Slovenia & Kroatia osa 3: Piran, Rovinj ja Poreč– kolme ihanaa pikkukaupunkia

Moi!

Olen jo vuosia haaveillut matkasta Kroatian Istriaan, ja erityisesti minua on kiehtonut italialaisvaikutteinen taitelijakaupunki Rovinj. Se olikin ykköskohteena, kun päätimme Slovenian viikon jälkeen suunnata viikoksi Kroatiaan.

Tämä postaus on kolmas osa Slovenian & Kroatian reissun juttusarjaa, ja tässä osassa vierillaan kolmessa ihanassa pikkukaupungissa, jotka ovat Piran, Rovinj ja Poreč. Matkakertomuksen osa 1 Bled löytyy täältä ja osa 2 Bovec täältä.

Ajelimme vuokra-autoillamme Slovenian Bovecista kohti Kroatian Rovinjia. Pikkuisen reilun kolmen tunnin matka taittui näppärästi, ja reitti poikkesi välillä Italian puolella. Ajelimme Slovenian viinitarhojen ohi, ja maisemat olivat kuin Toscanassa. Seuraavalla Slovenian reissulla onkin kierrettävä Slovenian viinitiloilla – nyt ne jäivät kokematta.

Pikapysähdys Italian puolella.

Teimme minuutin pysähdyksen Italiassa San Pietro al Natisonessa, jotta yksi meistä, joka ei ollut koskaan aikaisemmin käynyt Italiassa, sai astuttua matkalla myös Italian maaperälle. 🙂

Pieni ja pittoreski Piran

Ennen Rovinjiin saapumista teimme pikapysähdyksen Slovenian Piranissa. Olin juuri nähnyt Diyakon Instagram-tilillä tunnelmallsien kuvan Piranista ja innostuin, kun kun huomasin, että Piran olisi matkamme varrella.  Luulin, että en ollut koskaan aikaisemmin kuullut kaupungista nimeltä Piran, mutta myöhemmin kävi ilmi, että vanhempani ovat käyneet Piranissa ja näyttäneet sieltä minulle kuviakin! 😀 Myös tätini kertoi piipahtaneensa Piranissa, ja reissun jälkeen lueskelin, että Piran on yksi Slovenian tärkeimmistä turistikohteista. Kyllä sitä välillä tuntee itsensä ihan täysin tietämättömäksi urveloksi. 😉 No, joka tapauksessa ehdotin matkatovereille pysähdystä Piranissa, ja koska piipahdus teki vain 14 km lenkin ja muutaman minuutin lisän matkaan, päätimme nauttia siellä lounaan.

Piran

Ajelimme muitta mutkitta jonkin parkkiportin läpi vanhan kaupungin keskusaukiolle, mutta siellähän ei parkkipaikkoja ole, vaan oli palattava noin 1,5 km päähän parkkihalliin. (Huomioi tämä, jos olet aikeissa piipahtaa Piranissa!) Minä hyppäsin autosta kuitenkin jo aukiolla pois, koska oli juostava jalat ristissä vessaan. Ehdin hieman käveleskellä ja aistia Piranin tunnelmaa ennen kuin muut pääsivät autoilta takaisin keskustaan, ja ihastuin kaupunkiin heti.

Piranin keskusaukio

Viehättävän Piranista tekivät kauniit, keskiaikaiset rakennukset, kapeat kujat, autottomuus, heti kaupungin vieressä kimmeltävä kirkasvetinen meri.. joistakin paikoista tulee vaan heti hyvä tunnelma, ja Piranista tuli! Mielestäni Piran oli ihana sekoitus Sloveniaa, Italiaa ja Kroatiaa. Jos minut olisi tiputettu Piraniin silmät kiinni tietämättä, missä olen, olisin voinut kuvitella olevani vaikkapa Italiassa – ja onhan Piran ollutkin Venetsian vallan alla yli 500 vuotta, ja italia on edelleen Piranin toinen virallinen kieli, joten kulttuurissa ja rakennuskannassa on italialaisia vaikutteita.

Piranin rantakatu

Nautimme lounaan merinäköalalla, mutta sitten oli jo jatkettava Rovinjiin. Olisin mielelläni jäänyt Piraniin päiväksi tai pariksi. No, taas yksi syy matkustaa takaisin Sloveniaan. 😉

Italialaiset vaikutteet näkyivät myös Piranin ravintoloissa. Tilasin yhden lempiannoksistani: spaghetti alle vongole. Nam!

Romanttinen Rovinj

Piranista oli Rovinjiin enää vähän reilun tunnin ajomatka, ja perillä meitä odotti ihana majapaikka Apartment Ariela, jossa meillä oli oma, vasta remontoitu alakerta,sekä  oma iso pihaterassi. Sydämellinen isäntäväki asui talon yläkerrassa.

Herttainen isäntäväki tarjosi meille mm. itse tekemäänsä grappaa.

Lähdimme keskustaan ihailemaan auringonlaskua ja syömään. Asunnoltamme käveli keskustaan noin 15 minuuttia, joten askelia kertyi taas lisää. Jätin askelmittarin reissuksi kotiin, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut hauskaa nähdä, miten paljon käveltyjä askeleita päivittäin kertyi. Muuta liikuntaa ei matkan aikana tullut harrastettua, mutta käveltyjä askeleita kertyi lähes päivittäin reippaasti.

Rovinj auringon laskiessa

Pari seuraavaa päivää kuluivat Rovinjin katuja ja kujia tallaillen, hyvästä ruuasta ja juomista nauttien.

Käveltiin päivittäin tämän upean bougainvillen ohi.
Rovinjin vanha kaupunki mudostuu pienistä kujista, joiden varsilla on taitelijoiden ateljeita, ravintoloita, sekä ihania kahviloita. ”Turistikrääsäkauppoja” vanhassa kaupungissa ei juurikaan näkynyt.

Erään päivän herkullinen lounas.
Osassa Rovinjin baareista pääset istuskelemaan tyynyjen päällä kallioilla suoraan meren ääressä.

Toki piipahdettiin pariin otteeseen myös uimassa. Rovinjin vanhan kaupungin kupeesta lähtee pitkä rantakatu, jota käveleskellen pääsee laajalle puistoalueelle ja uimarannoille. Myös suoraan vanhasta kaupungista pääsee uimaan kallioilta rappusia pitkin. Rovinj on mukava kaupunki myös rantaelämästä nauttiville.

Vesi oli ihanan lämmintä.
Vanhan kaupungin kujat kiipeävät ylös kukkulalle, jossa on Eufemijen katolinen kirkko.
Rovinj on tunnelmallinen ilta-aikaan.
Lempparibaarini Trevisol oli katettu vanhan kaupungin portaille. Nautin siellä elämäni ensimmäisen Hugon, josta tuli kesän lempparidrinksuni!

Keskiaikainen Poreč

Reissuilla iskee yleensä ahneus nähdä kaikki seudun kivat kohteet. Rovinjin liepeillä olisi ollut vaikka miten monta päiväreissukohdetta, joista valitsimme Porečin, jonka keskiaikaista keskustaa ja kirkkaita vesiä oli kehuttu.

Käveleskelimme mukulakivikaduilla, kurkkasimme 500-luvulla rakennettuun Eufrasiuksen basilikaan, nautimme lounaan ja piipahdimme uimassa Plava Lagunan rannalla. Mukava päivä!

Porečin kaduilla
Porečin vanhassa kaupungissa oli ympäriinsä vanhoja raunioita.
Roomalainen talo 1200-luvulta.

Koimme siis kolme ihastuttavaa pikkukaupunkia. Piranissa piipahdettiin vain pikaiseen, Porečissa puoli päivää, ja Rovinjissa pari päivää. Hankalaa sanoa, missä näistä olisin viihtynyt pisimpään, mutta ensivaikutelmallaan Piran ihastutti eniten. Rovinj oli toki myös aivan upea – ehkä hieman isompi kuin olin ajatellut, ja heinäkuussa täynnä turisteja, mutta kaunis ja omalaatuinen. Poreč oli myös kiva, mutta pikapiipahduksella sytytti näistä kolmesta vähiten.

Rovinjista lähdettäessä sanoimme mieheni kanssa reissukumppaneillemme moikat ja ajelimme vielä kahdestaan Istrian läpi muutamaksi päiväksi Rabaciin. Siellä nautimme mm. huikeasta parvekemaisemasta ja upeasta veneretkestä. Pysy kuulolla – matkakertomuksen viimeinen osa on jo työn alla! 🙂

Terkuin, Kirsi

Kuuban matkapäiväkirja osa 1/3: Havanna

Kotiinpaluumasennus. Mikään ei huvita. Väsyttää. Ajatukset karkailevat vähän väliä Kuubaan – sen leppoisaan tunnelmaan, hymyihin, mukaansatempaavaan musiikkiin, värikkäisiin taloihin, upean turkoosiin meriveteen ja vitivalkoiseen hiekkaan. Oi Kuuba, Havanna, Cayo Guillermo ja Trinidad –  kunpa pääsisin takaisin!

I have Havana on my mind…

Lähdimme matkaan maanantaina 26.2.2018. Tanssitututtumme salsakoulu Vanhasta Havannasta lähti kanssamme samalle lennolle, joten nappasimme hänet kyytiimme matkaseuraksi Jyväskylästä Helsinkiin. Marjatalla oli edessä 17. matka Kuubaan! Me tykkäämme yleensä kierrellä eri maissa ja matkustamme harvoin uudelleen samaan kohteeseen, mutta pohdin autossa ääneen, tuleekohan meistäkin nyt Kuuban matkaajia. Marjatta tuumasi, että yleensä Kuuba jakaa mielipiteet – toiset rakastuvat, toiset eivät toista kertaa lähtisi. Ehkäpä jo arvaattekin, miten minulle kävi. 🙂

Saimme automatkan varrella myös hyviä käytännön vinkkejä – mm. omat vessapaperit kannattaisi kantaa laukussa mukana, koska ravintoloiden (jne.) vessoista ei paperia usein löydy. (Jos vatsavaivat yllättävät, kuten Kuubassa usein käy, ovat omat paperit kullanarvoiset.)

Valmiina seikkailuun!

Lensimme Havannaan Finnairin suorilla lennoilla. Matkamessujen ennakkotarjouksena saimme lennot laukkuineen ja ruokineen vain vähän vajaalla 600 €:lla / henkilö. Reilun 11 tunnin matka sujui yllättävän rattoisasti elokuvia katsellen, musiikkia kuunnellen ja pari ateriaa nautiskellen. Ehdin hieman hermoillakin, sillä huomasin, että olin unohtanut ottaa Havannan majapaikan emännän puhelinnumeron mukaani. Olimme sopineet, että meitä vastassa olisi lentokentällä taksi, joka tietäisi määränpään osoitteen, mutta jännitin silti. Mitä jos taksia ei syystä tai toisesta näykään? Miten saisin yömyöhään majapaikan emäntään yhteyden?

Perillä Havannan lentokentällä odoteltiin laukkuja useampi tovi, ja olo rupesi olemaan melko väsynyt. Kello kävi Kuuban aikaa yhtätoista illalla, mutta Suomessa elettiin jo seuraavaa aamua klo 6, eikä koneessa ollut tullut juurikaan nukuttua.

Kun laukut olivat vihdoin tulleet, astuimme jännittyneinä kenttärakennuksesta ulos, ja miten mukava yllätys olikaan, kun majapaikkamme emäntä Glise olikin meitä henkilökohtaisesti lentokentällä vastassa nimikyltin kera. Kurvasimme samoin tein amerikanraudalla kohti Casa Isabellea.  Perillä meitä odotti kaunis ja tilava ylimmän kerroksen huoneisto. Nukkumaan ei olisi enää maltettu mennä millään.

Casa Isabellessa oli ihanan raikas sisutus. Tsekatkaas myös upeat lattiat!

  

Aamulla heräsimme kukon laulun aikaan – kirjaimellisesti! Ihmettelin, miten kukot kiekuivat yli kolmen miljoonan asukkaan suurkaupungissa. Marjatta tiesi myöhemmin kertoa, että kukot liittyvät afrokuubalaisen santeria-uskonnon uhraamisrituaaleihin. Näimme muuten katuja tallaillessamme yhdet santeria-menot, joissa rummutettiin ja tanssittiin. Olisipa ollut mielenkiinoista päästä mukaan!

Olimme sopineet Glisen kanssa, että hän saapuu paikalle laittamaan meille aamiaista kymmeneltä. Meinasi odottavan aika käydä pitkäksi, sillä olisi kovasti tehnyt mieli lähteä jo tutkimaan Havannan katuja. Odotus palkittiin kuitenkin herkullisella ja runsaalla aamiaisella.

Havannan majapaikkamme Casa Isabelle sijaitsi Vedadon alueella, Havannan yliopiston vieressä. Alue oli ihanan rauhallinen, ja katuja kävellessä pääsi näkemään paikallista elämää.

Meidän kotitkatua. Havanna on yhdistelmä upeita, kunnostettuja taloja, sekä ränsistyneitä huonokuntoisia taloja.
Ensimmäisen aamun kävelyreitillä olisin halunnut koko ajan pysähtyä kuvaamaan.

Asunnolta käveli Havannan vanhaan kaupunkiin puolessa tunnissa ja rantakatu Maleconille kymmenessä minuutissa. Lähistöllä sijaitsi mm. 1930-luvulla rakennettu upea hotelli Nacional, jossa mm. Walt Disney ja Frank Sinatra ovat aikoinaan yöpyneet. Suuntasimmekin sinne aamiaisen jälkeen vaihtamaan rahaa. Ajattelimme säästyvämme pankkien ja cadecojen (rahanvaihtopisteiden) jonoilta, ja niin säästyimmekin. Kurssi tosin oli hieman huonompi kuin pankissa tai cadecassa.

Hotel Nacional De Cuba. Täällä tuli nautittua Kuuban matkan ensimmäinen mojito. Slurps!

Nacionalilta otimme taksin vanhaan kaupunkiin ylihintaan (15 cuc). Söimme ensimmäisessä vastaan tulleessa ravintolassa, jossa Marjatta liittyi seuraamme. Käveleskelimme lounaan jälkeen vanhassa kaupungissa ja keskustassa Marjatan opastuksella.

Havannan teatteri
El Capitolio
Nämä talot ja värit! Aah!

Nautimme hotelli Inglaterran terassilla mojitot, sekä live-musiikkia. Tallustelimme takaisin Vedadoon ja mietiskelimme vielä lähtemistä takaisin vanhaan kaupunkiin matineaan (tarkoittaa noin klo 17-21 välillä järjestettäviä konsertteja / pippaloita). Väsymys vei kuitenkin voiton, ja tyydyimme siemailemaan lasilliset viiniä casamme kattoterassilla, jolta oli huikeat maisemat Havannan yli.

Casa Isabellen kattoterassin upeat maisemat Havannan yli merelle.

Seuraavana päivänä suuntasimme uudelleen vanhaan kaupunkiin tutkimaan sen katuja ja rakennuksia. Havannan vanhassa kaupungissa, joka muuten on Unescon maailmanperintökohde, voisi viettää useamman päivän ihastellen kapeita kujia, joita reunustava siirtomaakauden aikaiset koristeelliset rakennukset pienine yksityiskohtineen.

Vain Havannassa voi nähdä jotain näin upeaa!

Kunnossa pidetyt rakennukset ovat kerrassaan upeita, mutta joukosta löytyy myös paljon ränsistyneitä ja huonokuntoisia rakennuksia. Miten upea kaupunki olisikaan, jos olisi ollut varaa pitää se kunnossa! En ole missään kaupungissa nähnyt yhtä paljon yhtä upeita rakennuksia.

Plaza Vieja, Havanna
Toki käytiin myös sikariostoksilla Partagasin tehtaanmyymälässä.

Lounastimme kotiravintola paladarissa. Tarjolla oli mamman tekemää ruokaa, sekä ilmaiset mojitot. Istahdettuamme pöytään huomasimme, että samalla sisäpihalla oli useampi ”paladar”, joissa oli kaikissa sama ruokalista, sekä mamman tekemä ruoka! 😀 Lisäksi mamman ”poikakatraassa” oli sekä vaaleamman sekä tummemman hipiän omaavia henkilöitä. Melkoinen mamma. 😉 Mojito oli erinomainen ja ruoka hyvää. Laskun loppusumma oli kuitenkin eri kuin mitä listalla luki. Ajattelemamme loppusumman lisäksi tuli extraa 10% (jostain?!?), sekä 8 cuc (jostain?!?). Näitä ei menussa ollut mainittu, joten rupesi ärsyttämään. Kysyimme tarjoilijalta näistä lisähinnoista, ja hän selitti, että 10 % menee partakaverille (Castro?) ja 8 cuc työntekijöille. No, olkoon sitten niin.

Mojito sentään oli hyvää, vaikka tulikin huijattu olo.

Kävelimme takaisin Vedadoon hetkeksi huilimaan, ja sen jälkeen takaisin vanhaan kaupunkiin matineaan, eli iltapäivän / alkuillan konserttiin / bileisiin. Olin valmistautunut salsabileisiin, mutta tarjolla olikin trova-trubaduuri-ilta. Akustista kitarasoitantaa ja fadon tyylistä laulua. Mielenkiintoinen kokemus, vaikka en salsaamaan päässytkään.

Ajatuksena oli vielä jatkaa salsailemaan ulkoilmapippaloihin klubille nimeltä 1830, mutta väsymys vei taas voiton. Käveltyjä kilometrejä oli päivän aikana kertynyt noin 15, joten nappasimme taksin, tällä kertaa 10 cucin hintaan.

Viimeisenä Havannan päivänä kävelimme plaza de la revolucionolle – valtavalle aukiolle (72,000 neliömetriä), jonka reunamilla sijaitsee Jose Marti Memorial –torni (109 m) ja patsas (18 m), jotka on rakennettu 1800-luvulla eläneen kuubalaisen kirjailijan, kansallissankarin ja maan itsenäisyystaistelun henkisen johtohahmon kunniaksi.

Jose Marti memorial

Lisäksi aukiota ympäröi erilaisia hallinnollisia rakennuksia, sekä Kuuban vallankumouksen muistoksi rakennuksen korkuiset kuvat Che Guevarasta sekä Camilo Cienfuegosista.

Vallankumouksen aukiolta tepastelimme hotelli Nacionaliin sikariostoksille (Taas! Odottelin terassilla ja join Pina Coladan.)

Törmättiinpä muuten sellaiseenkin ravintolaan matkan aikana, josta ei saanut vettä, mutta drinksuja kyllä! 😀
Havannan rantakatu Malecon kuvattuna Nacionalin pihalta.

Lounastimme Vedadossa sijaitsevassa meille suositellussa El Biky -ravintolassa. Yleensä ottaen Kuuban ruokaa on moitittu mauttomaksi, mutta me söimme kyllä pääsääntöisesti hyvää ruokaa. Ei kovin mausteista, mutta hyvää. Tuoretta kalaa ja muita mereneläviä, sekä kanaa.

Maistuis varmaan sullekin?

Iltapäivällä huomasimme, että asunnostamme oli mennyt sekä vesi & sähkö. Selvisi, että ongelma oli koko rakennuksessa (tai koko alueella), mutta kohta ongelma olikin korjattu. Suihkun vesisäiliö ei ehtinyt täyttyä ennen iltamenoja, joten täytimme ulkohanasta 5 litran tyhjän juomavesikanisterimme ja peseydyimme ”rantasauna”-tyyliin. Onnistui mainiosti näinkin! Vesi-ja sähkökatkoksiin on Kuuban matkaajien syytä varautua.

Kerroin matkavalmisteluihin liittyvässä postauksessani jo aikaisemmin, että olimme varanneet Solwaysin kautta lennot ja lentokenttäkuljetukset Havannasta Cayo Guillermolle, mutta meillä ei ollut lennosta muita tietoja kuin päivämäärä. Muut tiedot selviäisivät vasta lentoa edeltävänä päivänä klo 16.00 jälkeen soittamalla. Minusta tämä kuulosti hyvin epämääräiseltä, ja jännitin, onko meillä laisinkaan lentoja olemassa (vaikka ne oli jo maksettu). Puhelinnumerosta onneksi vastattiin heti ja informoitiin, että meitä tulisi bussi hakemaan viereiseltä Habana Tryp Libre –hotellilta seuraavana aamuna klo 06.00. Ok – ei siis salsabileitä viimeisenä Havanna-iltana!

Suuntasimme kuitenkin vielä alkuillasta vanhaan kaupunkiin aistimaan iltatunnelmia ja istahdimme Cafe Parisiin nauttimaan live-musiikista. Live-musiikki muuten raikui kuppilassa kuin toisessakin, enkä olisi millään malttanut jättää iltaa kesken. Seuraavana aamuna oli kuitenkin herätys tiedossa klo 05.00.

Havannan iltatunnelmaa..

Napattiin taksi hyvissä ajoin takaisin – tällä kertaa hintaan 8 cuc. Istahdimme upean amerikanraudan kyytiin ja stereoista soi Camila Cabellon Havana. Vaikka Kuuban matka oli vasta aluillaan, tuli haikea fiilis, koska oli sanottava heippa Havannalle!

 

Matkakertomus jatkuu viikonloppuna! 🙂

Terkuin, Kirsi