Sykemittari / fitnessmittari aktivoi sohvalta ylös

Sain syntymäpäivälahjaksi lahjakortin urheilukauppaan ja päätin hankkia sillä uuden sykemittarin. Edellisen sykemittarini sykepannan hihna meni rikki noin kolme vuotta sitten, ja se jäi silloin kaappiin odottamaan korjausta. En saanut tartuttua neulaan ja lankaan, ja mittari lojuu edelleen kaapissa. Sykepannan korjaaminen jäi unholaan ehkä osittain siksi, että ainainen mittaaminen kyllästytti. Nyky-yhteiskunnassa kun mitataan sykettä, verenpainetta, rasvaprosenttia, vyötärönympärystä, tuloksia töissä, ja lista vaan jatkuu ja jatkuu…huh! Toki erilaisista mittareista on hyötyä, ja sykemittarikin auttaa mm. motivoimaan liikunnassa ja painonpudotuksessa.

Nyt tuntui oikealta ajalta ottaa sykemittari uudelleen käyttöön. Pähkäilin, ostaisinko ranteesta sykettä mittaavan mittarin vai ”perinteisen” pannalla sykettä mittaavan mittarin. Ranteesta sykettä mittaava mittari vaikutti varsin kätevältä, mutta päädyin perinteiseen pannalliseen mittariin, koska siinä oli enemmän toimintoja, mm. palautumisen tilan seuranta.

Niinpä rannettani on koristanut vajaan kuukauden verran Polarin M400, joka on sekä sykemittari, GPS-juoksukello että fitnessmittari / aktiivisuusmittari. Sykemittauksen lisäksi mittari mm. aktivoi päivän aikana liikkumaan ja mittaa yöunta.

Lähhdössä lenkille uuden mittarin kanssa.

Yllättäviä harjoitusvaikutuksia

Viimeiseen kuukauteen on treenieni puolesta sisältynyt ryhmäliikuntaa, tanssia, kävelyä, kotitreenejä, sekä joogaa. Yllätyin siitä, miten kuormittavia omien Kiinteytys-tuntieni ohjaukset ovat. Ohjaamani tunnit ovat olleet kovatehoisia harjoituksia ja jopa maksimiharjoituksia. Myös afrotanssista olen saanut kovatehoisen maksimiharjoituksen. Kun liikunta on kivaa, en edes huomaa, että treeni on kovatehoinen.

Tässä eräs ohjaamani jumppa.

Parisalsasta olen puolestaan saanut viikkoon kevyen perusharjoituksen (ja siltä se myös tuntuu). Kotijoogailujen harjoitusvaikutukset ovat myös yllättäneet. Kaikki tekemäni joogat ovat olleet kevyitä ja palauttavia harjoituksia, eivätkä sykkeet ole nousseet, vaikka välillä on tuntunut, että jalat tärisevät, ja joogapunnerruksia on tehty reilusti.

Sykemittari onkin oiva apu harjoitusviikkojen suunnittelussa. Sen avulla näkee, miten kuormittavia harjoitukset ovat olleet, ja miten pitkään pitäisi palautella ennen seuraavaa harjoitusta. Minua mittari myös motivoi tekemään monipuolisia harjoituksia.

 

Passiivisuusleimoja päivään

Yllätyin myös siitä, että jos en erikseen harrasta liikuntaa, ovat työpäiväni hyvin passiivisia. Olin kuvitellut, että saisin enemmän aktiivisuutta esimerkiksi kuntosaliohjauksista, mutta tottahan se on, että seison niissä lähinnä paikoillani. Niinpä olenkin saanut päiviini passiivisuusleimoja! Eli olen liian pitkään ollut paikoillani. Mittari kyllä patistaa aika ajoin liikkeelle. PT-kollegani Karon kanssa onkin otettu tavaksi taukojumpata, kun mittari käskee, jos satutaan yhtä aikaa istumaan koneen ääressä. Ollaan saatu myös hieman huvittuneita katseita, kun on mm. hölkkäilty paikallaan henkilökunnan pukuhuoneessa, hih!

Tässä eräs perjantaipäiväni. Askeleet jäävät tavoitteesta, ja päivään on tullut myös passiivisuusleima (oranssi kolmio).

Hieman harhaanjohtavaa on mittarissani mielestäni se, jos en ole kytkenyt sykepantaa päälle, saan jumpista ja tanssitunneista päivään vähemmän aktiivisuutta kuin jos sykepanta on päällä. Yhdestä kovatehoisesta harjoituksesta saan melkein päivän aktiivisuustavoitteen täyteen.

Hauskaa huomata, että aktiivisuusmittari oikeasti aktivoi ainakin minua. Suosittelen jonkinlaista aktiivisuusmittaria kaikille istumatyötä tekeville!

 

Levottomia ja levollisia öitä

Olen mielenkiinnolla pitänyt mittaria ranteessa myös muutamana yönä. Olin etukäteen hieman skeptinen sen suhteen, miten mittari voi mitata yöunta pelkän ranteen liikkeen perusteella. Mutta yllättävästi yöt näyttävät juuri siltä, miten olen ne itse kokenut. Joinakin öinä olen ollut valveilla useamman tunnin kirjaa lukien. Pohdin silloin, liekö mittari näyttää siltä ajalta, että olen nukkunut, kun mittarikäsi oli melko lailla paikoillaan, mutta yllättävästi mittari näytti, että olin ollut valveilla kyseiset ajat. Mielenkiintoista!

Mittari näyttää, kuinka monta tuntia on nukkunut, ja mikä osuus on ollut levollista, ja mikä levotonta unta.

Seuranta helposti puhelimen kautta

Puhelimeen ladattavalla Polar Flow applikaatiolla on helppo seurata päivän, viikon ja kuukauden treenejä, sekä yöunia. Aplikaation avulla voi määritellä eri lajeille eri profiilit ja sen mitä, haluaa kellossa näkyvän minkäkin lajin kohdalla (esim. syke, sykealueet, kesto, matka, jne.). Palautumisen seurantaan on puolestaan ladattava Polar Flow tietokoneelle, jolloin mittari kytketään koneeseen USB-piuhalla. Tässä nopeatempoisessa maailmassa tämä vaikuttaa hieman työläältä. Ihmettelen, miksi palautumisen tilaa ei ole puhelinaplikaatiossa.

Omaa liikkumista ja aktiivisuutta voi tarkastella myös kuukausitasolla.

Takaisin kotiin kellon avulla

Polar M400 on erityisesti juoksijan hyvä toveri. Kellon sisään rakennettu GPS seuraa mm. matkaa, nopeutta ja korkeutta. Kellossa on myös ”takaisin kotiin” –toiminto, joka on tällaiselle huonon suuntavaiston omaavalle erityisen hyvä vaikkapa ulkomaan reissuilla. Tätä toimintoa en ole vielä päässyt testaamaan. Voi olla myös marjametsässä hyvä mulle!

Kellossa on myös muita toimintoja. Siinä on mm. kuntotesti, intervalliajastin (jota en ole vielä testannut), ja halutessa siihen saa mm. ilmoituksen saapuvista puheluista, viesteistä ja sosiaalisen median ilmoituksista, mutta olen jättänyt ne suosiolla pois. Minulle liikunta merkitsee myös sitä, että hetkeen ei tarvitse ajatella muita asioita ja olla tavoitettavissa!

Kenelle suosittelisin Polar M400 GPS juoksukelloa?

Tavoitteellisille treenaajille. Juoksijoille. Mittari on todella helppokäyttöinen ja toiminnoiltaan monipuolinen. Sykepannan käyttö vaatii hieman vaivaa, eikä perinteiseltä sykemittarilta näyttävä kello istu oikein jakkupuvun kaveriksi, joten pelkäksi aktiivisuusrannekkeeksi valitsisin siromman mallin.

Polar M400 juoksukello on aika isokokoinen ja muistuttaa perinteistä sykemittaria.

Mulle tämä mittari on erinomainen, koska haluan seurata palautumistani ja suunnitella sen perusteella treeniviikkojani.

Tulossa testiin fitbit alta HR

Nyt kun olen päässyt taas sykemittaamisen makuun, niin hauskana yhteensattumana sain blogini kautta testikäytöön fitbit alta HR syke- ja fitnessmittarin. Kyseessä on ranteesta sykettä mittaava laite, ja onkin kivaa päästä testaamaan mittaria, kun vasta juuri pohdiskelin, ostanko perinteisen sykemittarin vai ranteesta mittaavan laitteen. Fitbit ei ole minulle myöskään merkkinä entuudestaan tuttu, joten myös sen puolesta on hauskaa päästä testailemaan laitetta.

Jos sykkeen, aktiivisuuden ja yöunien mittaus fitnessmittarin avulla kiinnostaa sinua, niin kannattaa pysyä kuulolla. 😉

Hyvä treeni parempi mieli.

Mukavaa viikkoa!

Terkuin, Kirsi

 

 

Lomaterveisiä ja 39-vuotiaan ajatuksia

Vietin viime viikolla talvilomaa. Käytiin loman alkajaisiksi perjantai-iltana Laukaan Kanavateatterissa katsomassa hauska Yksiöön en äitee ota. Näytelmä oli tosi hauska, ja suosittelisin sitä, mutta viimeinen esitys ehti mennä jo! Istuttiin teatterin jälkeen iltaa perheen kera, ja seuraavana päivänä vähän väsytti. 😉 Vähän väsynyt päivä sattui olemaan 39-vuotissynttäripäiväni. Ja on myönnettävä, että nykyisin väsymys painaa enemmän kuin kaksikymppisenä. 😉

Väsymys välillä painaa, ja näkyy naamasta. 😀

Vuosi aikaa neljäänkymppiin

Tuntuu oudolta, että ensi vuonna tähän aikaan olen 40-vuotias. Tuo lukema tuntuu ”vanhalta”. Mutta ei onneksi kuitenkaan kamalalta. En siis tunnusta, että potisin neljänkympin kriisiä. En muuten koskaan kokenut myöskään sitä kuuluisaa kolmenkympin kriisiä. Minusta on aina ollut mukavaa olla juuri sen ikäinen kuin olen. (Paitsi lapsena haaveilin siitä, kun täytän 16 ja pääsen festareille, hehe..)

Kriisiä ei siis ole, mutta aivan kaikki ulkoiset muutokset eivät miellytä silmää. Nyt, 39-vuotiaana, rypyt valtaavat naamani, harmaat hiukset pääni, ja silmäpussit ja silmäluomet valuvat lattiaa kohti. 😀 Myös kilot tarttuvat kroppaani aivan eri tavoin kuin ennen. Kolotuksiakin on jo siellä sun täällä. Mutta nämä kaikki kuuluvat asiaan, ja koitan oppia rakastamaan myös ryppyjäni sekä siellä täällä vilkkuvia vitivalkoisia hiuksia.

Näistä ulkoisista muutoksista huolimatta tunnen olevani ”nuori”. Pähkäilen vieläkin, mitä minusta tulee ”isona”, ja kaikki ovet ovat avoinna. Odotan innolla tulevia vuosia. Niin.. tuntuu hyvältä olla 39-vuotias.

Koen, että olin ulkoisesti hehkeimmilläni kolmekymppisenä. Nykyisin naama on ”hieman” väsyneempi, ja ihan niin kuin tukkakin olis ohentunut verrattuna tähän 9 vuotta sitten otettuun kuvaan. 😀

Mökkeily on parasta

Vietettiin hiihtoloma lähes kokonaan mökillä Hankasalmella. Vaikka mökki ei ole meidän oma, vaan vuokramökki, on siitä tullut rakas paikka, ja käymme siellä useamman kerran vuodessa. Mökin terassilta aukeavassa maisemassa on vain jotain sanoin kuvaamattoman kaunista ja rauhoittavaa.

Tässä mökkiloman fiiliksiä kuvina.

Mökkiterassilta avautuva maisema on superkaunis auringon laskiessa.
Maisema on kaunis myös harmaalla kelillä.
Ja aurinkoisella kelillä.
Mökki ei ole mikään luksusmökki, vaan siellä on ulkovessa ja talvella suihkuvesi on pumpattava kuvan mukaisesti järvestä. Juomavesi kannetaan mukanamme. Jokin tässä askeettisuudessa myös viehättää.
Lomallemme osui niin aurinkoisia kuin harmaitakin päiviä. Aurinkokelillä käveleskeltiin jäällä. Eräs pilkki, minä jumppasin. 😉

Oikeasti tein koko loman aikana vain yhden tunnin mittaisen treenin, ja loput olivat 10-20 min. mittaisia lyhyitä aktivointeja jäällä käppäilyn lomassa. Ei muuta kuin testaamaan instagram-tililtäni löytyviä ulkojumppia. 😉 Ne eivät jostain syystä näy alla kokonaisina.. 😕

Reisi-vatsa-peppu numero 1:

 

Reisi-vatsa-peppu numero 2:

 

Jääjoogaa:

What a beautiful day! Lazy walking and sun! 🌞 #yogaonice #snowyoga #yoga #winterholiday #sunshine #fitfashionfi

A post shared by Kirsi Hartikainen (@kirsinkuntopiiri) on

 

Penkkijumppaa ylävartalolle:

Harmaalla kelillä minä luin mökissä, eräs pilkki silloinkin. Eli pieni piste jäällä on mieheni. 😉
Aurinkoisella kelillä maistui Happy Joe. Mulla oli mukana alkoholittomia versiota, koska illalla tuli otettua lasi tai pari viiniä, enkä halunnut ylen määrin nauttia alkoholia. Happy Joen alkoholiton siideri on mielestäni paras alkoholiton siideri, mitä löytyy. Vetää täysin vertoja alkoholipitoisille siidereille.
Naistenpäivälle osui lumituisku, mutta pulla ja minttukaakao oli päästävä nauttimaan ulkona.
Harmaakin voi olla kaunista.
Hyvien juomien lisäksi mökkeilyyn kuuluu meillä hyvät ruuat. Nyt mm. paistettiin hirven sisäfilettä takkatulen loimuissa. Tuli suussa sulavaa.
Näihin aurinkoisiin tunnelmiin on hyvä lopettaa.

Mukavaa viikkoa! 🙂

Terkuin, Kirsi