Suppilovahverorisotto on syksyn suurta herkkua

Bongasin pari viikkoa sitten metsästä syksyn ensimmäiset suppilovahverot. Niinpä oli aika tyhjentää pakkasesta viimeiset viime vuoden suppikset. Niistä valmistui herkullinen suppilovahverorisotto. Nautimme risoton pääruokana, mutta se käy hyvin myös höysteeksi vaikkapa riistan kera.

Suppilovahverorisotto

Tarvikkeet

4 annosta

  • noin litra tuoreita suppilovahveroita (laitoin pari pientä pakastepussillista)
  • 2 rkl öljyä
  • 1 pilkottu punasipuli
  • 1-2 hienonnettua valkosipulin kynttä
  • 2 dl kuivaa valkoviiniä
  • 1 kasvisfondi
  • 1 l vettä
  • 3 dl risottoriisiä
  • 2 dl raastettua parmesaania
  • mustapippuria
  • 1 dl tuoretta persiljaa

Valmistus

Kuullota sipulit pannulla ja lisää joukkoon sienet. Kuumenna sieniä pannulla, kunnes niistä irtoava neste on haihtunut. Lisää joukkoon riisit ja jatka kuullottamista. Lisää joukkoon valkoviini ja anna kiehahtaa. Kuumenna vesi ja lisää veteen kasvisfondi. Lisää pannulle kuumaa kasvislientä noin 1 dl. Sekoita ja keitä, kunnes neste on imeytynyt riisiin. Lisää sen jälkeen taas desin verran kasvislientä ja jatka lisäämistä vähitellen, kunnes riisi on kypsää. Haudutus kestää noin 20-25 minuuttia. Riisi saa jäädä al denteksi ja risotto hieman löysäksi. Sekoita joukkoon 1 dl parmesaaniraastetta ja mausta mustapippurilla ja tuoreella persiljalla. Tarjoa loppu parmesaaniraaste risoton kera.

Viikonloppuna sienimetsään

Ensi viikonloppuna taitaa taas sienimetsä kutsua. Metsästä kuulemma löytyy nyt hyvin tatteja sekä mustatorvisieniä. Sienestys on superrentouttavaa – hidasta samoilua metsässä. Ja kun hyvä sienipaikka osuu kohdalle, tuntuu kuin olisi löytänyt aarteen. Ainoat, mitkä hieman haittaavat rentoutumista ovat pirulliset hirvikärpäset, sekä pelko karhuihin tai hirviin törmäämisestä. En aikaisemmin pelännyt karhuja tai hirviä, mutta kun pari vuotta sitten kuultiin ihan vierestä karhun murahdus, tuli kiire, ja sen jälkeen olen ollut korva tarkkana. No, viimeksi metsässä kuultiin hirven törähdys (?) vierestä, ja ihmettelenkin, miten näitä metsäneläimiä nyt meidän kohdalle osuukin. Täytyy varmaan ruveta laulamaan metsässä kovaan ääneen, jos se pitäisi eläimet loitolla. Jos siis törmäät jossain päin Keski-Suomen metsiä hoilaavaan ja hirvikärpäsiä samalla huitovaan sienestäjään, se saatan olla minä! 😀

Jos tykkäät suppiksista, kurkkaa myös seuraavat reseptit:

Suppilovahverokeitto

Suppilovahveromunakas

Lehtikaali-suppilovahveropiirakka

Terkuin, Kirsi

 

Palanen Sisiliaa lautasella – mustekala / meritursas kruunaa kesän perunasalaatin

Haluaisitko kokeilla kesäpöydässä jotain hieman erilaista? Jos meritursas ei ole vielä tuttu raaka-aine, suosittelen kokeilemaan! Kesän uusista perunoista ja mustekalasta (meritursas) syntyy ihana kesäpäivän ruokaisa salaatti!

Vähän reilu vuosi sitten Sisiliassa nautimme rantaravintolassa mitä maukkainta mustekalasalaattia. Sittemmin huomasimme, että lähi-Citymarketissamme on tuota samaista mustekalaa eli meritursasta kalatiskillä myynnissä ja päätimme kokeilla itse sen valmistusta.

Tässä Sisiliassa nautittu meritursas-perunasalaatti.

Meritursas on se mustekalalaji, jolla on kahdeksan lonkeroa, ja ravintona käytetään nimenomaan tursaan lonkerot. Sen valmistaminen oli yllättävän helppoa, ja olemmekin viimeisen vuoden aikana nauttineet meritursasta useampaan kertaan niin erilaisissa salaateissa kuin grillattuna.

Yleensä Suomessa myytävät meritursaat on valmiiksi putsattuja, jolloin perkaamistyövaiheelta välttyy, mutta muussa tapauksessa poistetaan mustekalan pää ja tyhjennetään vatsa. Vaikka olemme valmistaneet tursasta eri tavoin, mm. grillaten, olemme joka kerralla ensiksi keittäneet tursasta. Keittämisen nimittäin sanotaan murentavan tursaan lihaa, samoin pakastamisen ja lihan hakkaamisen. Ostamamme tursaat ovat tulleet pakastettuina kaupan tiskille ja sulatettu siellä, joten ne ovat valmiiksi mureutuneet pakkasessa. Siksi emme ole hakanneet lihaa, vaan keittäneet sen suoraan.  Meritursasta keitetään noin 1 tunti / 1 kilo. Joissakin ohjeissa tursasta dipataan keittämisen aluksi kiehuvaan veteen muutaman kerran, ja sen on kerrottu myös mureuttavan lihaa. Me on aina laitettu tursas suoraan vaan kiehumaan, eikä siitä ole kertaakaan tullut sitkeää.

Meritursas ennen keittämistä ei välttämättä ole kovin herkullinen näky. 😉
Keitetty meritursas on puolestaan kaunis.

Keittämisen jälkeen olemme laittaneet meritursaan maustumaan hetkeksi marinadiin (ja välillä marinoitu yön yli). Marinadireseptejä on useita, mutta alla yksi hyvä.  Jos tursas on mennyt salaattiin, kuten alla olevassa reseptissä, on se marinoinnin jälkeen suoraan valmista. Jos taas olemme nautiskelleet tursasta sellaisenaan lisukkeiden kera, olemme nopeasti vielä grillanneet tai käyttäneet tursaan parilapannulla. Näin tursas saa ihanan rapean pinnan.

Meritursas-perunasalaatti

Tämä resepti jäljittelee Sisiliassa nauttimaamme salaattia.
Näillä mittasuhteilla salaattia valmistuu iso kulhollinen.

Ainekset:

  • Meritursas (n. 1 kg)

Marinadi:

  • sitruunan mehua ja kuorta raastettuna
  • suolaa
  • mustapippuria
  • tuoretta korianteria
  • valkosipulia
  • oliiviöljyä
  • hakattua kaprista
  • pisara hunajaa

Salaattipohja:

  • muutama keitetty peruna (esim. 8 keskikokoista perunaa)
  • pari isoa tomaattia lohkottuina
  • pari kevätsipulia hakattuna hienoksi
  • pari lehtisellerin vartta pilkottuina
  • kourallinen ruohosipulia silputtuna
  • pari porkkanaa ohuiksi suikaleiksi leikattuina

Valmistus:

Keitä meritursas suolatussa vedessä. Keittoaika on noin 1 tunti / 1 kilo, mutta kannattaa kokeilla haarukalla, milloin liha on mureaa. Pilko kypsä meritursas suupaloiksi ja laita se marinoitumaan. Keitä perunat ja pilko ne isoiksi lohkoiksi. Lisää kaikki ainekset salaattiin, sekoita ja anna maustua hetken.

Meidän versio meritursas-perunasalaatista.

Sitten vain herkuttelemaan, nam!

Kesäterkuin, Kirsi