Kuuba kutsuu

Hola!

Maksoin juuri verkkopankissa turistikortit Kuubaan. Pitkäaikainen haaveeni Kuuban matkasta on toteutumassa. Enää muutama viikko, ja jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, nautimme pian Kuuban lämmöstä, salsan rytmeistä, sikarin sauhuista (tosin en minä!), sekä rommipohjaisista drinksuista. 😉

Aloitin muutama vuosi sitten tanssia parisalsaa ja haaveilin silloin tanssikurssimatkasta Kuubaan. Vuosien vieriessä ajatus tanssimatkasta väistyi, mutta haave Kuuban matkasta jäi kuitenkin elämään. Kuulemani mukaan Kuuba on jotain niin erilaista, että se pitää kokea itse.

Uskaltaiskohan sitä Kuubassa salsailla..?

Kuuba, Dominikaaninen vai Meksiko?

Syksyn sateisina ja pimeinä iltoina aloitimme Kuuban matkan suunnittelun tulevalle talvelle. Kun rupesimme tutkimaan Karibian seutua ja saaria (emme ole koskaan siellä päin käyneet), karkasivat matkasuunnitelmat välillä Meksikoon, välillä Dominikaaniseen tasavaltaan, välillä Jamaikalle ja Bahamalle.. Asetimme matkan varaamisen takarajaksi joulukuun lopun, sillä en työni puolesta voi oikein lähteä äkkilähdöille (nytkin asiakasvarauksia on jo toukokuulle saakka). Joulukuun lopussa emme kuitenkaan olleet vielä päässeet päätökseen, ja matka oli varaamatta. (Yksi huonoista puolistani on se, että olen superhuono tekemään päätöksiä.) Tammikuun alussa bongasimme Finnairin messutarjouksista suorat meno-paluulennot Helsingistä Havannaan hyvään hintaan. Kiinni veti! Ja palasimme alkuperäiseen suunnitelmaan matkustaa Kuubaan. 🙂

Havanna, Varadero, Cayo Santa Maria, Viñales, Trinidad…?

Seuraavaksi arvoimme, missä kaikkialla Kuubassa kävisimme. Itsestään selvää on se, että haluamme tutustua useampaan kuin yhteen kohteeseen. Haluamme ehdottomasti viettää pari päivää Havannan sykkeessä, sekä kokea Kuuban kirkasvetiset rannat. Myös pieni ja värikäs Trinidadin kaupunki kiehtoo, samoin luonnonkaunis Viñalesin laakso. Apua –eihän kaksi viikkoa riitä mitenkään!

Aikamme pähkäiltyämme matkasuunnitelma alkoi kehkeytyä. Muutama päivä Havannassa, siitä viikon rantalomalle Cayo Guillermolle, missä mieheni voi mahdollisesti myös kalastaa, ja viimeiseksi pariksi päiväksi Trinidadiin. Viñales täytyy jättää toiseen kertaan. (Nyyh, mutta onphan syy palata takaisin Kuubaan!)

Mulla on matkalaukku jo alustavasti pakattu. 😀

Airbnb, casa particulare, all inclusive?

Seuraavaksi vuorossa oli majoitusten selvittely. Kyselin Kuubassa käyneiltä ystäviltä ja tutuilta vinkkejä, ja sattuikin niin, että opiskeluaikojen kaverillani on asunto Havannassa, jota hän vuokraa airbnb:n välityksellä. Asunto on todella hyvällä sijainnilla yliopiston vieressä Vedadon kaupunginosassa, näyttää kivalle, ja parvekkeelta on näkymä Havannan yli. Asunto sattui olemaan vapaana, joten vuokrasimme totta kai sen!

Seuraavaksi pähkäilimme Cayo Guillermon majoitusta. Mietimme aluksi bed & breakfast –tyylistä ratkaisua, mutta päädyimme Melia Cayo Guillermo all inclusive-hotelliin. Valintaan vaikutti se, että Kuuban kaupoissa on suppeasti elintarvikkeita ja ruokakauppoja on ylipäänsä hankalaa löytää. Kojuista saa ostettua hedelmiä, mutta muuten ruuan ostaminen on haasteellista. Yleensä tykkäämme lomalla valmistaa ruokia osittain itse, mutta nyt pohdimme, että all inclusive olisi pienellä saarella varmasti kätevin, vaikka emme all inclusive–hotellien faneja olekaan. Ruokatarpeiden lisäksi Kuubassa on pulaa muista yleishyödykkeistä, sekä lääkkeistä, joten shampoot, dödöt, lääkkeet, jne. on muistettava ottaa kaikki Suomesta mukaan.

Trinidadista varasimme perinteisen casa particular –majoituksen Trinidadin historiallisesta keskustasta. Hostal la Esmeralda on perinteinen kuubalainen talo, jossa on vuokralla neljä huonetta. Odotan innolla myös tätä kokemusta.

Netissä on tullut vietettyä aikaa…

Lentäen, bussilla, junalla?

Matkustaminen paikasta toiseen Kuubassa vaikuttaa näin etukäteen ”mielenkiintoiselta”. Olemme varanneet ja maksaneet lennot Havannasta Cayo Cocolle (Cayo Guillermoa lähinnä oleva lentokenttä) Solways Cuban kautta. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, ettei lennon kestoa tai lähtöaikaa ole kerrottu missään. Laitoin asiasta kyselyn, ja sain vastauksen, että edellisenä päivänä täytyy soittaa ja kysyä lennon lähtöaika, koska se vaihtelee. 😀 Pistäkääpäs peukut pystyyn, että meillä ylipäänsä on jokin lento. Bussimatka Havannasta Cayo Guillermolle on nimittäin mutkikas monine vaihtoineen ja kestää noin 10 tuntia.

Matkan Cayo Guillermolta Trinidadiin selvittelemme vasta paikan päällä. Luultavasti matka taittuu osittain taksilla ja osittain bussilla. Odotuksiin on kuulemma syytä varautua ja ottaa rento asenne matkaan mukaan (tekee hyvää harjoitusta minulle, joka haluaa pitää kaikki langat käsissään).

Matkaa Trinidadista takaisin Havannaan pohdimme vielä. Ystäväni suositteli palaamaan Havannaan jo lentoa edeltävänä päivänä. Mietimme asiaa, mutta Trinidadissa oleskelu jäisi silloin harmillisen lyhyeksi. Lentomme Havannasta Suomeen lähtee vasta puolilta öin, joten tuumimme, että jos selvittelemme kyydit jo ennakkoon ja lähdemme matkaan heti aamusta, pitäisi meidän olla Havannan lentokentällä iltakymmeneen mennessä, vaikka matkalla olisi odotus tai pari (matkan keston pitäisi olla kulkuneuvosta riippuen noin 4-6 tuntia). Toisaalta tekisi mieli varata etukäteen bussimatka Viazulilta, toisaalta tekisi mieli paikan päällä selvitellä jaettua taksia. Bussimatka kestää noin 6 tuntia, ja taksimatka noin 4 tuntia. Taksimatkalla voisi pysähdellä ja napsia kuvia, mutta kahdestaan matkustaen taksi tulee liian kalliiksi. Ehkä on paras pelata varman päälle ja varata bussimatka, vaikka matka eteneekin hitaammin, ja on tympeää käyttää viimeinen päivä bussissa istuen. No, on vain nautittava maisemista. 🙂

Mikä ihmeen turistikortti ja CUC vs. paikallispeso?

Tiedossa on varmasti hyvin erilainen matka.  Tähän mennessä on jo pari ”erikoisuutta” tullut vastaan:

Kuubaan ei tarvita viisumia, mutta turistikortti, joka pitää anoa Kuuban suurlähetystöltä. Turistikorttiin tulee täyttää anomus, sekä ottaa passista ja lentolipuista kopiot. Jos kortin hakee itse suurlähetystöstä Helsingistä, on hinta noin 20 €, mutta kun sen tilaa postitse, on hinta lähes 50 € / henkilö. Omituinen systeemi. 😀

Kuuban valuuttaa ei saa viedä maan ulkopuolelle, joten rahat on vaihdettava vasta perillä. Lentokentällä on kuulemma jonot rahanvaihtoon, ja koska saavumme paikalle melko myöhään illalla, pähkäilemme, mitä teemme asian kanssa. Jos saamme maksettua taksin euroilla, jätämme rahanvaihdon vasta seuraavaan päivään. Silloinkin kannattaa kuulemma vaihtaa iso summa kerralla, koska myös pankeissa ja hotellien rahanvaihtopisteillä joutuu usein jonottelemaan. Käteistä voi kuulemma nostaa myös luottokortilla, mutta päälle tulee isohko nostopalkkio. Miten paljon sitä rahaa siis nostaisi? Hirvittää olla reissussa ison setelinipun kera. 😀 Turisteille on oma pesonsa (CUC) ja paikallisille on oma pesonsa. Isoin osa rahoista vaihdetaan turistipesoiksi, mutta paikallispesojakin kannattaa kuulemma vaihtaa vaihtotoimistossa, koska paikallispesot käyvät katukioskeissa. Kaikki pesothan on käytettävä ennen kuin maasta poistuu, koska niitä ei tosiaan saa viedä Kuubasta pois. Eli ihan mielenkiintoista tulee rahojenkin kanssa olemaan. 😀

Mutta kaikkea tätä odotan innostunein ja jännittävin fiiliksin. Yksi Kuubassa houkuttavista asioista on juuri sen erilaisuus.

Onko täällä Kuuban matkaajia? Olis kiva kuulla kokemuksia, ja kaikenlaisia vinkkejä otetaan vastaan! 🙂

Matkakuumeterveisin,

Kirsi

Lomaterveisiä ja 39-vuotiaan ajatuksia

Vietin viime viikolla talvilomaa. Käytiin loman alkajaisiksi perjantai-iltana Laukaan Kanavateatterissa katsomassa hauska Yksiöön en äitee ota. Näytelmä oli tosi hauska, ja suosittelisin sitä, mutta viimeinen esitys ehti mennä jo! Istuttiin teatterin jälkeen iltaa perheen kera, ja seuraavana päivänä vähän väsytti. 😉 Vähän väsynyt päivä sattui olemaan 39-vuotissynttäripäiväni. Ja on myönnettävä, että nykyisin väsymys painaa enemmän kuin kaksikymppisenä. 😉

Väsymys välillä painaa, ja näkyy naamasta. 😀

Vuosi aikaa neljäänkymppiin

Tuntuu oudolta, että ensi vuonna tähän aikaan olen 40-vuotias. Tuo lukema tuntuu ”vanhalta”. Mutta ei onneksi kuitenkaan kamalalta. En siis tunnusta, että potisin neljänkympin kriisiä. En muuten koskaan kokenut myöskään sitä kuuluisaa kolmenkympin kriisiä. Minusta on aina ollut mukavaa olla juuri sen ikäinen kuin olen. (Paitsi lapsena haaveilin siitä, kun täytän 16 ja pääsen festareille, hehe..)

Kriisiä ei siis ole, mutta aivan kaikki ulkoiset muutokset eivät miellytä silmää. Nyt, 39-vuotiaana, rypyt valtaavat naamani, harmaat hiukset pääni, ja silmäpussit ja silmäluomet valuvat lattiaa kohti. 😀 Myös kilot tarttuvat kroppaani aivan eri tavoin kuin ennen. Kolotuksiakin on jo siellä sun täällä. Mutta nämä kaikki kuuluvat asiaan, ja koitan oppia rakastamaan myös ryppyjäni sekä siellä täällä vilkkuvia vitivalkoisia hiuksia.

Näistä ulkoisista muutoksista huolimatta tunnen olevani ”nuori”. Pähkäilen vieläkin, mitä minusta tulee ”isona”, ja kaikki ovet ovat avoinna. Odotan innolla tulevia vuosia. Niin.. tuntuu hyvältä olla 39-vuotias.

Koen, että olin ulkoisesti hehkeimmilläni kolmekymppisenä. Nykyisin naama on ”hieman” väsyneempi, ja ihan niin kuin tukkakin olis ohentunut verrattuna tähän 9 vuotta sitten otettuun kuvaan. 😀

Mökkeily on parasta

Vietettiin hiihtoloma lähes kokonaan mökillä Hankasalmella. Vaikka mökki ei ole meidän oma, vaan vuokramökki, on siitä tullut rakas paikka, ja käymme siellä useamman kerran vuodessa. Mökin terassilta aukeavassa maisemassa on vain jotain sanoin kuvaamattoman kaunista ja rauhoittavaa.

Tässä mökkiloman fiiliksiä kuvina.

Mökkiterassilta avautuva maisema on superkaunis auringon laskiessa.
Maisema on kaunis myös harmaalla kelillä.
Ja aurinkoisella kelillä.
Mökki ei ole mikään luksusmökki, vaan siellä on ulkovessa ja talvella suihkuvesi on pumpattava kuvan mukaisesti järvestä. Juomavesi kannetaan mukanamme. Jokin tässä askeettisuudessa myös viehättää.
Lomallemme osui niin aurinkoisia kuin harmaitakin päiviä. Aurinkokelillä käveleskeltiin jäällä. Eräs pilkki, minä jumppasin. 😉

Oikeasti tein koko loman aikana vain yhden tunnin mittaisen treenin, ja loput olivat 10-20 min. mittaisia lyhyitä aktivointeja jäällä käppäilyn lomassa. Ei muuta kuin testaamaan instagram-tililtäni löytyviä ulkojumppia. 😉 Ne eivät jostain syystä näy alla kokonaisina.. 😕

Reisi-vatsa-peppu numero 1:

 

Reisi-vatsa-peppu numero 2:

 

Jääjoogaa:

What a beautiful day! Lazy walking and sun! 🌞 #yogaonice #snowyoga #yoga #winterholiday #sunshine #fitfashionfi

A post shared by Kirsi Hartikainen (@kirsinkuntopiiri) on

 

Penkkijumppaa ylävartalolle:

Harmaalla kelillä minä luin mökissä, eräs pilkki silloinkin. Eli pieni piste jäällä on mieheni. 😉
Aurinkoisella kelillä maistui Happy Joe. Mulla oli mukana alkoholittomia versiota, koska illalla tuli otettua lasi tai pari viiniä, enkä halunnut ylen määrin nauttia alkoholia. Happy Joen alkoholiton siideri on mielestäni paras alkoholiton siideri, mitä löytyy. Vetää täysin vertoja alkoholipitoisille siidereille.
Naistenpäivälle osui lumituisku, mutta pulla ja minttukaakao oli päästävä nauttimaan ulkona.
Harmaakin voi olla kaunista.
Hyvien juomien lisäksi mökkeilyyn kuuluu meillä hyvät ruuat. Nyt mm. paistettiin hirven sisäfilettä takkatulen loimuissa. Tuli suussa sulavaa.
Näihin aurinkoisiin tunnelmiin on hyvä lopettaa.

Mukavaa viikkoa! 🙂

Terkuin, Kirsi