Slovenia ja Kroatia osa 4: Rabac ja rantaelämää Istriassa

Slovenian ja Kroatian matkakertomuksen neljännessä ja viimeisessä osassa matkakohteina ovat Rabac, Labin, Opatija, Cresin saari, Prementura / Kamenjak, sekä Pula. Tervetuloa nojatuolimatkalle kanssani upeisiin paikkoihin! 🙂

Labin & Rabac

Ajelimme Rovinjista Istrian niemimaan halki Labiniin, jossa teimme lounaspysähdyksen ennen seuraavaa kohdettamme Rabacia. Vähän reilun 50 km mittainen matka taittui tunnissa Istrian kauniita maisemia ihaillen. Labinin vanha kaupunki sijaitsee kukkulalla 320 metrin korkeudessa, joten sieltä on huikeat maisemat alas rannikolle Rabaciin. Labinin keskiaikainen vanha kaupunki on pieni, mutta käymisen arvoinen.

Suloinen Labin

Labinista oli enää 3 km matka Rabaciin, jossa sijaitsi matkamme viimeinen majapaikka. Yövyimme neljä yötä huoneistossa, jonka parvekkeelta avautui aivan huikea maisema – varmastikin hienoin merinäköala, mikä meillä on koskaan missään ollut.

Tällainen maisema meitä odotti Rabacissa. Isäntä tarjosi meille tulias-snapsit.

Toki maisemalla oli veronsa – alas keskustaan oli laskeuduttava ja takaisin tullessa kiivettävä yli 400 rappusta! No, tuli kuntoilut hoidettua samalla, kun kerran tai pari päivässä kulki rappuset edestakaisin. 😉

Rabacin söpö kylä, sekä keskustan pikkuranta.

Rabac oli aikoinaan pieni kalastajakylä, mutta nykyisellään turistien suosiossa, ja turisteja riitti heinäkuussa ihan tarpeeksi. Rabaciin houkuttelee erityisesti sen upeat rannat, jotka jatkuvat kilometritolkulla, ja Rabacia on kutsuttu Kvarnerin lahden helmeksi. Rannat olivat kieltämättä upeat. Lähdimmekin heti tutkimaan Rabacin pitkää rantakatua ja kävelimme rantaraittia pitkin noin kolmen kilometrin päähän Bounty Bay -nimiselle rannalle.

Rabacin pitkällä rantakadulla oli vieri vieressä pieniä pikkukivirantoja.
Meidän asuintalomme Rabacissa. Ylin parveke vasemmalla oli meidän. 🙂

Rantojen lisäksi itse Rabacissa ei sinänsä ollut muuta nähtävää, mutta Rabacista on kätevä tehdä päiväretkiä lähiseudulle, esim. yllä mainittu Labin sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä, ja Rabacista tehdään veneretkiä lähisaarille. Me teimme myös päiväretken lähellä sijaitsevaan Opatijaan, joka tarjosi taas aivan erilaisen, aristokraattisen tunnelman.

Olisin tullut Rabaciin jo pelkästään tämän aamiaismaiseman vuoksi.

Opatija

Meidän oli tarkoitus viettää Rabacissa rantalomaa, mutta rannoilla oli sen verran porukkaa, etteivät ne oikein houkutelleet muuta kuin pikapulahduksille. Niinpä päätimme lähteä tutustumaan Opatijaan, jonne Rabacista oli tunnin ajomatka. Ajelimme menomatkalla rantareittiä pitkin, joka oli hieno, mutta hieman pelottava. Mutkainen ja kapea tie kulki ylhäällä kallioilla, ja pudotus alas mereen oli huima.

Opatijan rantakatua.

Lukemani mukaan Kroatian turismi sai alkunsa juuri Opatijasta. Vuonna 1844 liikemies Ignacio Scarpa ihastui Opatijan seutuun ja rakennutti sinne kesäpaikan nimeltä Villa Angiolina. Pian villasta tuli merkittävä sosiaalisten rientojen tapahtumapaikka, ja vieraiden joukossa nähtiin kuuluisuuksia.

Villa Angiolina

40 vuotta myöhemmin Opatijaan rakennettiin ensimmäinen hotelli nimeltä Kvarner, ja pian Optijasta tuli suosittu kylpyläkohde, jossa vieraili niin kuninkaallisia kuin taitelijoitakin, mm. Franz Joseph, Giacomo Puccini, sekä James Joyce. Nämä upeat 1800-luvun hotellit, kylpylät, palatsit ja villat tekevät Opatijan katukuvasta ja tunnelmasta erilaisen kuin muualla Istriassa.

Opatjian ensimmäinen hotelli Kvarner.

Opatijassa on 12 kilometriä pitkä rantapromenadi, jonka varrella voi ihailla vanhoja, upeita palatseja.  Me kävelimme promenadia parin kilometrin verran, jonka jälkeen suuntasimme syömään. Jaloissa rupesi olemaan hieman ”kisaväysymystä”, kun oli kahden viikon aikana tutustuttu jalkasin jo sen verran moneen uuteen paikkaan. Tutkittavaa Opatijassa olisi kyllä riittänyt vaikka useammaksikin päiväksi.

Opatijan upeita rakennuksia.
Lounastauko.

Veneretki Cresille

Etelän matkaan kuuluu vakiona aina yksi veneretki, vai mitä? 😉 Valitsimme retken, jossa tehtiin piipahdus Cresin saarella Valunin kylässä, sekä ”Blue Caves” luolassa. Paatilla luvattiin live-musiikkia, ja pisti hymyilyttämään, kun retken tarjoilija / uintiopas vetäisi haitarin esille ja pisti soitoksi. 😀

Ensimmäinen pysähdys oli Cresin saaren edustalla upealla luonnonrannalla, jonne ei päässyt kuin vesiteitse. Uimme oppaan perässä pieneen luolaan, joka oli mielenkiintoinen kokemus – en ole koskaan aikaisemmin uinut luolassa. Luolan perälle siinsi valoa, ja se teki sinne hienon sinisen tunnelman. Harmi, ettei minulla ole vedenpitävää kameraa, jolla olisi saanut kuvia.

Tällainen upea ranta odotti meitä. ”Sininen luola” oli heti rannan vieressä.

Seuraavaksi pysähdyimme söpössä ja rauhallisessa Valunin kylässä, jossa oli aivan ihana ranta. Sinne olisin voinut jäädä rentoutumaan muutamaksi päiväksi lueskelemaan kirjaa ja uimaan. Ihan pelkkää rentoa oleilua jäin nimittäin  pikkuisen matkallamme kaipaamaan.

Ihana Valunin kylä.
Valunin kaunis ranta.

Premantura & Pula

Paluulentomme Suomeen lähti Pulasta vasta myöhään illalla, joten ajelimme Rabacista viimeiseksi päiväksi lentokentän liepeille Premanturaan / Kamenjakin niemelle. Istrian niemimaalla etäisyydet ovat lyhyehköjä, ja matka taittui taas tunnissa.

Kamenjakin niemi sijaitsee Istrian eteläisimmässä osassa ja on suojeltu luontokohde. Sen rantoja oli kehuttu, ja pitihän meidän vielä päästä uimaan ennen paluumatkaa. Rauhoitetulle alueelle pääsi autolla, mutta vaati koko päivän parkkiluvan, joka oli noin 12 €. Kävimme muutamalla eri rannalla, joista osa oli kalliorantoja ja osa pikkukivirantoja. Osalle rannoista pystyi melkein hurauttamaan suoraan autolla, osalle oli käveltävä jonkin matkaa polkua pitkin ja kavuttava kallioita pitkin alas.

Minä snorklaamassa. 🙂

Kun olimme saaneet tarpeeksi auringosta, istahdimme ilmastoituun autoon ja päätimme tehdä vielä pikapyrähdyksen Pulaan. Ajelimme suoraan amfiteatterin viereen, josta sattui löytymään sopivasti parkkipaikka, kiersimme teatterin ulkoapäin ja piipahdimme pikaisesti Pulan vanhassa kaupungissa. Olisimme voineet kierrellä katuja vielä jokusen tunnin, muuta meillä oli jo kiire kentälle.

Pulan amfiteatteri
Pulan kaduilla.

Taas on takana ikimuistoinen matka – paljon uusia paikkoja ja kokemuksia. Näimme ihania, erilaisia paikkoja, joilla jokaisella oli oma hohtonsa. Jos pitäisi valita suosikki, olisi se hankalaa. Ehkäpä eniten kuitenkin sykähdytti Slovenian Bovec.

Vaikka matkustaminen välillä stressaa, eikä kaikki aina mene ihan putkeen, en ole koskaan katunut yhtä ainoaa matkaa. Matkat ovat elämyksiä, joita ei unohda.

Reissukertomuksen aikaisemmat osat löytyvät linkeistä:

Bled
Bovec
Piran, Rovinj & Porec

Nyt haaveilen jo talven tulevasta matkasta… 😉

Terkuin, Kirsi

 

Slovenia & Kroatia osa 3: Piran, Rovinj ja Poreč– kolme ihanaa pikkukaupunkia

Moi!

Olen jo vuosia haaveillut matkasta Kroatian Istriaan, ja erityisesti minua on kiehtonut italialaisvaikutteinen taitelijakaupunki Rovinj. Se olikin ykköskohteena, kun päätimme Slovenian viikon jälkeen suunnata viikoksi Kroatiaan.

Tämä postaus on kolmas osa Slovenian & Kroatian reissun juttusarjaa, ja tässä osassa vierillaan kolmessa ihanassa pikkukaupungissa, jotka ovat Piran, Rovinj ja Poreč. Matkakertomuksen osa 1 Bled löytyy täältä ja osa 2 Bovec täältä.

Ajelimme vuokra-autoillamme Slovenian Bovecista kohti Kroatian Rovinjia. Pikkuisen reilun kolmen tunnin matka taittui näppärästi, ja reitti poikkesi välillä Italian puolella. Ajelimme Slovenian viinitarhojen ohi, ja maisemat olivat kuin Toscanassa. Seuraavalla Slovenian reissulla onkin kierrettävä Slovenian viinitiloilla – nyt ne jäivät kokematta.

Pikapysähdys Italian puolella.

Teimme minuutin pysähdyksen Italiassa San Pietro al Natisonessa, jotta yksi meistä, joka ei ollut koskaan aikaisemmin käynyt Italiassa, sai astuttua matkalla myös Italian maaperälle. 🙂

Pieni ja pittoreski Piran

Ennen Rovinjiin saapumista teimme pikapysähdyksen Slovenian Piranissa. Olin juuri nähnyt Diyakon Instagram-tilillä tunnelmallsien kuvan Piranista ja innostuin, kun kun huomasin, että Piran olisi matkamme varrella.  Luulin, että en ollut koskaan aikaisemmin kuullut kaupungista nimeltä Piran, mutta myöhemmin kävi ilmi, että vanhempani ovat käyneet Piranissa ja näyttäneet sieltä minulle kuviakin! 😀 Myös tätini kertoi piipahtaneensa Piranissa, ja reissun jälkeen lueskelin, että Piran on yksi Slovenian tärkeimmistä turistikohteista. Kyllä sitä välillä tuntee itsensä ihan täysin tietämättömäksi urveloksi. 😉 No, joka tapauksessa ehdotin matkatovereille pysähdystä Piranissa, ja koska piipahdus teki vain 14 km lenkin ja muutaman minuutin lisän matkaan, päätimme nauttia siellä lounaan.

Piran

Ajelimme muitta mutkitta jonkin parkkiportin läpi vanhan kaupungin keskusaukiolle, mutta siellähän ei parkkipaikkoja ole, vaan oli palattava noin 1,5 km päähän parkkihalliin. (Huomioi tämä, jos olet aikeissa piipahtaa Piranissa!) Minä hyppäsin autosta kuitenkin jo aukiolla pois, koska oli juostava jalat ristissä vessaan. Ehdin hieman käveleskellä ja aistia Piranin tunnelmaa ennen kuin muut pääsivät autoilta takaisin keskustaan, ja ihastuin kaupunkiin heti.

Piranin keskusaukio

Viehättävän Piranista tekivät kauniit, keskiaikaiset rakennukset, kapeat kujat, autottomuus, heti kaupungin vieressä kimmeltävä kirkasvetinen meri.. joistakin paikoista tulee vaan heti hyvä tunnelma, ja Piranista tuli! Mielestäni Piran oli ihana sekoitus Sloveniaa, Italiaa ja Kroatiaa. Jos minut olisi tiputettu Piraniin silmät kiinni tietämättä, missä olen, olisin voinut kuvitella olevani vaikkapa Italiassa – ja onhan Piran ollutkin Venetsian vallan alla yli 500 vuotta, ja italia on edelleen Piranin toinen virallinen kieli, joten kulttuurissa ja rakennuskannassa on italialaisia vaikutteita.

Piranin rantakatu

Nautimme lounaan merinäköalalla, mutta sitten oli jo jatkettava Rovinjiin. Olisin mielelläni jäänyt Piraniin päiväksi tai pariksi. No, taas yksi syy matkustaa takaisin Sloveniaan. 😉

Italialaiset vaikutteet näkyivät myös Piranin ravintoloissa. Tilasin yhden lempiannoksistani: spaghetti alle vongole. Nam!

Romanttinen Rovinj

Piranista oli Rovinjiin enää vähän reilun tunnin ajomatka, ja perillä meitä odotti ihana majapaikka Apartment Ariela, jossa meillä oli oma, vasta remontoitu alakerta,sekä  oma iso pihaterassi. Sydämellinen isäntäväki asui talon yläkerrassa.

Herttainen isäntäväki tarjosi meille mm. itse tekemäänsä grappaa.

Lähdimme keskustaan ihailemaan auringonlaskua ja syömään. Asunnoltamme käveli keskustaan noin 15 minuuttia, joten askelia kertyi taas lisää. Jätin askelmittarin reissuksi kotiin, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut hauskaa nähdä, miten paljon käveltyjä askeleita päivittäin kertyi. Muuta liikuntaa ei matkan aikana tullut harrastettua, mutta käveltyjä askeleita kertyi lähes päivittäin reippaasti.

Rovinj auringon laskiessa

Pari seuraavaa päivää kuluivat Rovinjin katuja ja kujia tallaillen, hyvästä ruuasta ja juomista nauttien.

Käveltiin päivittäin tämän upean bougainvillen ohi.
Rovinjin vanha kaupunki mudostuu pienistä kujista, joiden varsilla on taitelijoiden ateljeita, ravintoloita, sekä ihania kahviloita. ”Turistikrääsäkauppoja” vanhassa kaupungissa ei juurikaan näkynyt.

Erään päivän herkullinen lounas.
Osassa Rovinjin baareista pääset istuskelemaan tyynyjen päällä kallioilla suoraan meren ääressä.

Toki piipahdettiin pariin otteeseen myös uimassa. Rovinjin vanhan kaupungin kupeesta lähtee pitkä rantakatu, jota käveleskellen pääsee laajalle puistoalueelle ja uimarannoille. Myös suoraan vanhasta kaupungista pääsee uimaan kallioilta rappusia pitkin. Rovinj on mukava kaupunki myös rantaelämästä nauttiville.

Vesi oli ihanan lämmintä.
Vanhan kaupungin kujat kiipeävät ylös kukkulalle, jossa on Eufemijen katolinen kirkko.
Rovinj on tunnelmallinen ilta-aikaan.
Lempparibaarini Trevisol oli katettu vanhan kaupungin portaille. Nautin siellä elämäni ensimmäisen Hugon, josta tuli kesän lempparidrinksuni!

Keskiaikainen Poreč

Reissuilla iskee yleensä ahneus nähdä kaikki seudun kivat kohteet. Rovinjin liepeillä olisi ollut vaikka miten monta päiväreissukohdetta, joista valitsimme Porečin, jonka keskiaikaista keskustaa ja kirkkaita vesiä oli kehuttu.

Käveleskelimme mukulakivikaduilla, kurkkasimme 500-luvulla rakennettuun Eufrasiuksen basilikaan, nautimme lounaan ja piipahdimme uimassa Plava Lagunan rannalla. Mukava päivä!

Porečin kaduilla
Porečin vanhassa kaupungissa oli ympäriinsä vanhoja raunioita.
Roomalainen talo 1200-luvulta.

Koimme siis kolme ihastuttavaa pikkukaupunkia. Piranissa piipahdettiin vain pikaiseen, Porečissa puoli päivää, ja Rovinjissa pari päivää. Hankalaa sanoa, missä näistä olisin viihtynyt pisimpään, mutta ensivaikutelmallaan Piran ihastutti eniten. Rovinj oli toki myös aivan upea – ehkä hieman isompi kuin olin ajatellut, ja heinäkuussa täynnä turisteja, mutta kaunis ja omalaatuinen. Poreč oli myös kiva, mutta pikapiipahduksella sytytti näistä kolmesta vähiten.

Rovinjista lähdettäessä sanoimme mieheni kanssa reissukumppaneillemme moikat ja ajelimme vielä kahdestaan Istrian läpi muutamaksi päiväksi Rabaciin. Siellä nautimme mm. huikeasta parvekemaisemasta ja upeasta veneretkestä. Pysy kuulolla – matkakertomuksen viimeinen osa on jo työn alla! 🙂

Terkuin, Kirsi