Kuuban matkapäiväkirja osa 2/3: paratiisisaari Cayo Guillermo

Cayo Guillermo – here we come!

Perjantaina 2.3. herätyskellomme soi Havannassa aamuviideltä. Ulkona oli pimeää, ja liikkeellä oli vain pari kadunlakaisijaa. Kävelimme muutaman sadan metrin päässä sijaitsevalle Habana Tryp Libre –hotellille, jossa meitä odotti kyyti lentokentälle. (Jännitin etukäteen, saapuisiko kyyti paikalle, mutta turhaan murehdin.) Koukimme muutaman muun matkustajan kyytiin ja kurvasimme lentokentälle. Kotimaan lentojen terminaali oli pieni, ja check-in sujui vikkelään. Lento lähti ajallaan, ja istuimme pian koneessa kohti Cayo Guillermon saarta.

Cayo Guillermo – täältä tullaan!

Vajaan tunnin lento kului maisemia ihaillen. Lensimme pitkin rannikkoa ja näimme mm. Varaderon niemimaan. Vesi oli uskomattoman kirkasta ja turkoosia, ja merenpohja näkyi jopa lentokoneesta saakka.

Laskeuduimme Jardines del Ray lentokentälle Cayo Cocon saarelle, josta meille oli bussikyyti viereiselle Cayo Guillermolle. Reilun 40 km matkan aikana ehdimme nähdä viimesyksyisen hurrikaani Irman tekemiä tuhoja – riepoteltua luontoa ja kaatuneita puita.

Cayo Guillermo on luonnoltaan matalakasvuista mangrove-metsää. Nyt alue oli jostain syystä todella kuivaa, ja esimerkiksi hotellimme toisella puolella sijaitseva laaguni oli nyt aivan kuiva. Laguunissa asustelee kuulemma alligaattoreita, joita ei nyt tarvinnut pelätä. 😀 Hotellialueella Irman tekemät tuhot eivät näkyneet muuta kuin kaatuneiden palmujen kantoina. Näistä pystyi päättelemään, että palmuja on alueelta kaatunut runsaasti. Alue olisi varmastikin yleensä siis vehreämpää.

Kaatuneista puista huolimatta meitä odotti hotelli Melia Cayo Guillermolla todellinen paratiisi. En ole koskaan nähnyt missään yhtä turkoosia merivettä ja yhtä laajaa valkohiekkaista rantaa. Aamulla herätessä oli ihana vetäistä pimennysverhot isojen ikkunoiden edestä syrjään ja nauttia sängyssä upeasta merimaisemasta. En lakannut koko viikon aikana ihmettelemästä tuota sykähdyttävää kauneutta.

Tätä maisemaa en kyllästyisi katselemaan koskaan,
Meidän huone Melia Cayo Guillermolla.
Näkymä meidän parvekkeelta merelle.
Asusteltiin tämän rakennuksen ylimmässä kerroksessa.

Olimme valinneet Cayo Guillermon yhdeksi matkakohteeksemme sen perusteella, että halusimme viettää viikon rentoa rantalomaa uiden kirkkaissa vesissä. Lueskelimme, että Cayo Guillermo on vielä suhteellisen koskematon, eikä siellä ole samanlaista massaturismia kuin esimerkiksi Varaderossa. Lisäksi mieheni halusi kokeilla matalikoilla perhokalastusta, johon Jardines Del Reyn (”kuninkaan puutarhat”) nimisen saarirykelmän piti olla otollista aluetta.

Tällä meidän hotellin laiturilla oli kalastajia harva se päivä, ja myös snorklaajille riitti paljon katseltavaa. Ja katsokaa tuota veden väriä!

Cayo Guillermo oli todellakin ihanan rauhallinen. Koko saarella oli vain muutama hotelli (olisiko ollut viisi hotellia), ja kuten kuvista näkyy, ei rannoilla ollut tungosta. Ei tarvinnut kuunnella liikenteen melua, eikä diskoista pauhaavaa musiikkia. Sai nauttia huikeista maisemista, merestä, auringosta, sekä hiljaisuudesta.

Tuulisina päivinä rannalla näkyi muutamia leijasurffaajia.

Olin ottanut uimakengät mukaani, mutta niille ei ollut tarvetta. Merenpohja oli pehmeää hiekkaa, eikä ollut kiviä, ei merisiiliä, ei mitään, mitä varoa (paitsi että pelkäsin taskurapuja, joita näin merenpohjassa muutaman). Laskuveden aikaan meressä pääsi vaeltelemaan useita satoja metrejä. Vesi oli niin kirkasta, että omat varpaat näkyivät koko ajan.

Rannalla asusteli pari kesyä pelikaania. 🙂

Koska saarella ei ole kauppoja, eikä ravintoloita, valitsimme majoituksen all inclusive –hotellista,  eivätkä ennakko-oletukseni hotellin ruuasta olleet korkealla. Kuuba yllätti jälleen! En ole missään, siis en missään, en edes Italiassa tai Kroatiassa saanut yhtä hyvää tuoreeltaan paistettua mustekalaa! Niin pehmeää, tuoretta ja maukasta – nam! Taisinkin syödä sitä sitten melkein joka päivä. 😉 Paistopisteillä oli tarjolla oli myös tuoretta kalaa, jättikatkarapuja, kanaa, lihaa… Buffet-pöydät notkuivat erilaisista ruokalajeista, joista keräilin lautaselleni hyviä salaatteja ja erilaisia keitettyjä vihanneksia. Myös aamiainen oli runsas ja herkullinen, ja ruokaa oli tarjolla eri pisteissä 24 h vuorokaudessa.

Erään päivän herkullinen lounas.
Lähdössä illalliselle.
Upea auringonlasku.

Vietimme Cayo Guillermon viikon rentoutuen. Käveleskelimme rannalla, uimme ja lueskelimme. Kimmo pääsi parina tyynenä päivänä muutamaksi tunniksi kalalle, ja minä osallistuin muutamille lyhyille salsa- ja zumba-”tunneille” (n.10-20 min. mittaisia tuokioita).

Todistusaineistoa salsa-tunnilta. 🙂

Yhtenä päivänä hölköttelimme rannalla ja teimme pienen kuntopiirin. Samana päivänä poljimme myös Playa Pilarille, ja kaikki tuo oli auringon paahteessa ehkä hieman liikaa, sillä seuraavana päivänä oli hieman heikko olo. 😀

Pyöräretkellä.

Lainasimme siis hotellilta pyörät ja poljimme muutaman kilometrin päähän Playa Pilar –nimiselle rannalle, jossa Hemingway on aikoinaan viihtynyt 1930- ja 40-luvuilla. Playa Pilar onkin saanut nimensä Hemingwayn El Pilar –nimisen paatin mukaan. Pyöräillessämme Playa Pilarille huomasimme pari rakennustyömaata. Toivottavasti saarelle rakentamista rajoitetaan, ettei sen charmi katoa.

Ihana Playa Pilar!

Kävimme myös snorklaamassa pienen lähisaaren kupeessa. Uiskentelimme oppaan perässä noin tunnin verran ja näimme paljon erilaisia kaloja, sekä aivan upeita koralleja. Hienoimmat olivat syvän violetin värisiä ja viuhkamaisia.

Täytin muuten matkalla 40 vuotta! Kuva on synttäri-illalta. 🙂
Kaunis Cayo Guillermo ilta-aikaan.

Cayo Guillermolla ei pääse näkemään paikallista elämää, koska saarella on vain hotelleja. Jos olisimme viettäneet koko matkan tässä all inclusive –hotellin yltäkylläisyydessä, olisi Kuuban kokemus jäänyt vajaaksi. Olen onnellinen, että näimme myös toisenlaista Kuubaa ja paikallisten elämää. Mutta rauhaa kaipaaville Cayo Guillermon saari on paratiisi. Minun sydämeni se vei mennessään.

Seuraavassa osassa seikkaillaan Trinidadin mukulakivikaduilla pastillin sävyisten talojen seassa.

Kuuban matkan ensimmäinen osa Havanna löytyy täältä ja Kuuban matkan ennakkovalmisteluista kertoilen täällä.

”Kuubakuume”-terveisin,

Kirsi

 

Kuuban matkapäiväkirja osa 1/3: Havanna

Kotiinpaluumasennus. Mikään ei huvita. Väsyttää. Ajatukset karkailevat vähän väliä Kuubaan – sen leppoisaan tunnelmaan, hymyihin, mukaansatempaavaan musiikkiin, värikkäisiin taloihin, upean turkoosiin meriveteen ja vitivalkoiseen hiekkaan. Oi Kuuba, Havanna, Cayo Guillermo ja Trinidad –  kunpa pääsisin takaisin!

I have Havana on my mind…

Lähdimme matkaan maanantaina 26.2.2018. Tanssitututtumme salsakoulu Vanhasta Havannasta lähti kanssamme samalle lennolle, joten nappasimme hänet kyytiimme matkaseuraksi Jyväskylästä Helsinkiin. Marjatalla oli edessä 17. matka Kuubaan! Me tykkäämme yleensä kierrellä eri maissa ja matkustamme harvoin uudelleen samaan kohteeseen, mutta pohdin autossa ääneen, tuleekohan meistäkin nyt Kuuban matkaajia. Marjatta tuumasi, että yleensä Kuuba jakaa mielipiteet – toiset rakastuvat, toiset eivät toista kertaa lähtisi. Ehkäpä jo arvaattekin, miten minulle kävi. 🙂

Saimme automatkan varrella myös hyviä käytännön vinkkejä – mm. omat vessapaperit kannattaisi kantaa laukussa mukana, koska ravintoloiden (jne.) vessoista ei paperia usein löydy. (Jos vatsavaivat yllättävät, kuten Kuubassa usein käy, ovat omat paperit kullanarvoiset.)

Valmiina seikkailuun!

Lensimme Havannaan Finnairin suorilla lennoilla. Matkamessujen ennakkotarjouksena saimme lennot laukkuineen ja ruokineen vain vähän vajaalla 600 €:lla / henkilö. Reilun 11 tunnin matka sujui yllättävän rattoisasti elokuvia katsellen, musiikkia kuunnellen ja pari ateriaa nautiskellen. Ehdin hieman hermoillakin, sillä huomasin, että olin unohtanut ottaa Havannan majapaikan emännän puhelinnumeron mukaani. Olimme sopineet, että meitä vastassa olisi lentokentällä taksi, joka tietäisi määränpään osoitteen, mutta jännitin silti. Mitä jos taksia ei syystä tai toisesta näykään? Miten saisin yömyöhään majapaikan emäntään yhteyden?

Perillä Havannan lentokentällä odoteltiin laukkuja useampi tovi, ja olo rupesi olemaan melko väsynyt. Kello kävi Kuuban aikaa yhtätoista illalla, mutta Suomessa elettiin jo seuraavaa aamua klo 6, eikä koneessa ollut tullut juurikaan nukuttua.

Kun laukut olivat vihdoin tulleet, astuimme jännittyneinä kenttärakennuksesta ulos, ja miten mukava yllätys olikaan, kun majapaikkamme emäntä Glise olikin meitä henkilökohtaisesti lentokentällä vastassa nimikyltin kera. Kurvasimme samoin tein amerikanraudalla kohti Casa Isabellea.  Perillä meitä odotti kaunis ja tilava ylimmän kerroksen huoneisto. Nukkumaan ei olisi enää maltettu mennä millään.

Casa Isabellessa oli ihanan raikas sisutus. Tsekatkaas myös upeat lattiat!

  

Aamulla heräsimme kukon laulun aikaan – kirjaimellisesti! Ihmettelin, miten kukot kiekuivat yli kolmen miljoonan asukkaan suurkaupungissa. Marjatta tiesi myöhemmin kertoa, että kukot liittyvät afrokuubalaisen santeria-uskonnon uhraamisrituaaleihin. Näimme muuten katuja tallaillessamme yhdet santeria-menot, joissa rummutettiin ja tanssittiin. Olisipa ollut mielenkiinoista päästä mukaan!

Olimme sopineet Glisen kanssa, että hän saapuu paikalle laittamaan meille aamiaista kymmeneltä. Meinasi odottavan aika käydä pitkäksi, sillä olisi kovasti tehnyt mieli lähteä jo tutkimaan Havannan katuja. Odotus palkittiin kuitenkin herkullisella ja runsaalla aamiaisella.

Havannan majapaikkamme Casa Isabelle sijaitsi Vedadon alueella, Havannan yliopiston vieressä. Alue oli ihanan rauhallinen, ja katuja kävellessä pääsi näkemään paikallista elämää.

Meidän kotitkatua. Havanna on yhdistelmä upeita, kunnostettuja taloja, sekä ränsistyneitä huonokuntoisia taloja.
Ensimmäisen aamun kävelyreitillä olisin halunnut koko ajan pysähtyä kuvaamaan.

Asunnolta käveli Havannan vanhaan kaupunkiin puolessa tunnissa ja rantakatu Maleconille kymmenessä minuutissa. Lähistöllä sijaitsi mm. 1930-luvulla rakennettu upea hotelli Nacional, jossa mm. Walt Disney ja Frank Sinatra ovat aikoinaan yöpyneet. Suuntasimmekin sinne aamiaisen jälkeen vaihtamaan rahaa. Ajattelimme säästyvämme pankkien ja cadecojen (rahanvaihtopisteiden) jonoilta, ja niin säästyimmekin. Kurssi tosin oli hieman huonompi kuin pankissa tai cadecassa.

Hotel Nacional De Cuba. Täällä tuli nautittua Kuuban matkan ensimmäinen mojito. Slurps!

Nacionalilta otimme taksin vanhaan kaupunkiin ylihintaan (15 cuc). Söimme ensimmäisessä vastaan tulleessa ravintolassa, jossa Marjatta liittyi seuraamme. Käveleskelimme lounaan jälkeen vanhassa kaupungissa ja keskustassa Marjatan opastuksella.

Havannan teatteri
El Capitolio
Nämä talot ja värit! Aah!

Nautimme hotelli Inglaterran terassilla mojitot, sekä live-musiikkia. Tallustelimme takaisin Vedadoon ja mietiskelimme vielä lähtemistä takaisin vanhaan kaupunkiin matineaan (tarkoittaa noin klo 17-21 välillä järjestettäviä konsertteja / pippaloita). Väsymys vei kuitenkin voiton, ja tyydyimme siemailemaan lasilliset viiniä casamme kattoterassilla, jolta oli huikeat maisemat Havannan yli.

Casa Isabellen kattoterassin upeat maisemat Havannan yli merelle.

Seuraavana päivänä suuntasimme uudelleen vanhaan kaupunkiin tutkimaan sen katuja ja rakennuksia. Havannan vanhassa kaupungissa, joka muuten on Unescon maailmanperintökohde, voisi viettää useamman päivän ihastellen kapeita kujia, joita reunustava siirtomaakauden aikaiset koristeelliset rakennukset pienine yksityiskohtineen.

Vain Havannassa voi nähdä jotain näin upeaa!

Kunnossa pidetyt rakennukset ovat kerrassaan upeita, mutta joukosta löytyy myös paljon ränsistyneitä ja huonokuntoisia rakennuksia. Miten upea kaupunki olisikaan, jos olisi ollut varaa pitää se kunnossa! En ole missään kaupungissa nähnyt yhtä paljon yhtä upeita rakennuksia.

Plaza Vieja, Havanna
Toki käytiin myös sikariostoksilla Partagasin tehtaanmyymälässä.

Lounastimme kotiravintola paladarissa. Tarjolla oli mamman tekemää ruokaa, sekä ilmaiset mojitot. Istahdettuamme pöytään huomasimme, että samalla sisäpihalla oli useampi ”paladar”, joissa oli kaikissa sama ruokalista, sekä mamman tekemä ruoka! 😀 Lisäksi mamman ”poikakatraassa” oli sekä vaaleamman sekä tummemman hipiän omaavia henkilöitä. Melkoinen mamma. 😉 Mojito oli erinomainen ja ruoka hyvää. Laskun loppusumma oli kuitenkin eri kuin mitä listalla luki. Ajattelemamme loppusumman lisäksi tuli extraa 10% (jostain?!?), sekä 8 cuc (jostain?!?). Näitä ei menussa ollut mainittu, joten rupesi ärsyttämään. Kysyimme tarjoilijalta näistä lisähinnoista, ja hän selitti, että 10 % menee partakaverille (Castro?) ja 8 cuc työntekijöille. No, olkoon sitten niin.

Mojito sentään oli hyvää, vaikka tulikin huijattu olo.

Kävelimme takaisin Vedadoon hetkeksi huilimaan, ja sen jälkeen takaisin vanhaan kaupunkiin matineaan, eli iltapäivän / alkuillan konserttiin / bileisiin. Olin valmistautunut salsabileisiin, mutta tarjolla olikin trova-trubaduuri-ilta. Akustista kitarasoitantaa ja fadon tyylistä laulua. Mielenkiintoinen kokemus, vaikka en salsaamaan päässytkään.

Ajatuksena oli vielä jatkaa salsailemaan ulkoilmapippaloihin klubille nimeltä 1830, mutta väsymys vei taas voiton. Käveltyjä kilometrejä oli päivän aikana kertynyt noin 15, joten nappasimme taksin, tällä kertaa 10 cucin hintaan.

Viimeisenä Havannan päivänä kävelimme plaza de la revolucionolle – valtavalle aukiolle (72,000 neliömetriä), jonka reunamilla sijaitsee Jose Marti Memorial –torni (109 m) ja patsas (18 m), jotka on rakennettu 1800-luvulla eläneen kuubalaisen kirjailijan, kansallissankarin ja maan itsenäisyystaistelun henkisen johtohahmon kunniaksi.

Jose Marti memorial

Lisäksi aukiota ympäröi erilaisia hallinnollisia rakennuksia, sekä Kuuban vallankumouksen muistoksi rakennuksen korkuiset kuvat Che Guevarasta sekä Camilo Cienfuegosista.

Vallankumouksen aukiolta tepastelimme hotelli Nacionaliin sikariostoksille (Taas! Odottelin terassilla ja join Pina Coladan.)

Törmättiinpä muuten sellaiseenkin ravintolaan matkan aikana, josta ei saanut vettä, mutta drinksuja kyllä! 😀
Havannan rantakatu Malecon kuvattuna Nacionalin pihalta.

Lounastimme Vedadossa sijaitsevassa meille suositellussa El Biky -ravintolassa. Yleensä ottaen Kuuban ruokaa on moitittu mauttomaksi, mutta me söimme kyllä pääsääntöisesti hyvää ruokaa. Ei kovin mausteista, mutta hyvää. Tuoretta kalaa ja muita mereneläviä, sekä kanaa.

Maistuis varmaan sullekin?

Iltapäivällä huomasimme, että asunnostamme oli mennyt sekä vesi & sähkö. Selvisi, että ongelma oli koko rakennuksessa (tai koko alueella), mutta kohta ongelma olikin korjattu. Suihkun vesisäiliö ei ehtinyt täyttyä ennen iltamenoja, joten täytimme ulkohanasta 5 litran tyhjän juomavesikanisterimme ja peseydyimme ”rantasauna”-tyyliin. Onnistui mainiosti näinkin! Vesi-ja sähkökatkoksiin on Kuuban matkaajien syytä varautua.

Kerroin matkavalmisteluihin liittyvässä postauksessani jo aikaisemmin, että olimme varanneet Solwaysin kautta lennot ja lentokenttäkuljetukset Havannasta Cayo Guillermolle, mutta meillä ei ollut lennosta muita tietoja kuin päivämäärä. Muut tiedot selviäisivät vasta lentoa edeltävänä päivänä klo 16.00 jälkeen soittamalla. Minusta tämä kuulosti hyvin epämääräiseltä, ja jännitin, onko meillä laisinkaan lentoja olemassa (vaikka ne oli jo maksettu). Puhelinnumerosta onneksi vastattiin heti ja informoitiin, että meitä tulisi bussi hakemaan viereiseltä Habana Tryp Libre –hotellilta seuraavana aamuna klo 06.00. Ok – ei siis salsabileitä viimeisenä Havanna-iltana!

Suuntasimme kuitenkin vielä alkuillasta vanhaan kaupunkiin aistimaan iltatunnelmia ja istahdimme Cafe Parisiin nauttimaan live-musiikista. Live-musiikki muuten raikui kuppilassa kuin toisessakin, enkä olisi millään malttanut jättää iltaa kesken. Seuraavana aamuna oli kuitenkin herätys tiedossa klo 05.00.

Havannan iltatunnelmaa..

Napattiin taksi hyvissä ajoin takaisin – tällä kertaa hintaan 8 cuc. Istahdimme upean amerikanraudan kyytiin ja stereoista soi Camila Cabellon Havana. Vaikka Kuuban matka oli vasta aluillaan, tuli haikea fiilis, koska oli sanottava heippa Havannalle!

 

Matkakertomus jatkuu viikonloppuna! 🙂

Terkuin, Kirsi