminen on itselleni yksi parhaita keinoja rentoutua. Ja näin syksyisin sienestäminen on ihan supersiistiä. En ole mikään himo-marjastaja, koska en jaksa kyykkiä montaa tuntia paikoillaan. Sienestäminen on puolestaan hidasta samoilua metsässä, ja vitsi mikä fiilis, kun bongaa sammaleen seasta sieniä. Päätimme siis lähteä mökkireissullamme sienimetsään.

Satumaista sammalmetsää.
Satumaista sammalmetsää.

Emme ole aikaisemmin onnistuneet löytämään mökin lähettyviltä hyviä sienimaastoja, ja etsiminen jatkui tälläkin kertaa. Suunnattiin ensimmäiseksi paikkaan, josta olemme aikaisemmin löytäneet muutamia kantarelleja. Pysäköitiin auto, ja suoraan auton vieressä oli karhun kakka. En suostunut lähtemään metsään. Varsinkin kuin vain muutama viikko takaperin olin kuullut Jyväskylässä vakkarisienestyspaikallamme karhun murahduksen. Se oli hiuksia nostattava kokemus. Ja asiantuntija kävi toteamassa paikan päällä, että karhu oli todellakin makoillut 20 metriä siitä, missä murahduksen kuulin. Hui!

Ajeltiin siis vähän matkaa eteenpäin ja katsottiin toinen sopivalta näyttävä paikka. Tallusteltiin metsikköön päin, ja samalla lähistöltä kuului hirven ammuntaa. Mietin, että ei ole todellista! Miten kaikki metsän eläimet tuntuvat nyt olevan samoilla paikoilla kuin minä. Ei kiinnostanut jäädä tekemään hirveen lähempää tuttavuutta, joten palattiin autolle ja jatkettiin eteenpäin.

Tällainen upea naavapuu tuli metsässä vastaan.
Tällainen upea naavapuu tuli metsässä vastaan.

Seuraavassa paikassa ei näkynyt eikä kuulunut eläimiä, mutta ei sieniäkään. Oltiin jo palaamassa takaisin mökille, kun päätettiin vielä pysähtyä yhteen paikkaan. Ja sieltä löytyikin aivan mahtava suppisrypäs! Kerättiin puolessa tunnissa sangollinen suppilovahveroita.

Suppilovahverosaalis!
Suppilovahverosaalis!

Niistä syntyi herkullinen keitto. Ja toki pakastettavaakin jäi. Tässä teille tuon keiton resepti.

Suppilovahverokeitto

4 annosta

1 iso sipuli pieneksi pilkottuna
1 rkl öljyä
1 l tuoreita suppilovahveroita
2 rkl vehnäjauhoja
7 dl vettä (tai kauramaitoa, jota mä laitoin, koska meidän juomavesi oli loppumassa)
1 kasvisfondi
2,5 dl ruokakermaa (tai kaurakermaa, jota mä laitoin)
200 g sulatejuustoa
ripaus mustapippuria
persiljaa

Kuullota sipuli öljyssä kattilassa. Lisää pilkotut sienet ja kuullota hetki. Ripottele joukkoon jauhot. Lisää vesi / kauramaito ja kasvisfondi. Keitä hiljalleen 10 minuuttia. Lisää kerma ja sulatejuusto. Keitä edelleen 5 minuuttia. Mausta mustapippurilla ja persiljalla. Lisää tarvittaessa suolaa ja nestettä.

Nam nam!

suppikset

No, kuva ei ole onnistunut, mutta keitto oli hyvää! :D
No, kuva ei ole onnistunut, mutta keitto oli hyvää! 😀

Muuten lomallani vain lököttelin, käveleskelin rauhallisia lenkkejä ja hieman bloggasin. Käytiin myös tuulastamassa, mikä on jännää puuhaa, mutta eihän musta nyt ole iskemään kaloja atraimella! 😀

Tuulastamassa illan pimeydessä.
Tuulastamassa illan pimeydessä.

Vatsa vaivasi öisin (luulen, että vanha ruokatorven vaiva on taas äitynyt), joten unet olivat katkonaisia, enkä päivisin jaksanut sen kummemmin puuhastella, kun olokaan ei ollut häävi. Siksi treenisuunnitelmat menivät mönkään ja tein loman aikana vain yhden, nopean treenin, josta vatsa ärtyi entisestään. Nyt tuntuu, että vaivat pikkuhiljaa helpottavat. On taas laitettava omat elämäntavat ja ruokavalio tarkasteluun (tästä bloggailen myöhemmin lisää)….

Vielä on kesää jäljellä.. ;) Lomaviikolla tarkoitus pestä ja käsitellä terassin kalusto ja laittaa talveksi varastoon, mutta se jäi nyt vielä.. odotellaan ensilumia.. ;)
Vielä on kesää jäljellä.. 😉 Lomaviikolla tarkoitus pestä ja käsitellä terassin kalusto ja laittaa talveksi varastoon, mutta se jäi nyt vielä.. odotellaan ensilumia.. 😉

Terkuin, Kirsi

 

 

 

 

kirsinkuntopiiri

Moi! Olen Kirsi - intohimoinen liikkuja ja muiden liikuttaja. Haluan liikuttaa myös sinua. Tervetuloa mukaan kuntopiiriini!

Yksi vastaus artikkeliin “Sesonkiruokaa: suppilovahverokeitto (ja muita kuulumisia)”

  1. Suppiksia olis kyllä, kun pääsis poimimaan. Autottomana vakkaripaikkani kaupungin pohjoispuolella on vähän turhan kaukana. Edellisvuotisiakin on kuivattuna, ettei varsinaisesti ole hätää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta