Kuuban matkapäiväkirja osa 2/3: paratiisisaari Cayo Guillermo

Cayo Guillermo – here we come!

Perjantaina 2.3. herätyskellomme soi Havannassa aamuviideltä. Ulkona oli pimeää, ja liikkeellä oli vain pari kadunlakaisijaa. Kävelimme muutaman sadan metrin päässä sijaitsevalle Habana Tryp Libre –hotellille, jossa meitä odotti kyyti lentokentälle. (Jännitin etukäteen, saapuisiko kyyti paikalle, mutta turhaan murehdin.) Koukimme muutaman muun matkustajan kyytiin ja kurvasimme lentokentälle. Kotimaan lentojen terminaali oli pieni, ja check-in sujui vikkelään. Lento lähti ajallaan, ja istuimme pian koneessa kohti Cayo Guillermon saarta.

Cayo Guillermo – täältä tullaan!

Vajaan tunnin lento kului maisemia ihaillen. Lensimme pitkin rannikkoa ja näimme mm. Varaderon niemimaan. Vesi oli uskomattoman kirkasta ja turkoosia, ja merenpohja näkyi jopa lentokoneesta saakka.

Laskeuduimme Jardines del Ray lentokentälle Cayo Cocon saarelle, josta meille oli bussikyyti viereiselle Cayo Guillermolle. Reilun 40 km matkan aikana ehdimme nähdä viimesyksyisen hurrikaani Irman tekemiä tuhoja – riepoteltua luontoa ja kaatuneita puita.

Cayo Guillermo on luonnoltaan matalakasvuista mangrove-metsää. Nyt alue oli jostain syystä todella kuivaa, ja esimerkiksi hotellimme toisella puolella sijaitseva laaguni oli nyt aivan kuiva. Laguunissa asustelee kuulemma alligaattoreita, joita ei nyt tarvinnut pelätä. 😀 Hotellialueella Irman tekemät tuhot eivät näkyneet muuta kuin kaatuneiden palmujen kantoina. Näistä pystyi päättelemään, että palmuja on alueelta kaatunut runsaasti. Alue olisi varmastikin yleensä siis vehreämpää.

Kaatuneista puista huolimatta meitä odotti hotelli Melia Cayo Guillermolla todellinen paratiisi. En ole koskaan nähnyt missään yhtä turkoosia merivettä ja yhtä laajaa valkohiekkaista rantaa. Aamulla herätessä oli ihana vetäistä pimennysverhot isojen ikkunoiden edestä syrjään ja nauttia sängyssä upeasta merimaisemasta. En lakannut koko viikon aikana ihmettelemästä tuota sykähdyttävää kauneutta.

Tätä maisemaa en kyllästyisi katselemaan koskaan,
Meidän huone Melia Cayo Guillermolla.
Näkymä meidän parvekkeelta merelle.
Asusteltiin tämän rakennuksen ylimmässä kerroksessa.

Olimme valinneet Cayo Guillermon yhdeksi matkakohteeksemme sen perusteella, että halusimme viettää viikon rentoa rantalomaa uiden kirkkaissa vesissä. Lueskelimme, että Cayo Guillermo on vielä suhteellisen koskematon, eikä siellä ole samanlaista massaturismia kuin esimerkiksi Varaderossa. Lisäksi mieheni halusi kokeilla matalikoilla perhokalastusta, johon Jardines Del Reyn (”kuninkaan puutarhat”) nimisen saarirykelmän piti olla otollista aluetta.

Tällä meidän hotellin laiturilla oli kalastajia harva se päivä, ja myös snorklaajille riitti paljon katseltavaa. Ja katsokaa tuota veden väriä!

Cayo Guillermo oli todellakin ihanan rauhallinen. Koko saarella oli vain muutama hotelli (olisiko ollut viisi hotellia), ja kuten kuvista näkyy, ei rannoilla ollut tungosta. Ei tarvinnut kuunnella liikenteen melua, eikä diskoista pauhaavaa musiikkia. Sai nauttia huikeista maisemista, merestä, auringosta, sekä hiljaisuudesta.

Tuulisina päivinä rannalla näkyi muutamia leijasurffaajia.

Olin ottanut uimakengät mukaani, mutta niille ei ollut tarvetta. Merenpohja oli pehmeää hiekkaa, eikä ollut kiviä, ei merisiiliä, ei mitään, mitä varoa (paitsi että pelkäsin taskurapuja, joita näin merenpohjassa muutaman). Laskuveden aikaan meressä pääsi vaeltelemaan useita satoja metrejä. Vesi oli niin kirkasta, että omat varpaat näkyivät koko ajan.

Rannalla asusteli pari kesyä pelikaania. 🙂

Koska saarella ei ole kauppoja, eikä ravintoloita, valitsimme majoituksen all inclusive –hotellista,  eivätkä ennakko-oletukseni hotellin ruuasta olleet korkealla. Kuuba yllätti jälleen! En ole missään, siis en missään, en edes Italiassa tai Kroatiassa saanut yhtä hyvää tuoreeltaan paistettua mustekalaa! Niin pehmeää, tuoretta ja maukasta – nam! Taisinkin syödä sitä sitten melkein joka päivä. 😉 Paistopisteillä oli tarjolla oli myös tuoretta kalaa, jättikatkarapuja, kanaa, lihaa… Buffet-pöydät notkuivat erilaisista ruokalajeista, joista keräilin lautaselleni hyviä salaatteja ja erilaisia keitettyjä vihanneksia. Myös aamiainen oli runsas ja herkullinen, ja ruokaa oli tarjolla eri pisteissä 24 h vuorokaudessa.

Erään päivän herkullinen lounas.
Lähdössä illalliselle.
Upea auringonlasku.

Vietimme Cayo Guillermon viikon rentoutuen. Käveleskelimme rannalla, uimme ja lueskelimme. Kimmo pääsi parina tyynenä päivänä muutamaksi tunniksi kalalle, ja minä osallistuin muutamille lyhyille salsa- ja zumba-”tunneille” (n.10-20 min. mittaisia tuokioita).

Todistusaineistoa salsa-tunnilta. 🙂

Yhtenä päivänä hölköttelimme rannalla ja teimme pienen kuntopiirin. Samana päivänä poljimme myös Playa Pilarille, ja kaikki tuo oli auringon paahteessa ehkä hieman liikaa, sillä seuraavana päivänä oli hieman heikko olo. 😀

Pyöräretkellä.

Lainasimme siis hotellilta pyörät ja poljimme muutaman kilometrin päähän Playa Pilar –nimiselle rannalle, jossa Hemingway on aikoinaan viihtynyt 1930- ja 40-luvuilla. Playa Pilar onkin saanut nimensä Hemingwayn El Pilar –nimisen paatin mukaan. Pyöräillessämme Playa Pilarille huomasimme pari rakennustyömaata. Toivottavasti saarelle rakentamista rajoitetaan, ettei sen charmi katoa.

Ihana Playa Pilar!

Kävimme myös snorklaamassa pienen lähisaaren kupeessa. Uiskentelimme oppaan perässä noin tunnin verran ja näimme paljon erilaisia kaloja, sekä aivan upeita koralleja. Hienoimmat olivat syvän violetin värisiä ja viuhkamaisia.

Täytin muuten matkalla 40 vuotta! Kuva on synttäri-illalta. 🙂
Kaunis Cayo Guillermo ilta-aikaan.

Cayo Guillermolla ei pääse näkemään paikallista elämää, koska saarella on vain hotelleja. Jos olisimme viettäneet koko matkan tässä all inclusive –hotellin yltäkylläisyydessä, olisi Kuuban kokemus jäänyt vajaaksi. Olen onnellinen, että näimme myös toisenlaista Kuubaa ja paikallisten elämää. Mutta rauhaa kaipaaville Cayo Guillermon saari on paratiisi. Minun sydämeni se vei mennessään.

Seuraavassa osassa seikkaillaan Trinidadin mukulakivikaduilla pastillin sävyisten talojen seassa.

Kuuban matkan ensimmäinen osa Havanna löytyy täältä ja Kuuban matkan ennakkovalmisteluista kertoilen täällä.

”Kuubakuume”-terveisin,

Kirsi

 

Kuuba kutsuu

Hola!

Maksoin juuri verkkopankissa turistikortit Kuubaan. Pitkäaikainen haaveeni Kuuban matkasta on toteutumassa. Enää muutama viikko, ja jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, nautimme pian Kuuban lämmöstä, salsan rytmeistä, sikarin sauhuista (tosin en minä!), sekä rommipohjaisista drinksuista. 😉

Aloitin muutama vuosi sitten tanssia parisalsaa ja haaveilin silloin tanssikurssimatkasta Kuubaan. Vuosien vieriessä ajatus tanssimatkasta väistyi, mutta haave Kuuban matkasta jäi kuitenkin elämään. Kuulemani mukaan Kuuba on jotain niin erilaista, että se pitää kokea itse.

Uskaltaiskohan sitä Kuubassa salsailla..?

Kuuba, Dominikaaninen vai Meksiko?

Syksyn sateisina ja pimeinä iltoina aloitimme Kuuban matkan suunnittelun tulevalle talvelle. Kun rupesimme tutkimaan Karibian seutua ja saaria (emme ole koskaan siellä päin käyneet), karkasivat matkasuunnitelmat välillä Meksikoon, välillä Dominikaaniseen tasavaltaan, välillä Jamaikalle ja Bahamalle.. Asetimme matkan varaamisen takarajaksi joulukuun lopun, sillä en työni puolesta voi oikein lähteä äkkilähdöille (nytkin asiakasvarauksia on jo toukokuulle saakka). Joulukuun lopussa emme kuitenkaan olleet vielä päässeet päätökseen, ja matka oli varaamatta. (Yksi huonoista puolistani on se, että olen superhuono tekemään päätöksiä.) Tammikuun alussa bongasimme Finnairin messutarjouksista suorat meno-paluulennot Helsingistä Havannaan hyvään hintaan. Kiinni veti! Ja palasimme alkuperäiseen suunnitelmaan matkustaa Kuubaan. 🙂

Havanna, Varadero, Cayo Santa Maria, Viñales, Trinidad…?

Seuraavaksi arvoimme, missä kaikkialla Kuubassa kävisimme. Itsestään selvää on se, että haluamme tutustua useampaan kuin yhteen kohteeseen. Haluamme ehdottomasti viettää pari päivää Havannan sykkeessä, sekä kokea Kuuban kirkasvetiset rannat. Myös pieni ja värikäs Trinidadin kaupunki kiehtoo, samoin luonnonkaunis Viñalesin laakso. Apua –eihän kaksi viikkoa riitä mitenkään!

Aikamme pähkäiltyämme matkasuunnitelma alkoi kehkeytyä. Muutama päivä Havannassa, siitä viikon rantalomalle Cayo Guillermolle, missä mieheni voi mahdollisesti myös kalastaa, ja viimeiseksi pariksi päiväksi Trinidadiin. Viñales täytyy jättää toiseen kertaan. (Nyyh, mutta onphan syy palata takaisin Kuubaan!)

Mulla on matkalaukku jo alustavasti pakattu. 😀

Airbnb, casa particulare, all inclusive?

Seuraavaksi vuorossa oli majoitusten selvittely. Kyselin Kuubassa käyneiltä ystäviltä ja tutuilta vinkkejä, ja sattuikin niin, että opiskeluaikojen kaverillani on asunto Havannassa, jota hän vuokraa airbnb:n välityksellä. Asunto on todella hyvällä sijainnilla yliopiston vieressä Vedadon kaupunginosassa, näyttää kivalle, ja parvekkeelta on näkymä Havannan yli. Asunto sattui olemaan vapaana, joten vuokrasimme totta kai sen!

Seuraavaksi pähkäilimme Cayo Guillermon majoitusta. Mietimme aluksi bed & breakfast –tyylistä ratkaisua, mutta päädyimme Melia Cayo Guillermo all inclusive-hotelliin. Valintaan vaikutti se, että Kuuban kaupoissa on suppeasti elintarvikkeita ja ruokakauppoja on ylipäänsä hankalaa löytää. Kojuista saa ostettua hedelmiä, mutta muuten ruuan ostaminen on haasteellista. Yleensä tykkäämme lomalla valmistaa ruokia osittain itse, mutta nyt pohdimme, että all inclusive olisi pienellä saarella varmasti kätevin, vaikka emme all inclusive–hotellien faneja olekaan. Ruokatarpeiden lisäksi Kuubassa on pulaa muista yleishyödykkeistä, sekä lääkkeistä, joten shampoot, dödöt, lääkkeet, jne. on muistettava ottaa kaikki Suomesta mukaan.

Trinidadista varasimme perinteisen casa particular –majoituksen Trinidadin historiallisesta keskustasta. Hostal la Esmeralda on perinteinen kuubalainen talo, jossa on vuokralla neljä huonetta. Odotan innolla myös tätä kokemusta.

Netissä on tullut vietettyä aikaa…

Lentäen, bussilla, junalla?

Matkustaminen paikasta toiseen Kuubassa vaikuttaa näin etukäteen ”mielenkiintoiselta”. Olemme varanneet ja maksaneet lennot Havannasta Cayo Cocolle (Cayo Guillermoa lähinnä oleva lentokenttä) Solways Cuban kautta. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, ettei lennon kestoa tai lähtöaikaa ole kerrottu missään. Laitoin asiasta kyselyn, ja sain vastauksen, että edellisenä päivänä täytyy soittaa ja kysyä lennon lähtöaika, koska se vaihtelee. 😀 Pistäkääpäs peukut pystyyn, että meillä ylipäänsä on jokin lento. Bussimatka Havannasta Cayo Guillermolle on nimittäin mutkikas monine vaihtoineen ja kestää noin 10 tuntia.

Matkan Cayo Guillermolta Trinidadiin selvittelemme vasta paikan päällä. Luultavasti matka taittuu osittain taksilla ja osittain bussilla. Odotuksiin on kuulemma syytä varautua ja ottaa rento asenne matkaan mukaan (tekee hyvää harjoitusta minulle, joka haluaa pitää kaikki langat käsissään).

Matkaa Trinidadista takaisin Havannaan pohdimme vielä. Ystäväni suositteli palaamaan Havannaan jo lentoa edeltävänä päivänä. Mietimme asiaa, mutta Trinidadissa oleskelu jäisi silloin harmillisen lyhyeksi. Lentomme Havannasta Suomeen lähtee vasta puolilta öin, joten tuumimme, että jos selvittelemme kyydit jo ennakkoon ja lähdemme matkaan heti aamusta, pitäisi meidän olla Havannan lentokentällä iltakymmeneen mennessä, vaikka matkalla olisi odotus tai pari (matkan keston pitäisi olla kulkuneuvosta riippuen noin 4-6 tuntia). Toisaalta tekisi mieli varata etukäteen bussimatka Viazulilta, toisaalta tekisi mieli paikan päällä selvitellä jaettua taksia. Bussimatka kestää noin 6 tuntia, ja taksimatka noin 4 tuntia. Taksimatkalla voisi pysähdellä ja napsia kuvia, mutta kahdestaan matkustaen taksi tulee liian kalliiksi. Ehkä on paras pelata varman päälle ja varata bussimatka, vaikka matka eteneekin hitaammin, ja on tympeää käyttää viimeinen päivä bussissa istuen. No, on vain nautittava maisemista. 🙂

Mikä ihmeen turistikortti ja CUC vs. paikallispeso?

Tiedossa on varmasti hyvin erilainen matka.  Tähän mennessä on jo pari ”erikoisuutta” tullut vastaan:

Kuubaan ei tarvita viisumia, mutta turistikortti, joka pitää anoa Kuuban suurlähetystöltä. Turistikorttiin tulee täyttää anomus, sekä ottaa passista ja lentolipuista kopiot. Jos kortin hakee itse suurlähetystöstä Helsingistä, on hinta noin 20 €, mutta kun sen tilaa postitse, on hinta lähes 50 € / henkilö. Omituinen systeemi. 😀

Kuuban valuuttaa ei saa viedä maan ulkopuolelle, joten rahat on vaihdettava vasta perillä. Lentokentällä on kuulemma jonot rahanvaihtoon, ja koska saavumme paikalle melko myöhään illalla, pähkäilemme, mitä teemme asian kanssa. Jos saamme maksettua taksin euroilla, jätämme rahanvaihdon vasta seuraavaan päivään. Silloinkin kannattaa kuulemma vaihtaa iso summa kerralla, koska myös pankeissa ja hotellien rahanvaihtopisteillä joutuu usein jonottelemaan. Käteistä voi kuulemma nostaa myös luottokortilla, mutta päälle tulee isohko nostopalkkio. Miten paljon sitä rahaa siis nostaisi? Hirvittää olla reissussa ison setelinipun kera. 😀 Turisteille on oma pesonsa (CUC) ja paikallisille on oma pesonsa. Isoin osa rahoista vaihdetaan turistipesoiksi, mutta paikallispesojakin kannattaa kuulemma vaihtaa vaihtotoimistossa, koska paikallispesot käyvät katukioskeissa. Kaikki pesothan on käytettävä ennen kuin maasta poistuu, koska niitä ei tosiaan saa viedä Kuubasta pois. Eli ihan mielenkiintoista tulee rahojenkin kanssa olemaan. 😀

Mutta kaikkea tätä odotan innostunein ja jännittävin fiiliksin. Yksi Kuubassa houkuttavista asioista on juuri sen erilaisuus.

Onko täällä Kuuban matkaajia? Olis kiva kuulla kokemuksia, ja kaikenlaisia vinkkejä otetaan vastaan! 🙂

Matkakuumeterveisin,

Kirsi