Hitonhauta – hieno retkikohde Keski-Suomessa

Mikä ihana sunnuntai! Aurinkoa, pikkupakkasta ja retki Hitonhaudan jääputouksille. Olin kuullut, että Laukaassa sijaitseva Hitonhauta, jääkauden muovaama rotko, on hieno paikka, ja meillä oli jo parin vuoden ajan oli ollut ajatuksissa vierailla siellä. Tänään vihdoin toteutimme aikeemme.

Keski-Suomessa Laukaan Valkolassa sijaitseva Hitonhauta on noin 800 metriä pitkä rotko, jonka seinämät ovat 10-20 metriä korkeat. Rotkon leveys on 30-40 metriä.

Ajelimme kotoa Hitonhaudalle puolisen tuntia.  Suuntasimme Jyväskylän suunnasta Laukaan ohi, käännyimme Vehniäntielle, josta Valkolantielle Peurunkajärven kauniisiin rantamaisemiin. Valkolantieltä oli opastus Harisentielle ja Hitonhaudantielle, jota pitkin ajeltiin suoraan parikkipaikalle. Hyvä kartta löytyy Valkoisen Soihdun blogista.

Parkkipaikalle mahtuu useampi auto, ja aivan parkkipaikan kupeessa on laavu, sekä puusee. Laavulta Hitonhaudalle lähti ajettu tie, joka muuttui matkan varrella hyvin tampatuksi poluksi. Arvoin kotona, laitanko jalkaan lyhytvartiset vaelluskengät vaiko pitkävartiset lämpökengät. Päädyin vaelluskenkiin, ja niillä pärjäsi hyvin, eli umpihangessa ei tarvinnut missään vaiheessa tarpoa, vaan myös rotkon pohjalla kulki polku.

Rennosta kävelystä tuli mukava palauttava treeni sunnuntaillle.

Reitti jääputouksille oli selkeä ja helppo – ei ollut eksymisen vaaraa. Tänä talvena on tullut paljon lunta, ja maisemat olivat superkauniit. Puiden oksat notkuivat lumesta, ja aurinko pilkahteli puiden välistä. Ja mikä ihana hiljaisuus! Noin 1,5 km kävelyn jälkeen saavuimme upeille jääputouksille. Wau! Kuvat eivät tee oikeutta!

Paikan päällä oli meidän lisäksemme pari hurjaa jääkiipeilijää. Itse en uskaltaisi! Ihailimme rotkon maisemia hetken ja kävelimme sitten samaa reittiä takaisin.

Luonnossa liikkuminen lisää oleellisesti mun hyvinvointia.

Paluumatkalla pysähdyimme Iso-Harisen rannalle nauttimaan auringosta, pullasta ja kaakaosta.

Tämä paikka täytyy nähdä kesälläkin!

Ennen kesää ajatuksena on vierailla talviaikaan Hyyppäänvuorella, joka on kesällä ainakin upea paikka.

Sunnnuntaiterveisin,

Kirsi

Kuuba kutsuu

Hola!

Maksoin juuri verkkopankissa turistikortit Kuubaan. Pitkäaikainen haaveeni Kuuban matkasta on toteutumassa. Enää muutama viikko, ja jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, nautimme pian Kuuban lämmöstä, salsan rytmeistä, sikarin sauhuista (tosin en minä!), sekä rommipohjaisista drinksuista. 😉

Aloitin muutama vuosi sitten tanssia parisalsaa ja haaveilin silloin tanssikurssimatkasta Kuubaan. Vuosien vieriessä ajatus tanssimatkasta väistyi, mutta haave Kuuban matkasta jäi kuitenkin elämään. Kuulemani mukaan Kuuba on jotain niin erilaista, että se pitää kokea itse.

Uskaltaiskohan sitä Kuubassa salsailla..?

Kuuba, Dominikaaninen vai Meksiko?

Syksyn sateisina ja pimeinä iltoina aloitimme Kuuban matkan suunnittelun tulevalle talvelle. Kun rupesimme tutkimaan Karibian seutua ja saaria (emme ole koskaan siellä päin käyneet), karkasivat matkasuunnitelmat välillä Meksikoon, välillä Dominikaaniseen tasavaltaan, välillä Jamaikalle ja Bahamalle.. Asetimme matkan varaamisen takarajaksi joulukuun lopun, sillä en työni puolesta voi oikein lähteä äkkilähdöille (nytkin asiakasvarauksia on jo toukokuulle saakka). Joulukuun lopussa emme kuitenkaan olleet vielä päässeet päätökseen, ja matka oli varaamatta. (Yksi huonoista puolistani on se, että olen superhuono tekemään päätöksiä.) Tammikuun alussa bongasimme Finnairin messutarjouksista suorat meno-paluulennot Helsingistä Havannaan hyvään hintaan. Kiinni veti! Ja palasimme alkuperäiseen suunnitelmaan matkustaa Kuubaan. 🙂

Havanna, Varadero, Cayo Santa Maria, Viñales, Trinidad…?

Seuraavaksi arvoimme, missä kaikkialla Kuubassa kävisimme. Itsestään selvää on se, että haluamme tutustua useampaan kuin yhteen kohteeseen. Haluamme ehdottomasti viettää pari päivää Havannan sykkeessä, sekä kokea Kuuban kirkasvetiset rannat. Myös pieni ja värikäs Trinidadin kaupunki kiehtoo, samoin luonnonkaunis Viñalesin laakso. Apua –eihän kaksi viikkoa riitä mitenkään!

Aikamme pähkäiltyämme matkasuunnitelma alkoi kehkeytyä. Muutama päivä Havannassa, siitä viikon rantalomalle Cayo Guillermolle, missä mieheni voi mahdollisesti myös kalastaa, ja viimeiseksi pariksi päiväksi Trinidadiin. Viñales täytyy jättää toiseen kertaan. (Nyyh, mutta onphan syy palata takaisin Kuubaan!)

Mulla on matkalaukku jo alustavasti pakattu. 😀

Airbnb, casa particulare, all inclusive?

Seuraavaksi vuorossa oli majoitusten selvittely. Kyselin Kuubassa käyneiltä ystäviltä ja tutuilta vinkkejä, ja sattuikin niin, että opiskeluaikojen kaverillani on asunto Havannassa, jota hän vuokraa airbnb:n välityksellä. Asunto on todella hyvällä sijainnilla yliopiston vieressä Vedadon kaupunginosassa, näyttää kivalle, ja parvekkeelta on näkymä Havannan yli. Asunto sattui olemaan vapaana, joten vuokrasimme totta kai sen!

Seuraavaksi pähkäilimme Cayo Guillermon majoitusta. Mietimme aluksi bed & breakfast –tyylistä ratkaisua, mutta päädyimme Melia Cayo Guillermo all inclusive-hotelliin. Valintaan vaikutti se, että Kuuban kaupoissa on suppeasti elintarvikkeita ja ruokakauppoja on ylipäänsä hankalaa löytää. Kojuista saa ostettua hedelmiä, mutta muuten ruuan ostaminen on haasteellista. Yleensä tykkäämme lomalla valmistaa ruokia osittain itse, mutta nyt pohdimme, että all inclusive olisi pienellä saarella varmasti kätevin, vaikka emme all inclusive–hotellien faneja olekaan. Ruokatarpeiden lisäksi Kuubassa on pulaa muista yleishyödykkeistä, sekä lääkkeistä, joten shampoot, dödöt, lääkkeet, jne. on muistettava ottaa kaikki Suomesta mukaan.

Trinidadista varasimme perinteisen casa particular –majoituksen Trinidadin historiallisesta keskustasta. Hostal la Esmeralda on perinteinen kuubalainen talo, jossa on vuokralla neljä huonetta. Odotan innolla myös tätä kokemusta.

Netissä on tullut vietettyä aikaa…

Lentäen, bussilla, junalla?

Matkustaminen paikasta toiseen Kuubassa vaikuttaa näin etukäteen ”mielenkiintoiselta”. Olemme varanneet ja maksaneet lennot Havannasta Cayo Cocolle (Cayo Guillermoa lähinnä oleva lentokenttä) Solways Cuban kautta. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, ettei lennon kestoa tai lähtöaikaa ole kerrottu missään. Laitoin asiasta kyselyn, ja sain vastauksen, että edellisenä päivänä täytyy soittaa ja kysyä lennon lähtöaika, koska se vaihtelee. 😀 Pistäkääpäs peukut pystyyn, että meillä ylipäänsä on jokin lento. Bussimatka Havannasta Cayo Guillermolle on nimittäin mutkikas monine vaihtoineen ja kestää noin 10 tuntia.

Matkan Cayo Guillermolta Trinidadiin selvittelemme vasta paikan päällä. Luultavasti matka taittuu osittain taksilla ja osittain bussilla. Odotuksiin on kuulemma syytä varautua ja ottaa rento asenne matkaan mukaan (tekee hyvää harjoitusta minulle, joka haluaa pitää kaikki langat käsissään).

Matkaa Trinidadista takaisin Havannaan pohdimme vielä. Ystäväni suositteli palaamaan Havannaan jo lentoa edeltävänä päivänä. Mietimme asiaa, mutta Trinidadissa oleskelu jäisi silloin harmillisen lyhyeksi. Lentomme Havannasta Suomeen lähtee vasta puolilta öin, joten tuumimme, että jos selvittelemme kyydit jo ennakkoon ja lähdemme matkaan heti aamusta, pitäisi meidän olla Havannan lentokentällä iltakymmeneen mennessä, vaikka matkalla olisi odotus tai pari (matkan keston pitäisi olla kulkuneuvosta riippuen noin 4-6 tuntia). Toisaalta tekisi mieli varata etukäteen bussimatka Viazulilta, toisaalta tekisi mieli paikan päällä selvitellä jaettua taksia. Bussimatka kestää noin 6 tuntia, ja taksimatka noin 4 tuntia. Taksimatkalla voisi pysähdellä ja napsia kuvia, mutta kahdestaan matkustaen taksi tulee liian kalliiksi. Ehkä on paras pelata varman päälle ja varata bussimatka, vaikka matka eteneekin hitaammin, ja on tympeää käyttää viimeinen päivä bussissa istuen. No, on vain nautittava maisemista. 🙂

Mikä ihmeen turistikortti ja CUC vs. paikallispeso?

Tiedossa on varmasti hyvin erilainen matka.  Tähän mennessä on jo pari ”erikoisuutta” tullut vastaan:

Kuubaan ei tarvita viisumia, mutta turistikortti, joka pitää anoa Kuuban suurlähetystöltä. Turistikorttiin tulee täyttää anomus, sekä ottaa passista ja lentolipuista kopiot. Jos kortin hakee itse suurlähetystöstä Helsingistä, on hinta noin 20 €, mutta kun sen tilaa postitse, on hinta lähes 50 € / henkilö. Omituinen systeemi. 😀

Kuuban valuuttaa ei saa viedä maan ulkopuolelle, joten rahat on vaihdettava vasta perillä. Lentokentällä on kuulemma jonot rahanvaihtoon, ja koska saavumme paikalle melko myöhään illalla, pähkäilemme, mitä teemme asian kanssa. Jos saamme maksettua taksin euroilla, jätämme rahanvaihdon vasta seuraavaan päivään. Silloinkin kannattaa kuulemma vaihtaa iso summa kerralla, koska myös pankeissa ja hotellien rahanvaihtopisteillä joutuu usein jonottelemaan. Käteistä voi kuulemma nostaa myös luottokortilla, mutta päälle tulee isohko nostopalkkio. Miten paljon sitä rahaa siis nostaisi? Hirvittää olla reissussa ison setelinipun kera. 😀 Turisteille on oma pesonsa (CUC) ja paikallisille on oma pesonsa. Isoin osa rahoista vaihdetaan turistipesoiksi, mutta paikallispesojakin kannattaa kuulemma vaihtaa vaihtotoimistossa, koska paikallispesot käyvät katukioskeissa. Kaikki pesothan on käytettävä ennen kuin maasta poistuu, koska niitä ei tosiaan saa viedä Kuubasta pois. Eli ihan mielenkiintoista tulee rahojenkin kanssa olemaan. 😀

Mutta kaikkea tätä odotan innostunein ja jännittävin fiiliksin. Yksi Kuubassa houkuttavista asioista on juuri sen erilaisuus.

Onko täällä Kuuban matkaajia? Olis kiva kuulla kokemuksia, ja kaikenlaisia vinkkejä otetaan vastaan! 🙂

Matkakuumeterveisin,

Kirsi