Kroonisesti uneton

Astun sisään apteekkiin ja tilaan voronumeron.

”Hei vain! Mitä saisi olla?”
Minä: ”Haluaisin uusia reseptin.”

”Minkä näistä?”
Minä: ”Tenoxin.” Puna nousee kaulalle ja kasvoille. Hävettää. Tuntuu kuin olisin narkkari, vaikka kärsin vain unettomuudesta.

”Onko lääke tuttu?”
Minä: ”Valitettavasti kyllä, jo yli kymmenen vuoden ajan.”

Miten ihanaa olikaan tänään herätä kahdeksan tunnin yöunien jälkeen. Kerrassaan luksusta! En muista, milloin olen viimeksi nukkunut yön valvomatta välillä. Siitä on jo useampi viikko. Viime yötäkään en nukkunut ilman lääkkeitä – otin ennen nukkumaanmenoa ¼ tabletin mirtatsapiinia, kun ei nukuttanut, vaikka olin tehnyt ennen sänkyyn menoa rauhoittavan iltajoogan ja lukenut kirjaa sängyssä tunnin verran.

Olen ollut huonouninen lähes koko ikäni. Äidin kertoman mukaan olen jo vauvana ja taaperona nukkunut huonosti. Itse muistan ala-asteelta aikoja, jolloin heräilin aamuyöstä. Yläasteen ja lukion öistä minulla ei ole muistikuvaa, mutta luulen, että nukuin silloin hyvin. Opiskeluaikojen loppuvaiheessa alkoi ns. ”pahempi” unettomuuteni. Heräilin keskellä yötä, enkä saanut enää nukuttua. Valvoin myös kokonaisia öitä. Luulisin, että silloin unettomuuden laukaiseva tekijä oli liian hektinen ja kuormittava elämä. Opiskelin fysioterapiaa ammattikorkeakoulussa ja tein samanaikaisesti yliopistolle puheviestinnän gradua. Ohjasin seitsemän jumppaa viikossa, ja aloittelevana ohjaajana tuurasin tunnollisena toisten ohjaajien tunteja. Harrastin myös muuta liikuntaa (miten se on voinut olla mahdollista?!).

En jaksa laskea, kuinka monta kertaa ja kuinka monella eri lääkärillä olen käynyt unettomuuteni takia. Vastaus ongelmaani on poikkeuksetta ollut lääke. Kolme kertaa olen päässyt eri psykologien juttusille, joista kaikki kolme päättyivät yhden kerran käynteihin. Kaikki olivat hyvin sympaattisia, mutta osaamista unettomuuden hoitoon ei ollut.

Sain aluksi ongelmaani nukahtamislääkkeitä. Ne tepsivät tovin. Sitten kokeiltiin toista merkkiä. Ja kolmatta. Kunnes oli siirryttävä vahvempiin unilääkkeisiin. Kun niistä katosi teho, kokeiltiin mm. väsyttäviä allergialääkkeitä. Ei toiminut. Melatoniinilla ei ollut minkäälaista vaikutusta. Hetkellisen avun sain mielialalääkkeistä (mirtatsapiini), joita määrätään unettomuuteen hyvin pienenä annoksena, jolloin niillä on väsyttävä vaikutus, mutta ei vaikutusta mielialaan. Nukuin hyvin, mutta painoni nousi 10 kg. Näiden lääkkeiden tehon ei pitänyt pienentyä ajan saatossa, mutta toisin kävi. Popsin lihottavia lääkkeitä ja valvoin edelleen. Oli taas kerran nöyrryttävä ja haettava apteekista Tenox. Se tepsii joskus. Hirvittää sitä syödä, koska sillä on tutkimusten mukaan altistava vaikutus mm. Alzheimerin taudin puhkeamiseen, mikä kulkee vahvasti suvussani. Eikä unilääkkeellä aikaansaatu uni ole yhtä palauttavaa kuin luonnollinen uni. Mutta minkäs teet.

Olen lääkärikäynneilläni ihmetellyt ääneen, miksi julkisen puolen terveydenhuollossa (ainakaan Jyväskylässä) ei ole mitään muita hoitokeinoja unettomuuteen kuin lääke. Lääkehän hoitaa seuraamusta, ei syytä. Ei löydy unihoitajaa, ei uniryhmää. Unettomuuteen liittyviä fysiologisia tutkimuksia ei ole saatavilla.

Viimeisimmällä lääkärikäynnilläni sympaattinen lääkäri yritti viedä asiaa eteenpäin ja konsultoi neurologia. Kotiin tuli kirje: ”Neurologian poliklinikalle ei jatkotutkimuksia ohjelmoida. Todennäköisesti siis julkisella puolella ei teidän oireittenne perusteella aleta laajempia tutkimuksia tekemään.”  Mielenkiintoista. Unettomuushan todistetusti altistaa useille eri sairauksille, joten luulisin, että valtionkin näkökulmasta kannattaisi asiaan panostaa nyt ennen kuin mitään sairauksia on puhjennut. (Ja nyt sormet ristissä, ettei sellaisia tulekaan.)

Olen kokeillut unettomuuteeni homeopatiaa, lisäravinteita, maidotonta ja gluteenitonta ruokavaliota, meditointia, joogaa, mindfullness-harjoituksia, matalataajuusvärinähoitoa.. Ja kyllä – makuuhuoneeni on viileä ja pimeä. Sängyssä on hyvät patjat. Käytän korvatulppia ja silmälappuja. Rauhoitan iltani lukemalla ja nautin ravitsevan aterian (mutta en liian raskasta) ennen nukkumaanmenoa. Liikun säännöllisesti, en juo kahvia enää iltapäivällä, enkä treenaa raskaasti myöhään illalla. Silti en nuku!

Olen vuosien varrella kohdannut hyvin erilaisia asenteita unettomuuteen liittyen. Lääkäri on mm. todennut, että ”Kyllä sitä ihminen jaksaa valvoa. Lääkäritkin päivystävät öisin.”  Kun hain vakuutusyhtiöstä vakuutusta sairastumista / loukkaantumista varten (lähinnä mielessä tuki- ja liikuntaelimistön mahdolliset vaivat, kun liikunta-alalla työskentelen), evättiin hakemukseni, koska vakuutusyhtiö oli määritellyt minulle unettomuuteni perusteella ”mieliala- ja käytöshäiriön”.  Vakuutusyhtiö voi siis tapaamatta minua antaa diagnoosin, mitä lääkäri ei ole koskaan antanut? Itse asiassa unettomuuden perusteella ei saa edes sairaslomaa, koska se ei ole sairaus (näin ainakin lääkäri on minulle sanonut). Tuttava- ja kaveripiirissä saan sympatiaa, mutta vaivaa on hankalaa ymmärtää, jos sitä ei ole itse kokenut. Joku kerran tokaisi näin: ”Laita hyvä ihminen pää tyynyyn ja nuku.” Aika usein sanotaan myös näin: ”No, sähän valvot niin paljon, että oot jo varmaan tottunut siihen.” Ei, en jaksa valvoa 2-7 yötä viikoittain. Ei – en saa nukuttua, vaikka kuinka pitelisin päätä tyynyllä. Ja ei – en totu unettomiin öihin varmaan koskaan. Seuraava päivä on aina yhtä tuskaa.

Unettoman yön jälkeen maailma näyttää harmaalta.

Minulle on pari kertaa tehty töiden kautta First Beatin hyvinvointianalyysi, joissa on paljastunut se, ettei parasympaattinen hermostoni aktivoidu kunnolla yön aikana. Palaudun kyllä, mutta palautumisen laatu on huonompaa kuin keskivertoisesti ikäryhmäni naisilla. Myös Fitbitin aktiivisuusranneke näyttää, että syvän unen määrä jää öissäni reippaasti alle keskiverron. Silti en ole soveltuva lisätutkimuksiin?

Olen toki harkinnut useammin kuin kerran yksityisen uniklinikan tutkimuksia, mutta kynnys lähteä Kuopioon tai Tampereelle (Jyväskylää lähinnä olevat uniklinikat) kalliisiin tutkimuksiin täysin omalla kustannuksella on vielä tähän saakka ollut liian korkea. Mitä jos laitan usean tonnin tutkimuksiin, eikä selittävää tekijää löydykään?

Miten sitten pärjään? Välillä paremmin, välillä huonommin. Elän ”tavallista” elämää, mutta unettomuus vaikuttaa moniin asioihin, mm. sosiaalisiin tilanteisiin. Minulla on kynnys lähteä viikonlopuksi morjestamaan kavereita toiselle puolelle Suomea, kun tiedän jo valmiiksi, etten nuku. Nukun huonosti myös silloin, kun meillä on yövieraita. Vältän iltarientoja, koska mieleni ja kehoni jäävät herkästi ylivireystilaan, enkä saa nukuttua. Olen joutunut skippaamaan joitain harrastuksia, esim. myöhäisiä tanssitunteja, koska ne vievät yöunet. Treenisuunnitelmia on hankala tehdä, koska huonounisen yön jälkeen ei tiukka treeni kulje, eikä ole edes järkevää. Tarpeeksi monen huonounisen yön jälkeen on myös mieli matalalla. Pinna on kireällä, itku herkässä, ja ahdistaa. Mutta sitten ei tarvita kuin yksi hyväuninen yö ja elämä hymyilee taas. Kuten tänään. 🙂

Hyvin nukutun yön jälkeen päivä paistaa.

Onko täällä muita samasta asiasta kärsiviä? Vertaistuki auttaa aina, joten kuulisin mielelläni ajatuksia ja kokemuksia! <3

Terkuin, Kirsi

Firstbeatin hyvinvointianalyysin tuloksia: stressiä ja palautumista, mutta mihin jäi arkiaktiivisuus?

Moi!

Kirjoittelin tuossa jokin aika sitten Firstbeatin sykevälimittauksesta, joka mulle tehtiin. Sain raporttini parisen viikkoa sitten ja pääsin tänään käymään hyvinvointianalyysin tuloksia läpi Firstbeatin asiantuntijan kanssa.

Tältä näytti kolme arkista päivääni:

Tiistai 24.2.2105

Tältä näytti ensimmäinen mittauspäiväni.
Tältä näytti ensimmäinen mittauspäiväni.

Aamu alkoi päänsäryllä ja tein lyhyen kotijoogan, joka on tarkoitettu helpottamaan päänsärkyä. Mittauksessa jooga näkyi palautumisena. Olipas kiva juttu! Aion siis suosia kotijoogaa jatkossakin.

Joogan jälkeen siirryin kirjallisten hommien pariin kotiläppärin ääressä. Mittaus näytti pientä stressireaktiota, mikä on töitä tehdessä ihan normaalia.

Puolilta päivin keskeytin hommat ja tein 30 min. mittaisen kotitreenin. Kyseessä oli intervallitreeni, jota teen aina silloin tällöin, jos en ole päässyt kuntosalille, tms. Nyt tanssituntini olivat hiihtolomatauolla, joten korvasin tanssitreenin lyhyellä intervallilla. Aamuisen päänsäryn vuoksi tein treenin normaalia kevyemmin ja siltä se näyttikin. Maksimikestävyysalueella oli tullut treeniä vain 3 minuuttia, ja energiaa treeni poltti vain 164 kcal. 😀 Mikään älyttömän löysä treeni ei kuitenkaan ollut kyseessä, vaan hengästyin ja hikoilin ihan kunnolla. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että pelkällä treenillä on hankalaa saada tuloksia aikaan, jos haluaa pudottaa painoa.

Työpäiväni painottui kirjallisiin hommiin, ja mulla oli ainoastaan yksi asiakastapaaminen, sekä personal training pienryhmän ohjaus. Mun työpäivät vaihtelevat aika paljon. Välillä saattaa olla viisi tai kuusi asiakasta (ruuhka-aikana on ollut jopa kahdeksan asiakkaan päiviäkin), ja välillä taas teen kirjallisia enemmän. Jumppia ohjaan tällä hetkellä vain kaksi viikossa. Vaikka työpäivä oli leppoisa, näytti koko päivä pientä stressireaktiota. Palautumista työpäivään ei osunut, vaikka sinänsä päivä olikin rento. Palauttavat hetket on siis pidettävä erikseen: kirjalliset hommat eivät näköjään aja asiaa. 😉

Myös ilta sisälsi rentoa oleilua, koska tanssitunti oli tauolla. Katselin telkkua, pelasin lautapeliä sekä lueskelin. Television katselu ei saanut aikaan palautumista. Sen sijaan lautapelin pelailu olikin mielenkiintoinen: se sisälsi sekä palautumista että päivän eniten stressireaktioita sisältäneen hetken! En muista: olisinko hävinnyt pelin?? 😀 Vai oisko reaktio johtunut siitä yhdestä punaviinilasillisesta, minkä nautin pelin kera? 😉

Valveilla olon palauttavin jakso sijoittui iltalukemisen ajalle. Minulla on tapana lukea sängyssä hetken kirjaa ennen nukkumaanmenoa, ja kiva nähdä, että se palauttaa ja valmistaa mieltä ja kehoa yöuneen.

Koko yö oli sinänsä hyvää palautumista, vaikka heräilinkin vähän väliä. Se näkyi sitten palautumisen laadussa, joka jäi ikäluokkani viitearvon alapuolelle. Laatu ei ollut aivan heikkoa, mutta ei hyvääkään.

Vuorokauden kalorinkulutus oli järkyttävän pientä. Vain noin 1600 kaloria! Arkiaktiivisuutta mun päivään sisältyi vaivaiset 6 minuuttia. Hyi minua! Onneks tällaisia näin paikalla olevia päiviä ei aivan hirveästi ole. 😉

Yön palautuminen ei yhtenäkään yönä yltänyt hyvälle tasolle. Arkiaktiivisuus oli nolon vähäistä jokaisena päivänä.
Yön palautuminen ei yhtenäkään yönä yltänyt hyvälle tasolle. Arkiaktiivisuus oli nolon vähäistä jokaisena päivänä.

Keskiviikko 25.2.2015

Myös mun keskiviikkopäivä oli leppoisa työpäivä, joka sisälsi enimmäkseen kirjallisia töitä, sekä suunnitteluhommia. Asiakkaita oli taas vain pari. Päivä näytti aika samalta kuin edellinen: pientä stressireaktiota koko työpäivän ajan. Ja taaskaan ei herunut pisteitä arkiaktiivisuudesta. Onneks ihan kohta alkaa pyöräilykausi, ja pääsen kulkemaan työmatkat fillarilla. Töiden jälkeen kävin hieronnassa, joka oli palauttava hetki, vaikka välillä tuntuikin hieman ikävältä. Hieronnan jälkeen kävin vielä 25 min. Neurosonic-hoidossa, josta sain päivän parhaiten palauttavan hetken. Eli todistetusti matalataajuusvärähtelyhoito palauttaa.

Koti-ilta sisälsi ruuanlaittoa, pelailua, netissä surffaamista, sekä lyhyen, rentouttavan joogan. Mikään näistä ei näkynyt palautumisena. Sen sijaan tänä iltana tv:n katselu palautti. Samoin lukeminen sängyssä sai aikaan palautumista. Yö oli taas palauttava, mutta palautumisen laatu ei ollut edelleenkään viitearvojen mukaista, tosin hieman parempaa kuin edellisenä yönä. Mittaus tukee omaa fiilistä siitä, että jotain on pielessä, kun heräilen yöllä kesken kaiken.

 

Torstai 26.2.2015

Seuraava päivä alkoi mahakipujen merkeissä (naisten vaivat, jee jee). Koitin hieman joogalla parantaa oloa, mutta ei auttanut. Mittauksessa jooga näkyi kuitenkin taas palauttavana. Mun oli tarkoitus tehdä ylävartalotreeni salilla, mutta se oli pakko jättää väliin, kun särkylääkkeetkään eivät tepsineet.

Pienet kotijoogapätkät palauttavat mukavasti.
Pienet kotijoogapätkät palauttavat mukavasti.

Työpäivä alkoi yhdeltätoista IISEE-sisäpyöräilytunnin ohjaamisella. Tuntui jotenkin normaalia raskaammalta, ja harjoitus olikin erittäin kehittävä. Kaloreita tuo 45 min. mittainen treeni poltti reilu 300 kcal.

Iltapäivä kului asiakastapaamisissa: vedin kahdelle asiakkaalle treenit ja otin kaksi uutta asiakasta vastaan. Arkiaktiivisuutta tähän työpäivään sisältyi 16 minuuttia, jonka aikana kaloreita on kulunut 146. Eli asiakkaiden kuntosalitreenit ei mua paljon liikuta, vaan kyllä mun täytyy tehdä omat treenini ihan omalla ajallani. 😉

Kotiin pääsin lähtemään seiskan maissa, ja ilta oli hyvin passiivinen: television katselua. Oh my!! 😀 Palautuminen lähti telkun ääressä käyntiin, mutta muuttui stressireaktioksi, kun nautiskelin 3 lasillista viiniä. Tämän verran nautin yleensä perjantai-iltaisin ja halusin nähdä, miten se vaikuttaa palautumiseeni. Toisin sanoen halusin saada kimmokkeen päästä tästä tavasta eroon, koska tunnen kehossani, että jo parin lasillisen jälkeen palautuminen huononee. Ja näinhän se oli. Periaatteessa koko yö oli palautumista, mutta palautumisen laatu oli kaikista kolmesta yöstä huonointa. Voihan viini!

Välillä mietin, pitäiskö mun olla tikimmässä kunnossa ollakseni uskottavampi. Mutta sitten aina mietin, että viihdyn juuri tässä kropassa tällaisena kuin olenkin. Ja kyllä - mielestäni PT voi nauttia viiniä ja suoda silloin sen luvan asiakkaillekin. :)
Viini – rakas ystäväni, mutta yöunieni vihollinen.

 

Mikä yllätti eniten ja mikä jäi mietityttämään?

Olipas mielenkiintoista taas päästä tekemään tämä mittaus. Oli hauska nähdä, mitkä asiat palauttavat, ja milloin stressireaktioita on eniten. Arkiaktiivisuuden vähyys yllätti. Vaikka päivät olivatkin normaalia leppoisampia, luulin silti, että arkiaktiivisuutta tulisi lisää esim. asiakkaiden kuntosaliohjauksista. Mutta eipä tullut. Arkiaktiivisuutta täytyy ehdottomasti lisätä silloin, kun ei ole pyöräilykausi.

Se, että palauduin koko yön, vaikka olin parina yönä hereillä melko pitkään, oli myös yllättävää. Se voi tosin johtua siitä, että kehoni on tottunut huonolaatuisiin öihin ja mukautunut niihin. Palautumisen laatu unen aikana mietityttää. Mikä uniani häiritsee ja pitää mua valveilla öisin? Tähän kun joskus löytyisi vastaus, olisin onnellinen.

Terkuin, Kirsi