Äkkilähtö Sisiliaan osa 2

Suomen sateisella säällä on ihanaa palata ajatuksissa aurinkoiseen Sisiliaan. Niinpä kirjoitankin nyt reissupäiväkirjani toisen osan. Matkan alkuvaiheet löytyvät ensimmäisestä osasta.

ti 30.5.

Ihannelomani sisältää kauniita maisemia, rentoa oleskelua, uusiin paikkoihin tutustumista, hyvää ruokaa ja aurinkoa. Tämä päivä oli juuri sitä – rentoutumista kauniista maisemista ja hyvästä ruuasta nauttien. Meillä oli alunperin ajatuksena käydä Palermossa ja kierrellä autolla jossain Cefalun lähistöllä. Ehkä suunnitelmat olisivat toteutuneet, jos matka olisi ollut kahden viikon mittainen. Nyt lepohetki oli kuitenkin paikoillaan.

Kävelimme lähirannalle, kauniille Caldura Beachille.
Lounaaksi söimme herkullisia meren antimia. Pöytäämme istui amerikkalainen pariskunta, ja oli hauskaa jutustella. Huomasin, miten ruosteessa oma englantini on.
Seuraavaksi ohjelmassa oli shoppailua huonoin tuloksin. Tuliaiset jäivät tänä vuonna vähiin.
Illalla grillattiin majapaikkamme Villa Magaran ulkogrillillä.

 

ke 31.5.

Viimeinen päivä Cefalussa. Haikeat fiilikset. En ole koskaan matkustanut kohteeseen, josta en olisi jollain tavalla tykännyt, mutta osa paikoista on tehnyt isomman vaikutuksen kuin toiset. Cefalu vaikutti.

Koska seuraavana päivänä oli tiedossa ajelua ja uusiin paikkoihin tutustumista, päätimme edellisen päivän tapaan rentoutua. Halusin pulahtaa vielä kerran Caldura Beachin kirkkaaseen veteen, nauttia lounasta tunnelmallisessa vanhassa kaupungissa, ja viimeinen ilta haluttiin viettää ihanassa Villa Magarassa, josta avautuvia maisemia on vaikeaa voittaa.

to 1.6. Giardini Naxos & Taormina

Viimeinen aamiainen Cefalussa näissä Villa Magaran maisemissa.

Halusimme reissullamme nähdä Taorminan ja etsimme sieltä sopivaa majoitusta. Auton parkkeeraaminen vaikutti useimmissa majoituksissa haasteelliselta, joten majapaikaksi valikoitui muutaman kilometrin päässä oleva Giardini Naxos ja siellä Villa Verdemare.

Majoituttuamme lähdimme paikallisbussilla Taorminaan. Taormina oli kyllä kaunis, mutta turisteja tupaten täynnä.

Kirkkaammalla kelillä olisi raunioilta ollut upea näköala Etnalle.

Giardini Naxos ei sykähdyttänyt mitenkään erikoisemmin. Parasta oli iltaaikaan maisema Taorminaan.

Pari sataa metriä majapaikastamme oli upea näkymä Etnalle. Harmillisesti huippu oli hieman usvan peitossa.

Etna sauhuaa.

Pe 2.6. Acitrezza & Catania

Kun valitsimme majoituspaikkaamme Sisiliassa, oli yhtenä vaihtoehtona Catanian kupeessa sijaitseva Acitrezza ja siksi päätimme poiketa siellä ajaessamme Taorminasta Cataniaan. Myöskään Acitrezza ei sykähdyttänyt, joten olin entistä tyytyväisempi, että vietimme suurimman osan viikosta Cefalussa.

Viimeisen päivän kunniaksi halusin vielä kerran päästä uimaan.  Acitrezzan ranta riviera dei ciclopi on rankattu yhdeksi Sisilian kauneimmista rannoista. Merestä nousevat laavakivipatsaat ovatkin erikoiset, mutta muuten ranta ei ollut kovin kummoinen.

Acitrezzan pikavisiitin jälkeen palautimme auton lentokentälle ja suuntasimme bussilla Cataniaan.

Huh, selvittiin ilman naarmuja!

Majoituimme Cataniassa aivan kaupungin keskustassa Vulcano Apartment –asunnossa. Majoitus osui aivan nappiin, sillä asunto sijaitsi rauhallisen kadun päässä sisäpihalla kaiken hälyn ulkopuolella.

Vulcano Aparments. Maisema sisäpihalle parvekkeelta.

Asunto oli moderni ja raikas, ja asunnon vuokraaja antoi meille hyviä vinkkejä siitä, mitä Cataniassa kannattaa yhden iltapäivän aikana tehdä ja nähdä. Hän mm. varasi meille illaksi pöydän Ostello degli elefantin kattoterassille josta oli upeat maisemat Etnalle, sekä Catanian kaupungin yli. Ihailimme sieltä auringonlaskua. Täydellinen viimeinen ilta.

Piazza Duomo, Catania
Catanian kaduilla.
Maisema kattoterassilta Catanian yli.
Viimeinen ilta, nyyh!

La 3.6. kotiinpaluu

Aamulla oli aikainen herätys. Rinkka selkään ja bussipysäkille. Lentokenttäbussin piti kulkea 20 minuutin välein, ja tietenkin ensimmäinen bussi meni aivan nenämme edestä. Seuraavaa ei ruvennut kuulumaan, ja hieman rupesi jo hermostuttamaan. Yli puoli tuntia odoteltuamme mietimme, täytyykö ottaa taksi, mutta sitten bussi kurvasikin paikalle, ja kuski kaahasi kentälle tuhatta ja sataa. Catanian kenttä on yllättävän pieni ja lähtöselvitys sekä turvatarkastus sujuivat nopeasti. Shoppailuaikaa siis jäi, mutta ei löydetty järkevää ostettavaa.

Päivä oli pitkä. 14 tunnin matkustamisen jälkeen olimme vihdoin kotona.

Kerroin edellisessä postauksessani, että Sisilia oli ennen reissua yksi kohde matkatoivelistallani. Vaikka reissu on jo takanapäin, en aio vetää Sisiliaa toivelistaltani yli. Se on nimittäin saari, jonne haluan palata vielä uudelleen.

Kirsi

 

Lumoava Skotlanti osa 9: Cairngorms, Monymusk ja South Queensferry

Tämä on Lumoava Skotlanti –blogisarjan viimeinen osa. Tarina on saatettava päätökseen ennen uusia reissuja ja seikkailuja. 😉

Tässä osassa piipahdetaan pienellä vaelluksella Cairngormsissa, kalastamassa Don-joella  Monymuskissa, sekä pikavisiitillä South Queensferryssa ennen kotiinpaluuta. Luvassa on upeita maisemia, joten hyppää mukaan matkaan! 🙂

Cairngorms
Cairngorms

Cairngorms ja Glen Clova

Skotlannin reissumme toiseen viikkoon mahtui pikkukaupunkikierrosten lisäksi myös luonnossa liikkumista. Tarkoituksenamme ei ollut tällä matkalla tehdä sen kummoisempia vaelluksia, mutta Broughty Ferryssa majaillessamme halusimme lähteä hieman käppäilemään luontoon jonnekin suhteellisen lähelle. Emme olleet tehneet mitään etukäteissuunnitelmia, joten vähän summan mutikassa suuntasimme Cairngormsin luonnonpuistoon.  Googlen avulla löysimme vajaan parin tunnin ajomatkan päässä olevan paikan nimeltä Glen Clova, josta piti lähteä joitakin kävelyreittejä. Siispä sinne! Ja hotellin pihasta lähtikin reittejä, joista valitsimme yhden. Reitille suositeltiin kunnon kenkiä, ja vähän epäillen lähdin tavallisilla juoksulenkkareillani matkaan.

kartta
Kävelimme Clovasta Loch Brandylle ja samaa reittiä takaisin. Ei lähdetty tällä kertaa kiertämään pidempää, katkoviivoin merkattua reittiä. Olisi vaatinut kunnon vaelluskengät. 🙂

Menomatka oli kiipeämistä ylöspäin. Kiipeäminen pisti hieman puuskututtamaan, mutta se ei ollut turhaa – maisemat olivat sen arvoiset!

Kuvassa tie näyttää tasaiselta, mutta ylöspäin kiivettiin koko ajan.
Kuvassa tie näyttää tasaiselta, mutta ylöspäin kiivettiin koko ajan.
Harmi, että korkeuserot eivät avaudu kunnolla kuvissa.
Harmi, että korkeuserot eivät avaudu kunnolla kuvissa.

Lampaat laidunsivat polun varrella ja hieman mietitytti, mitä teen, jos matkan varrella tulee vastaan äkäinen pässi. Ei onneksi tullut. 😀

Samoilla apajilla lampaiden kanssa.
Samoilla apajilla lampaiden kanssa.

Reitin päässä oli pieni lampi, jonka rannalla nautimme pientä välipalaa ennen kuin suuntasimme takaisin alas.

 

Perillä kohteessa!
Perillä kohteessa!
Tyytyväinen vaeltaja.
Tyytyväinen vaeltaja.
Näitä maisemia kelpasi ihailla.
Näitä maisemia kelpasi ihailla.
Niin kaunista!
Niin kaunista!

Takaisin alhaalle päästyämme, kävelimme vielä pienen pätkän tietä pitkin ihastellen maisemia.

kävelyllä

Päivä oli kerrassaan upea!

Monymusk ja Don-joki

Toinen toisen viikkomme luontokohde sijaitsi Monymuskissa. Mieheni halusi kokeilla kalaoennaan Skotlannin kalavesissä ja oli jo Suomessa katsonut sopivan paikan Don-joen varrelta. Lähdin huvikseen mukaan matkaan, vaikka en kalastakaan.

Kalastaja kokeilemassa onneaan.
Kalastaja kokeilemassa onneaan.

Sillä aikaa, kun Kimmo kalasti, mä käveleskelin Monymuskissa.

Maisemat olivat kauniit myös Monymuskissa.
Maisemat olivat kauniit myös Monymuskissa.
Kävelin pitkin joen vartta.
Kävelin pitkin joen vartta.
Kylältä löytyi hotelli, jonka yhteydessä oli baari. Käytiin siellä syömässä ja kahvilla.
Kylältä löytyi hotelli, sekä pieni kauppa. Käytiin hotellilla syömässä ja kahvilla.

Sääolosuhteet eivät suosineet kalastajaa, mutta sinänsä päivä oli ihan hauska kokemus. 🙂

South Queensferry ja jäähyväiset

Kaksi viikkoa vierähti Skotlannissa nopeasti. Näimme uskomattoman paljon eri paikkoja, ja ajokilometrejä kertyi yli 3000 kilometriä!

Ajellessamme takaisin lentokentälle, teimme vielä pienen pikavisiitin Sout Queensferryyn, joka sijaitsee Edinburghin laitamalla. Queensferry on nätti, pieni paikka pastillinvärisine taloineen.

South Queensferryn pastillinvärisiä taloja.
South Queensferryn pastillinvärisiä taloja.

street in queensferry

southqueensferry

queensferry

Yksi Queensferryn nähtävyyksistä on The Forth Bridge, rautatiesilta, joka on yli 125 vuotta vanha. Se on myös UNESCOn maailmanperintökohde, ja insinöörityön taidonnäyte.

silta
The Forth Bridge

queensferry silta

Niin oli aika jättää jäähyväiset kauniille Skotlannille. Ihastuttavinta Skotlannissa olivat mielestäni

  • satumaisen kaunis luont
  • söpöt pikkukaupungit ja kylät valkoisine ja pastillivärisine taloineen (erityisesti sydän jäi Port Appiniin
  • ystävälliset ihmiset

Mitään kovin vihastuttavaa ei Skotlannissa ollut. Ikävintä olivat ehkäpä pienet, kiemuraiset ja huonokuntoiset tiet, joilla sai ajaa lujaa (asentohuimauspotilaan painajainen). Epävakainen, sateinen ja viileä sää vaikutti jonkin verran päiväsuunnitelmiin, mutta lähes päivittäin saatiin nauttia myös auringosta. Ranskikset tulivat reissun lopussa ulos korvista, mutta onneksi kaupoissa ja huoltoasemilla oli tarjolla mielettömän hyviä ja terveellisiä salaatteja.

Kerroin matkakertomuksen ensimmäisessä osassa, että iso palanen sydäntä jäi Skotlantiin. Nyt tuntuu haikealta lopettaa matkakertomus täällä blogissa. Tuntuu vähän niin kuin joutuisi hyvästelemään Skotlannin uudelleen. Onneksi sinne voi aina palata muistoissa. Ja suunnitelmissa on jossain vaiheessa tehdä uusi reissu Skotlantiin. Jäihän esim. Skyen saari kokonaan kokematta. On siis hyvä syy palata. 🙂

Kohti lentokenttää onnellisena, mutta haikeana.
Kohti lentokenttää onnellisena, mutta haikeana.

Kertomuksen aikaisemmat osat löydät alla olevista linkeistä:

Osa1: Edinburgh

Osa 2: Port Appin

Osa 3: Loch Ness ja Harry Potter

Osa 4: Isle of Islay

Osa 5: Oban ja Glencoe

Osa 6: Broughty Ferry

Osa 7: Dunnottar Castle

Osa 8: St Andrews ja Perth

Terkuin, Kirsi