Kuuban matkapäiväkirja osa 1/3: Havanna

Kotiinpaluumasennus. Mikään ei huvita. Väsyttää. Ajatukset karkailevat vähän väliä Kuubaan – sen leppoisaan tunnelmaan, hymyihin, mukaansatempaavaan musiikkiin, värikkäisiin taloihin, upean turkoosiin meriveteen ja vitivalkoiseen hiekkaan. Oi Kuuba, Havanna, Cayo Guillermo ja Trinidad –  kunpa pääsisin takaisin!

I have Havana on my mind…

Lähdimme matkaan maanantaina 26.2.2018. Tanssitututtumme salsakoulu Vanhasta Havannasta lähti kanssamme samalle lennolle, joten nappasimme hänet kyytiimme matkaseuraksi Jyväskylästä Helsinkiin. Marjatalla oli edessä 17. matka Kuubaan! Me tykkäämme yleensä kierrellä eri maissa ja matkustamme harvoin uudelleen samaan kohteeseen, mutta pohdin autossa ääneen, tuleekohan meistäkin nyt Kuuban matkaajia. Marjatta tuumasi, että yleensä Kuuba jakaa mielipiteet – toiset rakastuvat, toiset eivät toista kertaa lähtisi. Ehkäpä jo arvaattekin, miten minulle kävi. 🙂

Saimme automatkan varrella myös hyviä käytännön vinkkejä – mm. omat vessapaperit kannattaisi kantaa laukussa mukana, koska ravintoloiden (jne.) vessoista ei paperia usein löydy. (Jos vatsavaivat yllättävät, kuten Kuubassa usein käy, ovat omat paperit kullanarvoiset.)

Valmiina seikkailuun!

Lensimme Havannaan Finnairin suorilla lennoilla. Matkamessujen ennakkotarjouksena saimme lennot laukkuineen ja ruokineen vain vähän vajaalla 600 €:lla / henkilö. Reilun 11 tunnin matka sujui yllättävän rattoisasti elokuvia katsellen, musiikkia kuunnellen ja pari ateriaa nautiskellen. Ehdin hieman hermoillakin, sillä huomasin, että olin unohtanut ottaa Havannan majapaikan emännän puhelinnumeron mukaani. Olimme sopineet, että meitä vastassa olisi lentokentällä taksi, joka tietäisi määränpään osoitteen, mutta jännitin silti. Mitä jos taksia ei syystä tai toisesta näykään? Miten saisin yömyöhään majapaikan emäntään yhteyden?

Perillä Havannan lentokentällä odoteltiin laukkuja useampi tovi, ja olo rupesi olemaan melko väsynyt. Kello kävi Kuuban aikaa yhtätoista illalla, mutta Suomessa elettiin jo seuraavaa aamua klo 6, eikä koneessa ollut tullut juurikaan nukuttua.

Kun laukut olivat vihdoin tulleet, astuimme jännittyneinä kenttärakennuksesta ulos, ja miten mukava yllätys olikaan, kun majapaikkamme emäntä Glise olikin meitä henkilökohtaisesti lentokentällä vastassa nimikyltin kera. Kurvasimme samoin tein amerikanraudalla kohti Casa Isabellea.  Perillä meitä odotti kaunis ja tilava ylimmän kerroksen huoneisto. Nukkumaan ei olisi enää maltettu mennä millään.

Casa Isabellessa oli ihanan raikas sisutus. Tsekatkaas myös upeat lattiat!

  

Aamulla heräsimme kukon laulun aikaan – kirjaimellisesti! Ihmettelin, miten kukot kiekuivat yli kolmen miljoonan asukkaan suurkaupungissa. Marjatta tiesi myöhemmin kertoa, että kukot liittyvät afrokuubalaisen santeria-uskonnon uhraamisrituaaleihin. Näimme muuten katuja tallaillessamme yhdet santeria-menot, joissa rummutettiin ja tanssittiin. Olisipa ollut mielenkiinoista päästä mukaan!

Olimme sopineet Glisen kanssa, että hän saapuu paikalle laittamaan meille aamiaista kymmeneltä. Meinasi odottavan aika käydä pitkäksi, sillä olisi kovasti tehnyt mieli lähteä jo tutkimaan Havannan katuja. Odotus palkittiin kuitenkin herkullisella ja runsaalla aamiaisella.

Havannan majapaikkamme Casa Isabelle sijaitsi Vedadon alueella, Havannan yliopiston vieressä. Alue oli ihanan rauhallinen, ja katuja kävellessä pääsi näkemään paikallista elämää.

Meidän kotitkatua. Havanna on yhdistelmä upeita, kunnostettuja taloja, sekä ränsistyneitä huonokuntoisia taloja.
Ensimmäisen aamun kävelyreitillä olisin halunnut koko ajan pysähtyä kuvaamaan.

Asunnolta käveli Havannan vanhaan kaupunkiin puolessa tunnissa ja rantakatu Maleconille kymmenessä minuutissa. Lähistöllä sijaitsi mm. 1930-luvulla rakennettu upea hotelli Nacional, jossa mm. Walt Disney ja Frank Sinatra ovat aikoinaan yöpyneet. Suuntasimmekin sinne aamiaisen jälkeen vaihtamaan rahaa. Ajattelimme säästyvämme pankkien ja cadecojen (rahanvaihtopisteiden) jonoilta, ja niin säästyimmekin. Kurssi tosin oli hieman huonompi kuin pankissa tai cadecassa.

Hotel Nacional De Cuba. Täällä tuli nautittua Kuuban matkan ensimmäinen mojito. Slurps!

Nacionalilta otimme taksin vanhaan kaupunkiin ylihintaan (15 cuc). Söimme ensimmäisessä vastaan tulleessa ravintolassa, jossa Marjatta liittyi seuraamme. Käveleskelimme lounaan jälkeen vanhassa kaupungissa ja keskustassa Marjatan opastuksella.

Havannan teatteri
El Capitolio
Nämä talot ja värit! Aah!

Nautimme hotelli Inglaterran terassilla mojitot, sekä live-musiikkia. Tallustelimme takaisin Vedadoon ja mietiskelimme vielä lähtemistä takaisin vanhaan kaupunkiin matineaan (tarkoittaa noin klo 17-21 välillä järjestettäviä konsertteja / pippaloita). Väsymys vei kuitenkin voiton, ja tyydyimme siemailemaan lasilliset viiniä casamme kattoterassilla, jolta oli huikeat maisemat Havannan yli.

Casa Isabellen kattoterassin upeat maisemat Havannan yli merelle.

Seuraavana päivänä suuntasimme uudelleen vanhaan kaupunkiin tutkimaan sen katuja ja rakennuksia. Havannan vanhassa kaupungissa, joka muuten on Unescon maailmanperintökohde, voisi viettää useamman päivän ihastellen kapeita kujia, joita reunustava siirtomaakauden aikaiset koristeelliset rakennukset pienine yksityiskohtineen.

Vain Havannassa voi nähdä jotain näin upeaa!

Kunnossa pidetyt rakennukset ovat kerrassaan upeita, mutta joukosta löytyy myös paljon ränsistyneitä ja huonokuntoisia rakennuksia. Miten upea kaupunki olisikaan, jos olisi ollut varaa pitää se kunnossa! En ole missään kaupungissa nähnyt yhtä paljon yhtä upeita rakennuksia.

Plaza Vieja, Havanna
Toki käytiin myös sikariostoksilla Partagasin tehtaanmyymälässä.

Lounastimme kotiravintola paladarissa. Tarjolla oli mamman tekemää ruokaa, sekä ilmaiset mojitot. Istahdettuamme pöytään huomasimme, että samalla sisäpihalla oli useampi ”paladar”, joissa oli kaikissa sama ruokalista, sekä mamman tekemä ruoka! 😀 Lisäksi mamman ”poikakatraassa” oli sekä vaaleamman sekä tummemman hipiän omaavia henkilöitä. Melkoinen mamma. 😉 Mojito oli erinomainen ja ruoka hyvää. Laskun loppusumma oli kuitenkin eri kuin mitä listalla luki. Ajattelemamme loppusumman lisäksi tuli extraa 10% (jostain?!?), sekä 8 cuc (jostain?!?). Näitä ei menussa ollut mainittu, joten rupesi ärsyttämään. Kysyimme tarjoilijalta näistä lisähinnoista, ja hän selitti, että 10 % menee partakaverille (Castro?) ja 8 cuc työntekijöille. No, olkoon sitten niin.

Mojito sentään oli hyvää, vaikka tulikin huijattu olo.

Kävelimme takaisin Vedadoon hetkeksi huilimaan, ja sen jälkeen takaisin vanhaan kaupunkiin matineaan, eli iltapäivän / alkuillan konserttiin / bileisiin. Olin valmistautunut salsabileisiin, mutta tarjolla olikin trova-trubaduuri-ilta. Akustista kitarasoitantaa ja fadon tyylistä laulua. Mielenkiintoinen kokemus, vaikka en salsaamaan päässytkään.

Ajatuksena oli vielä jatkaa salsailemaan ulkoilmapippaloihin klubille nimeltä 1830, mutta väsymys vei taas voiton. Käveltyjä kilometrejä oli päivän aikana kertynyt noin 15, joten nappasimme taksin, tällä kertaa 10 cucin hintaan.

Viimeisenä Havannan päivänä kävelimme plaza de la revolucionolle – valtavalle aukiolle (72,000 neliömetriä), jonka reunamilla sijaitsee Jose Marti Memorial –torni (109 m) ja patsas (18 m), jotka on rakennettu 1800-luvulla eläneen kuubalaisen kirjailijan, kansallissankarin ja maan itsenäisyystaistelun henkisen johtohahmon kunniaksi.

Jose Marti memorial

Lisäksi aukiota ympäröi erilaisia hallinnollisia rakennuksia, sekä Kuuban vallankumouksen muistoksi rakennuksen korkuiset kuvat Che Guevarasta sekä Camilo Cienfuegosista.

Vallankumouksen aukiolta tepastelimme hotelli Nacionaliin sikariostoksille (Taas! Odottelin terassilla ja join Pina Coladan.)

Törmättiinpä muuten sellaiseenkin ravintolaan matkan aikana, josta ei saanut vettä, mutta drinksuja kyllä! 😀
Havannan rantakatu Malecon kuvattuna Nacionalin pihalta.

Lounastimme Vedadossa sijaitsevassa meille suositellussa El Biky -ravintolassa. Yleensä ottaen Kuuban ruokaa on moitittu mauttomaksi, mutta me söimme kyllä pääsääntöisesti hyvää ruokaa. Ei kovin mausteista, mutta hyvää. Tuoretta kalaa ja muita mereneläviä, sekä kanaa.

Maistuis varmaan sullekin?

Iltapäivällä huomasimme, että asunnostamme oli mennyt sekä vesi & sähkö. Selvisi, että ongelma oli koko rakennuksessa (tai koko alueella), mutta kohta ongelma olikin korjattu. Suihkun vesisäiliö ei ehtinyt täyttyä ennen iltamenoja, joten täytimme ulkohanasta 5 litran tyhjän juomavesikanisterimme ja peseydyimme ”rantasauna”-tyyliin. Onnistui mainiosti näinkin! Vesi-ja sähkökatkoksiin on Kuuban matkaajien syytä varautua.

Kerroin matkavalmisteluihin liittyvässä postauksessani jo aikaisemmin, että olimme varanneet Solwaysin kautta lennot ja lentokenttäkuljetukset Havannasta Cayo Guillermolle, mutta meillä ei ollut lennosta muita tietoja kuin päivämäärä. Muut tiedot selviäisivät vasta lentoa edeltävänä päivänä klo 16.00 jälkeen soittamalla. Minusta tämä kuulosti hyvin epämääräiseltä, ja jännitin, onko meillä laisinkaan lentoja olemassa (vaikka ne oli jo maksettu). Puhelinnumerosta onneksi vastattiin heti ja informoitiin, että meitä tulisi bussi hakemaan viereiseltä Habana Tryp Libre –hotellilta seuraavana aamuna klo 06.00. Ok – ei siis salsabileitä viimeisenä Havanna-iltana!

Suuntasimme kuitenkin vielä alkuillasta vanhaan kaupunkiin aistimaan iltatunnelmia ja istahdimme Cafe Parisiin nauttimaan live-musiikista. Live-musiikki muuten raikui kuppilassa kuin toisessakin, enkä olisi millään malttanut jättää iltaa kesken. Seuraavana aamuna oli kuitenkin herätys tiedossa klo 05.00.

Havannan iltatunnelmaa..

Napattiin taksi hyvissä ajoin takaisin – tällä kertaa hintaan 8 cuc. Istahdimme upean amerikanraudan kyytiin ja stereoista soi Camila Cabellon Havana. Vaikka Kuuban matka oli vasta aluillaan, tuli haikea fiilis, koska oli sanottava heippa Havannalle!

 

Matkakertomus jatkuu viikonloppuna! 🙂

Terkuin, Kirsi

 

 

Kuuba kutsuu

Hola!

Maksoin juuri verkkopankissa turistikortit Kuubaan. Pitkäaikainen haaveeni Kuuban matkasta on toteutumassa. Enää muutama viikko, ja jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, nautimme pian Kuuban lämmöstä, salsan rytmeistä, sikarin sauhuista (tosin en minä!), sekä rommipohjaisista drinksuista. 😉

Aloitin muutama vuosi sitten tanssia parisalsaa ja haaveilin silloin tanssikurssimatkasta Kuubaan. Vuosien vieriessä ajatus tanssimatkasta väistyi, mutta haave Kuuban matkasta jäi kuitenkin elämään. Kuulemani mukaan Kuuba on jotain niin erilaista, että se pitää kokea itse.

Uskaltaiskohan sitä Kuubassa salsailla..?

Kuuba, Dominikaaninen vai Meksiko?

Syksyn sateisina ja pimeinä iltoina aloitimme Kuuban matkan suunnittelun tulevalle talvelle. Kun rupesimme tutkimaan Karibian seutua ja saaria (emme ole koskaan siellä päin käyneet), karkasivat matkasuunnitelmat välillä Meksikoon, välillä Dominikaaniseen tasavaltaan, välillä Jamaikalle ja Bahamalle.. Asetimme matkan varaamisen takarajaksi joulukuun lopun, sillä en työni puolesta voi oikein lähteä äkkilähdöille (nytkin asiakasvarauksia on jo toukokuulle saakka). Joulukuun lopussa emme kuitenkaan olleet vielä päässeet päätökseen, ja matka oli varaamatta. (Yksi huonoista puolistani on se, että olen superhuono tekemään päätöksiä.) Tammikuun alussa bongasimme Finnairin messutarjouksista suorat meno-paluulennot Helsingistä Havannaan hyvään hintaan. Kiinni veti! Ja palasimme alkuperäiseen suunnitelmaan matkustaa Kuubaan. 🙂

Havanna, Varadero, Cayo Santa Maria, Viñales, Trinidad…?

Seuraavaksi arvoimme, missä kaikkialla Kuubassa kävisimme. Itsestään selvää on se, että haluamme tutustua useampaan kuin yhteen kohteeseen. Haluamme ehdottomasti viettää pari päivää Havannan sykkeessä, sekä kokea Kuuban kirkasvetiset rannat. Myös pieni ja värikäs Trinidadin kaupunki kiehtoo, samoin luonnonkaunis Viñalesin laakso. Apua –eihän kaksi viikkoa riitä mitenkään!

Aikamme pähkäiltyämme matkasuunnitelma alkoi kehkeytyä. Muutama päivä Havannassa, siitä viikon rantalomalle Cayo Guillermolle, missä mieheni voi mahdollisesti myös kalastaa, ja viimeiseksi pariksi päiväksi Trinidadiin. Viñales täytyy jättää toiseen kertaan. (Nyyh, mutta onphan syy palata takaisin Kuubaan!)

Mulla on matkalaukku jo alustavasti pakattu. 😀

Airbnb, casa particulare, all inclusive?

Seuraavaksi vuorossa oli majoitusten selvittely. Kyselin Kuubassa käyneiltä ystäviltä ja tutuilta vinkkejä, ja sattuikin niin, että opiskeluaikojen kaverillani on asunto Havannassa, jota hän vuokraa airbnb:n välityksellä. Asunto on todella hyvällä sijainnilla yliopiston vieressä Vedadon kaupunginosassa, näyttää kivalle, ja parvekkeelta on näkymä Havannan yli. Asunto sattui olemaan vapaana, joten vuokrasimme totta kai sen!

Seuraavaksi pähkäilimme Cayo Guillermon majoitusta. Mietimme aluksi bed & breakfast –tyylistä ratkaisua, mutta päädyimme Melia Cayo Guillermo all inclusive-hotelliin. Valintaan vaikutti se, että Kuuban kaupoissa on suppeasti elintarvikkeita ja ruokakauppoja on ylipäänsä hankalaa löytää. Kojuista saa ostettua hedelmiä, mutta muuten ruuan ostaminen on haasteellista. Yleensä tykkäämme lomalla valmistaa ruokia osittain itse, mutta nyt pohdimme, että all inclusive olisi pienellä saarella varmasti kätevin, vaikka emme all inclusive–hotellien faneja olekaan. Ruokatarpeiden lisäksi Kuubassa on pulaa muista yleishyödykkeistä, sekä lääkkeistä, joten shampoot, dödöt, lääkkeet, jne. on muistettava ottaa kaikki Suomesta mukaan.

Trinidadista varasimme perinteisen casa particular –majoituksen Trinidadin historiallisesta keskustasta. Hostal la Esmeralda on perinteinen kuubalainen talo, jossa on vuokralla neljä huonetta. Odotan innolla myös tätä kokemusta.

Netissä on tullut vietettyä aikaa…

Lentäen, bussilla, junalla?

Matkustaminen paikasta toiseen Kuubassa vaikuttaa näin etukäteen ”mielenkiintoiselta”. Olemme varanneet ja maksaneet lennot Havannasta Cayo Cocolle (Cayo Guillermoa lähinnä oleva lentokenttä) Solways Cuban kautta. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, ettei lennon kestoa tai lähtöaikaa ole kerrottu missään. Laitoin asiasta kyselyn, ja sain vastauksen, että edellisenä päivänä täytyy soittaa ja kysyä lennon lähtöaika, koska se vaihtelee. 😀 Pistäkääpäs peukut pystyyn, että meillä ylipäänsä on jokin lento. Bussimatka Havannasta Cayo Guillermolle on nimittäin mutkikas monine vaihtoineen ja kestää noin 10 tuntia.

Matkan Cayo Guillermolta Trinidadiin selvittelemme vasta paikan päällä. Luultavasti matka taittuu osittain taksilla ja osittain bussilla. Odotuksiin on kuulemma syytä varautua ja ottaa rento asenne matkaan mukaan (tekee hyvää harjoitusta minulle, joka haluaa pitää kaikki langat käsissään).

Matkaa Trinidadista takaisin Havannaan pohdimme vielä. Ystäväni suositteli palaamaan Havannaan jo lentoa edeltävänä päivänä. Mietimme asiaa, mutta Trinidadissa oleskelu jäisi silloin harmillisen lyhyeksi. Lentomme Havannasta Suomeen lähtee vasta puolilta öin, joten tuumimme, että jos selvittelemme kyydit jo ennakkoon ja lähdemme matkaan heti aamusta, pitäisi meidän olla Havannan lentokentällä iltakymmeneen mennessä, vaikka matkalla olisi odotus tai pari (matkan keston pitäisi olla kulkuneuvosta riippuen noin 4-6 tuntia). Toisaalta tekisi mieli varata etukäteen bussimatka Viazulilta, toisaalta tekisi mieli paikan päällä selvitellä jaettua taksia. Bussimatka kestää noin 6 tuntia, ja taksimatka noin 4 tuntia. Taksimatkalla voisi pysähdellä ja napsia kuvia, mutta kahdestaan matkustaen taksi tulee liian kalliiksi. Ehkä on paras pelata varman päälle ja varata bussimatka, vaikka matka eteneekin hitaammin, ja on tympeää käyttää viimeinen päivä bussissa istuen. No, on vain nautittava maisemista. 🙂

Mikä ihmeen turistikortti ja CUC vs. paikallispeso?

Tiedossa on varmasti hyvin erilainen matka.  Tähän mennessä on jo pari ”erikoisuutta” tullut vastaan:

Kuubaan ei tarvita viisumia, mutta turistikortti, joka pitää anoa Kuuban suurlähetystöltä. Turistikorttiin tulee täyttää anomus, sekä ottaa passista ja lentolipuista kopiot. Jos kortin hakee itse suurlähetystöstä Helsingistä, on hinta noin 20 €, mutta kun sen tilaa postitse, on hinta lähes 50 € / henkilö. Omituinen systeemi. 😀

Kuuban valuuttaa ei saa viedä maan ulkopuolelle, joten rahat on vaihdettava vasta perillä. Lentokentällä on kuulemma jonot rahanvaihtoon, ja koska saavumme paikalle melko myöhään illalla, pähkäilemme, mitä teemme asian kanssa. Jos saamme maksettua taksin euroilla, jätämme rahanvaihdon vasta seuraavaan päivään. Silloinkin kannattaa kuulemma vaihtaa iso summa kerralla, koska myös pankeissa ja hotellien rahanvaihtopisteillä joutuu usein jonottelemaan. Käteistä voi kuulemma nostaa myös luottokortilla, mutta päälle tulee isohko nostopalkkio. Miten paljon sitä rahaa siis nostaisi? Hirvittää olla reissussa ison setelinipun kera. 😀 Turisteille on oma pesonsa (CUC) ja paikallisille on oma pesonsa. Isoin osa rahoista vaihdetaan turistipesoiksi, mutta paikallispesojakin kannattaa kuulemma vaihtaa vaihtotoimistossa, koska paikallispesot käyvät katukioskeissa. Kaikki pesothan on käytettävä ennen kuin maasta poistuu, koska niitä ei tosiaan saa viedä Kuubasta pois. Eli ihan mielenkiintoista tulee rahojenkin kanssa olemaan. 😀

Mutta kaikkea tätä odotan innostunein ja jännittävin fiiliksin. Yksi Kuubassa houkuttavista asioista on juuri sen erilaisuus.

Onko täällä Kuuban matkaajia? Olis kiva kuulla kokemuksia, ja kaikenlaisia vinkkejä otetaan vastaan! 🙂

Matkakuumeterveisin,

Kirsi