Kuuban matkakertomus osa 3/3: pastellinsävyinen pikkukaupunki Trinidad

Perjantaina 9.3. matkustimme Pohjois-Kuuban Atlantin puoleiselta Cayo Guillermon paratiisisaarelta maan läpi Etelä-Kuubaan Karibian puolelle 70 000 asukkaan Trinidadiin.

Trinidad – täältä tullaan!

Päädyimme matkustamaan 300 km matkan yksityisellä taksilla, vaikka se olikin kallista lystiä (140 cuc, eli noin 115 €). Kyselimme hotellilta edullisinta ja kätevintä tapaa matkustaa, mutta saarelta ei ollut bussiyhteyksiä, ja matkustaminen usealla eri kulkuvälineellä olisi vienyt aikaa (ja kenties myös hermot).  Kuskimme huristeli melkoista vauhtia, ja minä kyselin turvavöiden perään, mutta eihän niitä ollut. ”No problemo”, tokaisi kuski. Stereoista raikuivat 80-luvun englanninkieliset rokkiballadit. Meinasin pyytää kuubalaista musiikkia, mutta en raaskinut, kun kuljettajamme niin ylpeänä ja hymyssä suin kysyi: ”Good music?” Ajattelin, että ehkä kuskimme varta vasten valitsi meille englanninkielisiä kappaleita. 🙂

Neljän tunnin matka taittui nopeasti maisemia katsellen. Näimme kuubalaista maaseutua, siistejä, pieniä, pastellinsävyisiä maalaistaloja, mutta myös köyhän näköisiä ”hökkelikyliä”.  Tiellä huristeli sulassa sovussa amerikanrautoja, traktoreita, lava-autoja, hevoskärryjä, uudempia autoja, ja muutamia pyöräilijöitä. Hevoskärryjä oli liikenteessä ehkä suunnilleen yhtä paljon kuin autoja! Matkalla näkyi myös mitä mielenkiintoisempia virityksiä – eräänkin traktorin lavan päälle oli laitettu tavallinen tuoli, ja siinä papparainen körötteli traktorin perässä muina miehinä! Tästä olisi pitänyt saada kuva! 😀

Perillä meitä odotti ihana pikkukaupunki mukulakivikatuineen ja pastellinsävyisine taloineen. Trinidad on perustettu vuonna 1514, ja se on yksi Karibian alueen parhaiten säilyneistä Espanjan siirtomaavallan aikaisista kaupungeista. Rakennukset ovat pääsääntöisesti 1600-1800-luvuilta, ja Trinidad on valittu Unescon maailmanperintökohteeksi.

Trinidadin mukulakivikadut ja pastellinsävyiset talot tekevät kaupungista ihanan tunnelmallisen.

Majapaikka vaihtui lennosta

Olimme varanneet ja maksaneet Booking.comin kautta majoituksen Hostal La Esmeralda nimisestä casasta. Taksikuskimme kysäisi paikallista apuun antamaan ajo-ohjeita, sillä Trinidadin vanha keskusta on suljettu autoliikenteeltä. Pienen neuvottelun jälkeen pääsimme ajamaan casan eteen, ja vastassa kadulla meitä oli useampi henkilö, jotka lähtivät näyttämään meille paikkaa. Ihmettelin, kun oven suussa oli kyltti, jossa luki Casa Alejandra, eikä Hostal la Esmeralda, ja kun meille näytettiin huone, tuumasin Kimmolle, että tämä ei nyt kyllä ole lainkaan se, minkä varasin. Kysäisin, olemmeko Hostal la Esmeraldassa, ja meille selitettiin, että ei – siellä on ”problema banjo”, eli kylpyhuoneessa ongelmia, mikä vaikutti tekaistulta selitykseltä. No, ei auttanut ruveta neuvottelemaan, kun isäntäväkemme ei puhunut englantia, emmekä me espanjaa. Huone oli ok, joten annoimme asian olla. Kotona tosin selvittelin, että Casa Alejandra oli tuplasti halvempi kuin mitä olimme maksaneet Hostal La Esmeraldasta. Ja huomasin myös, että joku toinen oli joutunut huijatuksi samalla verukkeella..

Casa Alejandran emäntä kertoi, että talo on rakennettu 1850-luvulla. Takanani oleva tiiliseinä on kuulemma siltä ajalta peräisin. Konkreettisesti kuulin ja näin aamiaisella, kun seinästä varisi lattialle pikkukiveä.
Näkymä meidän kotikadulta.

Kävimme syömässä tien toisella puolella Vista Gourmet –nimisessä ravintolassa, jonka kattoterassilta avautui hieno näköala Trinidadin yli. Maistuvan lounaan jälkeen lähdimme tutkimaan Trinidadin mukulakivikatuja sekä pastellinvärisiä taloja.

Trinidad kuvattuna ravintola Vista Gourmetin terassilta.
Trinidadin katuja ja yksi turisti. 😀

Kirkkokin oli keltainen. 🙂

Kadulla meille kaupattiin jaettua kyytiä Havannaan, ja varasimme sellaisen maanantaille 10 cuc:n varausmaksulla. Kuskin piti tulla hakemaan meidät casalta, auton piti olla ilmastoitu ja kuljettajan ammattilainen. Kimmo arveli maksun jälkeen, että sinne taisivat meidän 10 cucia kadota. (Kerron postauksen lopussa, miten kävi.)

Ja kukas me sitten nähtiinkään?

Viiden maissa alkoi Trinidadin pääaukiolla Plaza Mayorilla meno ja meininki, kun aukiolla sijaitsevassa Casa De La Musica Trinidadissa alkoi iltapäivän matinea. Trinidadin Casa de la Musica on ulkoilmapaikka, ja mikä olikaan mukavampaa kuin nautiskella musiikista auringon paisteessa mojitoa siemaillen. Päädyimme myös syömään samassa paikassa, sillä emme raaskineet lähteä pois. Illan pimetessä vilkuilin muiden pöytien seurueita ja olin tipahtaa tuolilta, kun huomasin, että viereisessä pöydässä istui Tarja Halonen, Pentti Arajärvi, sekä muutaman henkilön seurue! Tuli taas kerran todistettua, että maailma on pieni. 😉

Casa De la Musican edustalla olevat rappuset. Nykyään Kuubassakin tietyillä paikoilla istutaan nenä kiinni puhelimessa. Aikaisemmin Kuubassa ei päässyt internetiin, mutta nykyisin se onnistuu, vaikkakin rajoitetusti. Myynnissä oli wi-fikortteja (1-2 cuc / tunti), ja kortit toimivat hotelleilla, sekä joillakin aukioilla / puistoissa. Havannassa näin yhden wi-fi puiston, ja Trinidadissa wi-fi toimi juurikin tällä Plaza Mayorilla. Yhteys ei ollut kovin nopea, ja pätki usein. Minä postailin reissultani muutamia kuvia, mutta ei tullut ihan hirveästi sometettua, ja hyvä niin. 😉
Trinidadissa oli matkakohteistamme eniten turismia (tai sitten se tuntui siltä, kun turistit olivat pakkautuneet pienelle alueelle). Täällä myös törmäsin Tarja Haloseen!

Istuskelimme Casa de la musicassa noin yhdeksään saakka, jonka jälkeen suuntasimme takaisin majapaikkaamme. Väsyneenä päivän matkustamisesta ja uuden paikan tutkimisesta olimme valmiita nukkumaan jo kymmenen maissa illalla. Nukkuminen ei kuitenkaan onnistunut. Huoneeseemme e raikuivat lähistön casa de la musican, casa trovan, sekä varmasti ainakin kymmenen muun kuppilan live-musiikit. Oli torvea, pianoa, laulua, rumpuja, ja äänen voimakkuus kasvoi kasvamistaan. Korvatulpat eivät auttaneet. Yritin tehdä pääni ympärille viritelmiä peitoista, tyynyistä, jne., mutta silti olo oli kuin painajaismaisessa sirkuksessa. Onneksi lysti loppui noin klo 1.30, eikä kestänyt aamuun saakka. Oli ainut kerta, kun en Kuubassa nauttinut musiikista! 😀

Playa Ancon

Seuraavana päivänä lähdimme kastautumaan Karibianmereen. Pienen rahavaihtoruljanssin jälkeen (pankissa ei onnistunut, ja cadecaan eli rahanvaihtopisteeseen oli pitkä jono) hyppäsimme kerrosbussiin ja matkustimme reilun 10 km päähän Playa Anconille. Olimme alun perin harkinneet juuri Playa Anconia Kuuban rantakohteeksemme, ja ranta oli kyllä ihan hieno, mutta ei vetänyt lähellekään vertoja Cayo Guillermon upealle paratiisirannalle! Olin onnellinen, että olimme tehneet oikean valinnan. 😀

Bussissa kohti Playa Anconia
Playa Ancon

Vietimme rannalla kolmisen tuntia, ja välissä ehti jo iskeä nälkä. Löysimme rantakuppilan, jossa oli tarjolla pitsaa ja hampurilaista. Olisin tilannut vettä, mutta sitä ei ollut saatavilla. Sen sijaan tarjoilija luetteli litanian rommipohjaisia drinksuja. 😀 Ei auttanut kuin ottaa mojito. 😉

Ruoka ei tällä kerralla ollut kovin kummoista, ja rantakuppilan vessa oli myös reissun kamalin. (Skippaa muutama seuraava lause, jos et tykkää ällöjutuista.) Toisessa vessanpöntössä oli ripulikakkaa, toisessa pissaa – vessat eivät siis vetäneet. No, valitsin pissavessan. Ei ollut paperia. Eikä käsienpesupisteellä tullut vettä… mutta altaassa oli kakkapökäle! Hyi hitto! Onneksi meillä oli omat paperit, savetit ja käsidesit mukana. Pääsääntöisesti ravintoloiden vessat olivat kyllä siistejä, vaikka usein paperit puuttuivat, eikä vettä tullut (vinkkinä Kuuban reissua suunnitteleville).

Illalla päätimme korvata päivän huonon ruuan ja suuntasimme uudelleen syömään majapaikkaamme vastapäätä sijaitsevaan Vista Gourmet –ravintolaan. Siellä syötiin edellisenä päivänä maistuvat lounaat. Ravintolan kattoterassilta pääsi ihailemaan kaunista auringonlaskua. Söimme runsaan aterian, joka sisälsi alkupalabuffetin, pääruuan, sekä jälkiruokabuffetin. Juomineen ateria oli reissun kallein (70 cuc, eli noin 57 €), mutta Suomen hintaan verrattuna edullinen (otettiin alkudrinksut, sekä ruuan kanssa viiniä / olutta).

Trinidadin auringonlasku

Koska edellisenä iltana ei nukkumisesta tullut mitään, päätimme tänä iltana valvoa siihen saakka, kunnes soitto loppuu, ja istuimme iltaa Casa de la musicassa musiikista nauttien.

Pientä vatsavaivaa

Seuraavana päivänä meidän oli tarkoitus lähteä läheisille Parque El Cubanon vesiputouksille, mutta aamulla olivat molempien vatsat sekaisin, ja päivän suunnitelmat muuttuivat.  Vietin aamupäivän nukkuen ja iltapäivällä jaksoin hetkeksi lähteä ostamaan tuliaisia. Illansuussa yritimme käydä vähän syömässä ja istuimme hetken kattoterassillamme viimeisestä illasta ja Kuuban lämmöstä nauttien. Harmitti, että vesiputoukset jäivät näkemättä, mutta oltiin onnekkaita, että selvittiin reissusta näinkin pienillä vatsavaivoilla, eivätkä vaivat osuneet matkustuspäiville. 😉

Takaisin Havannaan

Niin koitti maanantai 12.3., ja oli suunnattava takaisin kotia kohti. Nyyh! Aamumme alkoi klo 9.00, kun taksi odotti meitä casan ulkopuolella. Jaettu taksi (josta jo mainitsin) ilmestyi kuin ilmestyikin paikalle! Meidän kanssamme samalla taksilla matkusti ukrainalainen pariskunta. Hinta meiltä kahdelta oli yhteensä 50 cuc (edullinen siis, jos vertaa Cayo Guillermon privaattitaksiin), ja saman verran olisimme joutuneet maksamaan bussimatkasta, joka olisi kestänyt melkein kolme tuntia pidempään. Matkaa oli reilu 300 km, ja ajoajan piti olla 4 tuntia, mutta meidän kaasujalkakuskimme kaahasi perille noin kolmessa ja puolessa tunnissa! Matka oli ehkä elämäni pelottavin. Turvavöitä ei tietenkään ollut, ja kuski hurjasteli 60 km/h rajoitusalueella yli 120 km/h. Oli mäkiä ja mutkia, ja kaasu vaan pohjaan. Pari äkkijarrutustakin tehtiin, ja kolari oli lähellä, kun hevoskärryt syöksyivät sivutieltä eteemme. Niin, ja se ilmastointi – sehän hoitui siten, että kuskin ikkuna oli apposen ammollaan. Takapenkillä posket hulmusivat tuulessa! 😀 No, onneksi päästiin perille turvallisesti.

Lentomme lähti vasta puoliltaöin, joten meillä oli vielä muutama tunti aikaa viettää Havannassa. Saimme laukut säilytykseen Marjatan casalle, ja lähdimme vielä kerran aistimaan Havannan tunnelmia vanhaan kaupunkiin.

Havannassa taas!

Viimeisenä päivänä saatiin reissun ainoat kunnon sadekuurot, ja Marjatta kertoili, että tulossa olisi viileä ja sateinen viikko. Tämä lievensi pikkuisen sitä harmitusta, että oli palattava kotiin. 😉

Viimeisen päivän lounas Havannassa oli herkullinen, ja ruokakin maistui jälleen pienten vatsavaivojen jälkeen.
Pidimme sadetta eräässä kuppilassa. Huom! Sikari on Kimmon, ja mulla vain rekvisiittana. Pitihän sitä nyt yksi sikarikuva saada matkalta. 😉
Tässä hieman kokeneempi tupruttelija. 😉
Havana – I miss you!

Loppumietteitä

Pohdin ennen matkaa, miten matkustaminen Kuubassa paikasta toiseen sujuisi, ja miten selviäisimme ilman ruokakauppoja. Matkat sujuivat yllättävän kivuttomasti. Lento, kyydit ja taksit tulivat sovitusti ajallaan – jopa etuajassa! Kuskien kaasujalat tosin pistivät pelottamaan. Kauppoja Kuubassa ei juuri ole. Näimme matkan aikana hedelmä- ja vihannestoreja, yksittäisiä lihakauppoja, pari apteekkia, ja ns. ”supermarketeissa” myytiin lähinnä vettä ja wc-paperia (tosin meille kerrottiin, että niitä ei aina ole saatavilla), sekä kaupasta riippuen ehkä sipsejä, olutta ja rommia. Havannan vanhassa kaupungissa näin pari vaatekauppaa (turisteille uskoisin), ja turisteille oli sekä Havannassa että Trinidadissa pari käsityötoria, joista mekin ostimme tuliaiset. Toreilla hierottiin vaihtokauppaa –  eräässä kojussa myyjä olisi halunnut vaihtaa aurinkolasini ihan mihin vain, mitä pöydällä oli tarjolla, mutta harmi laseissani oli voimakkuudet – olisin muuten mielelläni luopunut niistä. Toisessa kojussa puolestaan haluttiin vaihtaa päälläni oleva mekko myynnissä olevaan mekkoon. Myös shampoita ja suihkugeelejä kyseltiin pariin otteeseen. Pulaa yleishyödykkeistä siis on.

Kuuban parhaat:

  • musiikki, musiikki ja vielä kerran musiikki
  • maan ainutlaatuisuus (mm. amerikanraudat, hevoskärryt, Havannan ja Trinidadin arkkitehtuuri)
  • ystävälliset ihmiset
  • rento meininki
  • turkoosi meri ja valkea hiekka
  • kattoterassit
  • mojitot ja pina coladat 😉

Petyinkö matkalla johonkin? En pettynyt. Kuuba yllätti positiivisesti, ja ihastuin maahan pahemman kerran. 😉 Petyin ainoastaan itseeni, kun en saanut itsestäni irti lähteä rohkeasti salsabileisiin. No, onpahan syy palata takaisin! <3

Kuubaa ikävöiden,

Kirsi

Ps. Kuuban matkakertomuksen 1. osa (Havanna) löytyy täältä, ja 2. osa (Cayo Guillermo) löytyy täältä. Kuuban matkan ennakkovalmisteluista kirjoittelin täällä.

Kuuba kutsuu

Hola!

Maksoin juuri verkkopankissa turistikortit Kuubaan. Pitkäaikainen haaveeni Kuuban matkasta on toteutumassa. Enää muutama viikko, ja jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, nautimme pian Kuuban lämmöstä, salsan rytmeistä, sikarin sauhuista (tosin en minä!), sekä rommipohjaisista drinksuista. 😉

Aloitin muutama vuosi sitten tanssia parisalsaa ja haaveilin silloin tanssikurssimatkasta Kuubaan. Vuosien vieriessä ajatus tanssimatkasta väistyi, mutta haave Kuuban matkasta jäi kuitenkin elämään. Kuulemani mukaan Kuuba on jotain niin erilaista, että se pitää kokea itse.

Uskaltaiskohan sitä Kuubassa salsailla..?

Kuuba, Dominikaaninen vai Meksiko?

Syksyn sateisina ja pimeinä iltoina aloitimme Kuuban matkan suunnittelun tulevalle talvelle. Kun rupesimme tutkimaan Karibian seutua ja saaria (emme ole koskaan siellä päin käyneet), karkasivat matkasuunnitelmat välillä Meksikoon, välillä Dominikaaniseen tasavaltaan, välillä Jamaikalle ja Bahamalle.. Asetimme matkan varaamisen takarajaksi joulukuun lopun, sillä en työni puolesta voi oikein lähteä äkkilähdöille (nytkin asiakasvarauksia on jo toukokuulle saakka). Joulukuun lopussa emme kuitenkaan olleet vielä päässeet päätökseen, ja matka oli varaamatta. (Yksi huonoista puolistani on se, että olen superhuono tekemään päätöksiä.) Tammikuun alussa bongasimme Finnairin messutarjouksista suorat meno-paluulennot Helsingistä Havannaan hyvään hintaan. Kiinni veti! Ja palasimme alkuperäiseen suunnitelmaan matkustaa Kuubaan. 🙂

Havanna, Varadero, Cayo Santa Maria, Viñales, Trinidad…?

Seuraavaksi arvoimme, missä kaikkialla Kuubassa kävisimme. Itsestään selvää on se, että haluamme tutustua useampaan kuin yhteen kohteeseen. Haluamme ehdottomasti viettää pari päivää Havannan sykkeessä, sekä kokea Kuuban kirkasvetiset rannat. Myös pieni ja värikäs Trinidadin kaupunki kiehtoo, samoin luonnonkaunis Viñalesin laakso. Apua –eihän kaksi viikkoa riitä mitenkään!

Aikamme pähkäiltyämme matkasuunnitelma alkoi kehkeytyä. Muutama päivä Havannassa, siitä viikon rantalomalle Cayo Guillermolle, missä mieheni voi mahdollisesti myös kalastaa, ja viimeiseksi pariksi päiväksi Trinidadiin. Viñales täytyy jättää toiseen kertaan. (Nyyh, mutta onphan syy palata takaisin Kuubaan!)

Mulla on matkalaukku jo alustavasti pakattu. 😀

Airbnb, casa particulare, all inclusive?

Seuraavaksi vuorossa oli majoitusten selvittely. Kyselin Kuubassa käyneiltä ystäviltä ja tutuilta vinkkejä, ja sattuikin niin, että opiskeluaikojen kaverillani on asunto Havannassa, jota hän vuokraa airbnb:n välityksellä. Asunto on todella hyvällä sijainnilla yliopiston vieressä Vedadon kaupunginosassa, näyttää kivalle, ja parvekkeelta on näkymä Havannan yli. Asunto sattui olemaan vapaana, joten vuokrasimme totta kai sen!

Seuraavaksi pähkäilimme Cayo Guillermon majoitusta. Mietimme aluksi bed & breakfast –tyylistä ratkaisua, mutta päädyimme Melia Cayo Guillermo all inclusive-hotelliin. Valintaan vaikutti se, että Kuuban kaupoissa on suppeasti elintarvikkeita ja ruokakauppoja on ylipäänsä hankalaa löytää. Kojuista saa ostettua hedelmiä, mutta muuten ruuan ostaminen on haasteellista. Yleensä tykkäämme lomalla valmistaa ruokia osittain itse, mutta nyt pohdimme, että all inclusive olisi pienellä saarella varmasti kätevin, vaikka emme all inclusive–hotellien faneja olekaan. Ruokatarpeiden lisäksi Kuubassa on pulaa muista yleishyödykkeistä, sekä lääkkeistä, joten shampoot, dödöt, lääkkeet, jne. on muistettava ottaa kaikki Suomesta mukaan.

Trinidadista varasimme perinteisen casa particular –majoituksen Trinidadin historiallisesta keskustasta. Hostal la Esmeralda on perinteinen kuubalainen talo, jossa on vuokralla neljä huonetta. Odotan innolla myös tätä kokemusta.

Netissä on tullut vietettyä aikaa…

Lentäen, bussilla, junalla?

Matkustaminen paikasta toiseen Kuubassa vaikuttaa näin etukäteen ”mielenkiintoiselta”. Olemme varanneet ja maksaneet lennot Havannasta Cayo Cocolle (Cayo Guillermoa lähinnä oleva lentokenttä) Solways Cuban kautta. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, ettei lennon kestoa tai lähtöaikaa ole kerrottu missään. Laitoin asiasta kyselyn, ja sain vastauksen, että edellisenä päivänä täytyy soittaa ja kysyä lennon lähtöaika, koska se vaihtelee. 😀 Pistäkääpäs peukut pystyyn, että meillä ylipäänsä on jokin lento. Bussimatka Havannasta Cayo Guillermolle on nimittäin mutkikas monine vaihtoineen ja kestää noin 10 tuntia.

Matkan Cayo Guillermolta Trinidadiin selvittelemme vasta paikan päällä. Luultavasti matka taittuu osittain taksilla ja osittain bussilla. Odotuksiin on kuulemma syytä varautua ja ottaa rento asenne matkaan mukaan (tekee hyvää harjoitusta minulle, joka haluaa pitää kaikki langat käsissään).

Matkaa Trinidadista takaisin Havannaan pohdimme vielä. Ystäväni suositteli palaamaan Havannaan jo lentoa edeltävänä päivänä. Mietimme asiaa, mutta Trinidadissa oleskelu jäisi silloin harmillisen lyhyeksi. Lentomme Havannasta Suomeen lähtee vasta puolilta öin, joten tuumimme, että jos selvittelemme kyydit jo ennakkoon ja lähdemme matkaan heti aamusta, pitäisi meidän olla Havannan lentokentällä iltakymmeneen mennessä, vaikka matkalla olisi odotus tai pari (matkan keston pitäisi olla kulkuneuvosta riippuen noin 4-6 tuntia). Toisaalta tekisi mieli varata etukäteen bussimatka Viazulilta, toisaalta tekisi mieli paikan päällä selvitellä jaettua taksia. Bussimatka kestää noin 6 tuntia, ja taksimatka noin 4 tuntia. Taksimatkalla voisi pysähdellä ja napsia kuvia, mutta kahdestaan matkustaen taksi tulee liian kalliiksi. Ehkä on paras pelata varman päälle ja varata bussimatka, vaikka matka eteneekin hitaammin, ja on tympeää käyttää viimeinen päivä bussissa istuen. No, on vain nautittava maisemista. 🙂

Mikä ihmeen turistikortti ja CUC vs. paikallispeso?

Tiedossa on varmasti hyvin erilainen matka.  Tähän mennessä on jo pari ”erikoisuutta” tullut vastaan:

Kuubaan ei tarvita viisumia, mutta turistikortti, joka pitää anoa Kuuban suurlähetystöltä. Turistikorttiin tulee täyttää anomus, sekä ottaa passista ja lentolipuista kopiot. Jos kortin hakee itse suurlähetystöstä Helsingistä, on hinta noin 20 €, mutta kun sen tilaa postitse, on hinta lähes 50 € / henkilö. Omituinen systeemi. 😀

Kuuban valuuttaa ei saa viedä maan ulkopuolelle, joten rahat on vaihdettava vasta perillä. Lentokentällä on kuulemma jonot rahanvaihtoon, ja koska saavumme paikalle melko myöhään illalla, pähkäilemme, mitä teemme asian kanssa. Jos saamme maksettua taksin euroilla, jätämme rahanvaihdon vasta seuraavaan päivään. Silloinkin kannattaa kuulemma vaihtaa iso summa kerralla, koska myös pankeissa ja hotellien rahanvaihtopisteillä joutuu usein jonottelemaan. Käteistä voi kuulemma nostaa myös luottokortilla, mutta päälle tulee isohko nostopalkkio. Miten paljon sitä rahaa siis nostaisi? Hirvittää olla reissussa ison setelinipun kera. 😀 Turisteille on oma pesonsa (CUC) ja paikallisille on oma pesonsa. Isoin osa rahoista vaihdetaan turistipesoiksi, mutta paikallispesojakin kannattaa kuulemma vaihtaa vaihtotoimistossa, koska paikallispesot käyvät katukioskeissa. Kaikki pesothan on käytettävä ennen kuin maasta poistuu, koska niitä ei tosiaan saa viedä Kuubasta pois. Eli ihan mielenkiintoista tulee rahojenkin kanssa olemaan. 😀

Mutta kaikkea tätä odotan innostunein ja jännittävin fiiliksin. Yksi Kuubassa houkuttavista asioista on juuri sen erilaisuus.

Onko täällä Kuuban matkaajia? Olis kiva kuulla kokemuksia, ja kaikenlaisia vinkkejä otetaan vastaan! 🙂

Matkakuumeterveisin,

Kirsi