Syksyn uudet tuulet ja syksyn treenisuunnitelmat

Moikka!

Syksy on mulle (ja tuntuu olevan monelle muullekin) jollain tavoin uudistumisen aikaa. Aika aloittaa jotain uutta. Uusi harrastus, tms. Tänäkin syksynä on luvassa jotain uutta. 🙂

Uudet työkuviot

Aloitan nyt syksyllä (tai aloitin jo viime viikolla) osittain uudessa työnkuvassa. Työpaikka on edelleen sama, eli jyväskyläläinen kuntokeskus Kuntomaailma. Laskeskelin juuri, että ryhmäliikuntaohjaajana olen ollut talossa kohta 15 vuotta ja täysipäiväisesti palkattuna PT:nä tulee tammikuussa täyteen 10 vuotta. Talo rupeaa olemaan siis tuttu. 😉 Ja ajatelkaa – osan asiakkaista olen tuntenut jo melkein 15 vuoden ajan.  Kyllä tulis ikävä, jos tie veisi jossain vaiheessa jonnekin muualle!

Mutta uusia haasteita (kivoja sellaisia!) on tänä syksynä tulossa. Meidän pitkäaikainen ryhmäliikuntavastaava lähti uusiin työhaasteisiin (nyyh, tulee Ninaa ikävä!), ja mä sain kunnian jatkaa Kuntomaailman ryhmäliikuntavastaavana. Jännittävää ja kivaa!

Osa hommista on jo tuttua puuhaa, sillä olen toiminut meidän ryhmäliikunnan kehitys- ja strategiatiimissä jo pitkään, mutta silti on paljon sellaista, joista joudun ottamaan selvää ja opettelemaan. Mutta uusi haaste tuntuu kivalta – jotain uutta oon kaivannut työssäni jo jonkin aikaa!

Valmiina ottamaan vastaan syksyn uudet haasteet!
Valmiina ottamaan vastaan syksyn uudet haasteet!

Syksyn uusi harrastus

Syksyn omat ryhmäliikuntaohjaukset ja tanssitunnit alkavat piakkoin. Tänä syksynä aloitan uutena tanssin nimeltä Kizomba. Oon jo muutaman vuoden halunnut Kizomba-tunneille, mutta aina on työt menneet päällekkäin tuntien kanssa (iltapainotteisen työn haittapuoli).

Vaikka oon tanssinut salsaa, jonkin verran bachataa ja länsiafrikkalaisia tansseja, niin silti Kizomban liikekieli näyttää sellaiselta, että en oikein ymmärrä sitä. Kizomba on siis Angolassa syntynyt paritanssi, joka on saanut vaikutteensa mm. sembasta.

Oon joitakin videoita katsonut ennakkoon, enkä oikein ymmärrä, miten ja minne suuntaan lantio liikkuu. Taas tulee tämä luonteeni esiin, että pitäisi osata jo jotain, vaikka ei ole koskaan kokeillutkaan! 😀 Hieman jännityksellä odotan siis alkavia tunteja. Koitan kuitenkin olla itselleni armollinen. 😉

Syksyn omat treenit

Syksyn treeneissä mulla on punaisena lankana sopivassa suhteessa aerobista liikuntaa, lihaskuntoharjoittelua, liikkuvuusharjoittelua, sekä tanssia. Mitään sen kummempaa tavoitetta mulla ei ole. En ole koskaan oikeastaan ollut tavoitteellinen liikkuja, mutta silti saan vuodesta toiseen motivoitua itseni liikkeelle useamman kerran viikossa. Aina ei siis tarvitse olla mitään suurta tavoitetta liikkumisessa.  🙂

Syksyn treeniviikkojeni runko näyttää tältä:

Maanantai

  • Kiinteytystunnin ohjaus Kuntomaailmassa

Tiistai

  • Afrotanssi Jyväskylän Tanssiopistolla

Keskiviikko

  • Niska/Selkä + Venyttely –tunnin ohjaus Kuntomaailmassa
  • Kizomba-tunti Salsastudiolla
  • Salsa-tunti Salsatudiolla

Torstai

  • Kuntosalitreeni

Perjantai

  • Niska/Selkä + Venyttely –tunnin ohjaus Kuntomaailmassa

Lauantai

  • Kuntosalitreeni

Sunnuntai

  • Lepopäivä / rento kävelylenkki

Lisäksi pyrin tekemään kotijoogaa viikoittain.

Kesä kääntyy syksyksi, mikä on toisaalta haikeaa, mutta toisaalta ihanaa.
Kesä kääntyy syksyksi, mikä on toisaalta haikeaa, mutta toisaalta ihanaa.

 

Miltä teidän syksyn suunnitelmat näyttävät treenien ja muiden asioiden suhteen?

Terkuin, Kirsi

Afrotanssi on mindfullness-harjoitus parhaimmillaan

Prempe-dempempe-dempempem! ”Kun kuulette rummusta tämän rytmin, pysähdytte ja nostatte toisen jalan ilmaan”, opasti Sointu Condé muutama viikko sitten taaperoafrokurssilaisia. Harjoituksessa opeteltiin kuuntelemaan rumpalin soittamaa signaalia tai toiselta nimeltä breikkiä. Ja sitten viiletettiin taas ympäri salia. Välillä oltiin viidakossa, välillä pestiin afrikkalaisessa kylässä pyykkiä, ja lopuksi soitettiin yhdessä apinaorkesterissa.

taaperoafro

Osallistuin kurssille mun siskontyttöjen kanssa. Jännitin kovasti, mitä tytöt tykkäävät, mutta tuntuivat viihtyvän. Tosin toinen tytöistä totesi kurssin jälkeen: ”Joo, oli kivaa, mutta eihän siellä edes tanssittu!” Koitin selittää, että kyllä se oli ihan oikeaa afrotanssia, mutta tanssi vaan oli puettu tarinan muotoon. Rupesin samalla pohtimaan, että yksi asia, mikä mut on afrotanssissa vienyt mennessään, on nimenomaan afrotanssin liikekieli. Se on niin erilaista verrattuna muuhun tanssiin. Välillä jokin liike saattaa tosiaankin näyttää vaikkapa ihan pyykinpesulta. Ja osassa liikkeissä onkin oikea tarina taustalla.

Löysin afrotanssin pariin 11 vuotta sitten, ja siitä lähtien se on ollut mun rakkain harrastus. Siksi siitä on pakko kirjoittaa ainakin kerran vuodessa. Nyt on taas sen aika.

Kirsi

Yksitoista vuotta sitten ensimmäiselle tunnille mennessäni en tiennyt yhtään, mitä odottaa. En tiennyt lajista mitään. En edes muista, miksi valitsin Jyväskylän tanssiopiston tuntivalikoimasta kyseisen tunnin muiden joukossa.

Muistan, että olin hieman pettynyt, ettei tunnilla ollut musiikkia, vaan pelkkä rumpu. Mä kun niin tykkään liikkua musiikin tahtiin. En siis silloin ajatellut, että pelkkä rummutus olisi musiikkia. Nykyään olen toista mieltä! Rummun tahtiin tanssiminen on afrotanssin liikekielen ohella toinen afrotanssin taika. On ihan mieletöntä, miten erilaisia rytmejä ja soundeja rummusta voi lähteä. Ja miten pelkällä rummulla voi luoda hyvin erilaisia tunnetiloja. Rummutus on todellakin musiikkia!

afrotanssija

Rummun tahtiin tanssiminen on myös mindfullness-harjoitus parhaimmillaan. Mihinkään muuhun ei voi keskittyä kuin liikkeen tekemiseen rytmin tahtiin ja rummutuksen kuunteluun, jotta tunnistaa seuraavan singaalin, josta liike vaihtuu. Siinä on jotain hypnoottista.

Afrossa mua viehättää myös se, että siinä toistetaan usein yhtä liikettä pitkään, signaaliin saakka, ennen kuin seuraava liike vaihtuu. Välillä tansseihin sisältyy myös pidempiä koreografisia pätkiä, mutta yleensä toistetaan yhtä tai paria liikettä kerrallaan jonkin aikaa. Silloin liike vie mennessään ja pääsee flow-tilaan.

afrotanssia

Se ei silti tarkoita sitä, että afrotanssi olisi aina helppoa. Välillä rytmejä ja signaalia on hankalaa hahmottaa. Samoin osa liikkeistä on suomalaiselle kropalle hankalia. Mutta sekin on yksi koukuttava asia, että vielä 11 vuoden tanssimisen jälkeen tunnen olevani vasta-alkaja, eivätkä haasteet pääse loppumaan. Uskon, että opettelen afrotanssia vielä eläkeiässäkin. Ainakin toivon niin. 🙂

afro dance

Onko teillä jokin rakas harrastus joka jatkuu vuodesta toiseen?

Terkuin, Kirsi

PS. Viime vuonna kirjoittamani postaus afrotanssista löytyy täältä. Kertoilin silloin, että haaveenani on lähteä afrotanssikurssille Guineaan. Tarkoitus oli tehdä reissu tänä talvena, mutta siirtyy nyt vuodella, kun en saanut rahoja kasaan, nyyh! Mutta ensi vuonna toteutan haaveeni aivan varmasti! Sitä odotellessa.. 🙂