Kynnys blogata ja motivaation löytyminen

Hei!

Minulle tapahtuu usein niin, että kun jostain asiasta on liian pitkä tauko, nousee eteen korkea kynnys taas aloittaa. En esimerkiksi pidä autolla ajamisesta, ja kun olen pitkään ajamatta, stressaa ratin taakse istuminen todella paljon. Liikunnasta taas useimmiten pidän ja jos joudun syystä tai toisesta liikuntatauolle, tekisi aluksi ihan hirveästi mieli liikkua, mutta jos tauko jatkuu yli kaksi viikkoa, on taas vaikeaa saada itsensä liikkeelle.

Olen pitänyt bloggaamisesta yli kahden kuukauden tauon. Kun jäin töistä kesälomalle, sormet syyhysivät kirjoittaa, ja postailinkin silloin instagramissa muutamia treenivideoita. Olin kuitenkin päättänyt pitää kesäloman ajan myös blogista lomaa (koska se liittyy niin läheisesti ammattiini). Kesäloman päätyttyä avasin läppärini useamman kerran aikomuksena kirjoittaa blogiini jotain. Mutta mitä? Olisi tylsää postata pitkän tauon jälkeen jokin tavanomainen treeni tai resepti tai kertoa lomakuulumisia. Mutta mistä ihmeestä sitten postaisin jotain? Kynnys kasvoi joka kerran läppärin avaamisen jälkeen ja samalla ahdistus siitä, että blogitauko vain venyi ja venyi.

Niinpä oli aika kaivaa esiin ne asiat, mitkä blogaamisessa minua motivoivat. Pohdin mm. alla olevia asioita. Ne pätevät oikeastaan mihin asiaan vain, joten jos sinulla on jonkin asian suhteen motivaatio hukassa, kannattaa pohtia seuraavia asioita:

  1. Mikä on motivaation alkulähde?

Mikä on se syy, miksi bloggaan? Mitä haluan siltä eniten?

  • Pidän bloggaamisessa erityisesti siitä, että se kehittää minua. Perehdyn usein blogatessani uusiin asioihin tai kertailen vanhaa. Haen uutta tietoa. Ja samalla saan bloggaamisesta uutta inspiraatiota työhöni.
  • Olen aina onnellinen, jos joku on jollain tapaa hyötynyt blogini sisällöstä – tehnyt postaamani treenin tai löytänyt uuden lempireseptin.
  • Mukavat yhteistyöt. Olen päässyt kokemaan hienoja asioita ja päässyt testaamaan erilaisia tuotteita, joista osa on jäänyt omaan aktiiviseen käyttööni.
  • Blogi on oma reseptipankkini. Täällä ovat hyvässä säilössä parhaimmat reseptini.
  • Pidän kirjoittamisesta.

Bloggaan harrastelijamaisesti, joten en ole juurikaan saanut blogini kautta rahaa. Silloin kun sitä on pikkuisen tullut, on se kyllä motivoinut, mutta vain hetkellisesti. Yleensä ulkoiset motivaattorit, kuten raha, ei motivoi pidemmän päälle. Sisäinen motivaatio vie pidemmälle.

Tätä asiaa voi pohtia minkä asian tiimoilta tahansa. Miksi olet aloittanut jonkin asian tekemisen (esim. jonkin harrastuksen tai elämäntapamuutoksen)? Mitä haluat asialta eniten?

 

  1. Mitkä ovat kompastuskivet? Voiko niiden yli päästä? Miten?

Suurimmat kompastuskivet ovat ajankäyttö ja vapaa-ajan käyttäminen koneen ääressä istuen. Työni sisältää nykyisin paljon enemmän koneen ääressä istumista kuin esimerkiksi vuosi sitten. Niinpä vapaa-ajalla läppärin avaaminen ei kiehdo. Mielummin ulkoilisin, joogaisin, lukisin kirjaa, tms. Lisäksi sain aikaisemmin työajan puitteissa blogata pari tuntia viikossa, jolloin laitoin aina vireille jonkin postauksen. Vaikka harvoin sain mitään parissa tunnissa valmiiksi, se oli kuitenkin kimmoke saada blogattua joka viikko jotain. Viimeisen vuoden aikana ei ole enää ollut mahdollista työn puitteissa käyttää aikaa bloggaamiseen. Nämä kaksi asiaa ovat selkeästi vaikuttaneet bloggaamisaktiivisuuteeni. Vuonna 2016 tein 75 blogipostausta, ja tänä vuonna postauksia on kertynyt tähän mennessä vaivaiset 17.

Pohtiessani asiaa, vaakakupissa painavat enemmän ne asiat, mitä bloggaamisesta saan kuin ne, mitä menetän. Sotasuunnitelmani on se, että silloin, kun koneen ääressä istuminen nyppii, postaan jotain helppoa ja nopeaa. Ja otan vakkaripäivän, milloin laitan jonkin postauksen alulle. Ajattelen asian ennemmin niin, että bloggausilta on ”harrastusilta”, eikä työtä tai pakkopullaa. Ainahan ei huvita tanssitunnillekaan lähteä, mutta silti menen, ja tunnin jälkeen on hyvä fiilis. Samoin nyt on hyvä fiilis, kun pääsin kirjoittamisen vauhtiin. 🙂

Kun sinulla on valmis suunnitelma kompastuskivien varalle, on suuremmat mahdollisuudet onnistua. Pohdi siis, mitä kompastuskiviä voi matkan varrella olla ja miten pääset niistä yli!

 

  1. Onko täydellisyyden tavoittelu esteenä?

Tekeekö mieli löydä hanskat tiskiin, kun viikon liikuntatavoite ei toteutunutkaan, kesällä tuli kiloja lisää tai et oppinut harrastuksessa jotain uutta temppua?

Tuttu tunne. Minussa asuu pieni täydellisyyden tavoittelija, ja kyseenalaistan usein, onko bloggauksissani mitään järkeä. Tunnen myös alemmuuden tunnetta siitä, että blogini on kotikutoinen, eikä samaa luokkaa kuin ammattibloggaajien blogit. Teen 40+ -tuntista työviikkoa, joten ajankäyttöni on rajattua, eikä minulla ole välineitä tai taitoa tuottaa esim. ammattitasoista videomateriaalia tai kuvia. Mutta mitä sitten? Ei kaikkien blogien tarvitsekaan olla kiiltokuvablogeja. Vai mitä? 🙂

Täydellisyyden tavoittelu nakertaa usein motivaatiota. Miten siitä pääsisi eroon? Helpommin sanottu kuin tehty. Mutta ainakin asia kannattaa tiedostaa ja pohtia, vaikuttaako se omaan motivaatioon.

 

  1. Tuumasta toimeen

Innostus ja motivaatio voi löytyä tekemisen kautta. Niinpä päätin ylittää bloggaamiskynnyksen ja tarttua tuumasta toimeen. Päätin, että tauon jälkeisen postauksen ei tarvitse olla mitään hienoa tai erikoista. Ja huomaan nyt, että kun sain aloitettua, on bloggaamismotivaatio taas täällä! 🙂

Eli: jos oikeasti haluat jotain asiaa, tee sitä! Olen työssäni tavannut useita henkilöitä, jotka ovat muuttuneet liikunnan vihaajista liikunnan rakastajiksi. Se on vaatinut harjoitusta, mutta harjoituksen kautta motivaatio on löytynyt! 🙂


Toki aina tulee niitä hetkiä, jolloin on aika irrottaa ja luopua jostain. Silloin yleensä saa jotain muuta tilalle. Minulla ei kuitenkaan nyt ole se hetki.

Nähdään siis taas täällä blogissa! 🙂

Muuten: jos treenimotivaatio on hukassa, olen kirjoitellut siihen liittyen hieman erilaisia vinkkejä  aikaisemmin, ja ne löytyvät täältä. Käy tsekkaamassa!

Täällä ollaan taas!

Terkuin, Kirsi

Ps. Jos haluat tulla moikaamaan mua kasvotusten, löydyn edelleen Kuntomaailmasta Jyväskylästä! 🙂 Tervetuloa maanantaisin klo 11.00 Kiinteytys-tunneilleni Naisten Kuntomaailmaan Torikeskukseen ja perjantaisin klo 10.00 Vahvista & Venytä –tunneilleni Ahjokeskuksen Kuntomaailmaan Seppälään. Tarjoan ilmaisen tutustumiskerran! Myös joitain PT-aikoja on syksylle vielä vapaana, ja niitä voi kysellä: [email protected]

Ammattina personal trainer

*Toivepostaus*

Moikka!

Sain jo viime syksynä blogini lukijoilta toiveita kirjoitella työstäni personal trainerina – sen alkutaipaleesta, plussista ja miinuksista, sekä tulevaisuuden suunnitelmistani. Lisäksi sain toiveita ”päivä kanssani” –postauksesta, joten ajattelin nyt ensiksi kirjoitella hieman työstäni ja ensi viikolla jakaa yhden päiväni. 🙂

Miten minusta tuli personal trainer?

Olin lapsena epäliikunnallinen, mutta rakastuin yläasteella ryhmäliikuntaan. Oli ihanaa liikkua musiikin tahtiin – tuntui vähän siltä kuin olisi ollut diskossa. Päätin silloin, että minusta tulee jumppaohjaaja. Se päivä koitti yliopisto-opintojen aikaan. Kävin ryhmäliikuntaohjaajakoulutuksen, jolloin ihmisen anatomia ja fysiologia alkoivat kiinnostaa. Opiskelin tuolloin Jyväskylän yliopistossa aivan toista alaa, puheviestintää, ja opintoni olivat loppusuoralla. Mieleni teki kuitenkin lähteä liikunnalliselle uralle. En halunnut liikunnanohjaajaksi, enkä liikunnanopettajaksi, koska olen huono monissa lajeissa, kuten telinevoikassa ja yleisurheilussa, ja vaikka inhoan todella harvoja asioista elämässä, niin palloilulajit lukeutuvat inhokkeihini. Jos Suomessa olisi silloin ollut ammattikorkeakoulupohjainen personal trainerin koulutuslinja, olisin varmasti lähtenyt sellaiselle. Mutta päädyin opiskelemaan fysioterapeutiksi.

Ryhmäliikunnassa vaan on sitä jotain. 🙂

Fysioterapiaopinnot olivat mielenkiintoiset, mutta en kokenut alaa aivan omakseni. Koko ajan vahvistui ajatus siitä, että haluan tehdä ennaltaehkäisevää ”fysioterapiaa” liikuttamalla ihmisiä. Ohjasin fysioterapiaopintojeni ajan Kuntomaailmassa ryhmäliikuntatunteja, ja vajaan vuoden päästä valmistumiseni jälkeen Kuntomaailmassa avautui personal trainerin paikka, johon minut valittiin. Niinpä aloitin Kuntomaailman personal trainerina 1.1.2007, eli 10 vuotta kokopäiväisenä PT:nä tuli täyteen tammikuussa. 🙂

Fysioterapeutin ja ryhmäliikuntaohjaajan koulutukset, sekä oma kuntosaliharjoittelutausta loivat hyvän pohjan personal trainerin työlle, mutta haalin silti ison kasan treeniä ja ravintoa koskevia kirjoja, joita luin iltaisin. Oppimisen halu oli suuri ja tunsin olevani Kuntomaailmassa ”kotona”. Odotin innolla tulevaa työpäivää, ja sormeni syyhysivät kotonakin suunnitella saliohjelmia, treenejä ja ruokavalioita.

Kymmenen vuotta sitten tiiviit personal training asiakassuhteet eivät olleet Suomessa vielä kovin yleisiä, ja tapasinkin useimpia asiakkaitani harvemmin kuin nykyisin – muutaman kerran vuodessa. Tapaamisilla  suunnittelin treeniohjelmia salille, kotiin, lenkkipolulle, tms., tein ravintoanalyysejä, treenien kausisuunnitelmia, jne. Käytännössä työ oli PT:n työtä, eikä pelkkää kuntosaliohjausta kuten moni ajattelee kuntokeskuksessa toimivan PT:n työstä, mutta tapaamisia oli vain nykyistä harvemmin. Pikkuhiljaa PT-palvelut kuitenkin yleistyivät ja kalenteriini ilmestyi viikoittain luonani käyviä asiakkaita.

Kun PT-palvelut nostivat päätään, kuntosalin veloituksetta tarjoamia PT-palveluita supistettiin, ja palvelusta tehtiin maksullista. Työnkuvani muuttui silloin siten, että siihen tuli valmennuksen lisäksi PT-palveluiden myyntiä. Apua! En ole lainkaan myyntihenkinen ja koin oman osaamiseni myymisen äärettömän hankalaksi. Kuka nyt haluaisi maksaa siitä, että treenaa kanssani? Eikös jokainen osaa liikkua yksin? Ja kamalan kallistakin se on. Purin muutaman kerran tuntojani eräälle ystävälleni, ja hänen ansiostaan ajatusmaailmani alkoi kääntyä. Hän auttoi minua näkemään asioita eri kannoilta. Kiitos sinulle A-M! 🙂

Pikkuhiljaa myös myynti alkoi sujua, vaikka en edelleenkään mikään huippumyyjä ole. Myyntitilannetta helpottaa se, että ei mieti rahaa, vaan koittaa miettiä asiaa siltä kantilta, miten voisin auttaa juttusilleni tullutta henkilöä.

Rakastan erilaisten treenien suunnittelemista.

Nykyinen työnkuvani

Tällä hetkellä työnkuvaani kuuluu parin viikoittaisen ryhmäliikuntatunnin ohjaus, PT-asiakkaiden valmennus, sekä Kuntomaailman ryhmäliikuntavastaavana toimiminen. Ryhmäliikuntavastuu siirtyi minulle syksyllä, kun pitkäaikainen ryhmäliikuntapäällikkömme lähti uuteen työhön. Otin uuden haasteen inolla vastaan, sillä olin jo jonkin aikaa kaivannut jotain uutta työhöni.

Nykyisessä työssäni tykkään erityisesti työn monipuolisuudesta, sekä asioiden organisoinnista ja ideoinnista. Pidän siitä, että päiväni ovat vaihtelevia ja työhöni sisältyy erilaisia asioita. Tykkään toki PT:n työstä, mutta koen pelkän PT:n työn melko raskaaksi. Koska en ole luonteeltani maailman sosiaalisin (niin kuin edellisessä jännittämistä koskevassa postauksessani kerroin), on useamman asiakkaan kohtaaminen päivittäin uuvuttavaa. Toisaalta pelkkä koneen äärellä istuminenkin on puuduttavaa. Siksi olen onnellinen, että työnkuvani pitää sisällään useita eri asioita. Rakastan edelleen myös ryhmäliikuntatuntien ohjaamista. Musiikin tahtiin liikkumisessa porukassa on vain sitä jotain.

 

Personal trainerin työn plussat (minun näkökulmastani)

  • Asiakkaiden onnistumiset

Näitä on ihan huikeaa päästä seuraamaan.

  • Oma mielenkiinto tekemääni työtä kohtaan

Kaikki hyvinvointiin, liikuntaan ja ravintoon liittyvä kiinnostavat edelleen ja koko ajan jopa yhä enemmän. Haluan koko ajan oppia uutta. Tässä ammatissa työ ja harrastus yhdistyvät.

  • Erilaisten ihmisten kohtaaminen

Vaikka jännitän aika paljon sosiaalisia tilanteita, olen päässyt tapaamaan työssäni ihania ihmisiä ja huipputyyppejä.

  • Erilaisten treenien suunnitteleminen

Rakastan suunnitella erilaisia treenejä. Olen aina ihan innoissani, kun pääsen kokeilemaan uusia harjoitteita asiakkaideni kanssa.

  • Ei tarvitse istua koko päivää tietsikan ääressä

Vaikka PT-asiakkaiden valmennus ei sinänsä ole fyysistä (jollen joskus saa jotain ylipuhuttua ulos lenkille), niin koen isona plussana sen, että en istu koko päivää tietsikan ääressä.

Vaikka koen asiakastilanteet henkisesti kuormittavina, niin välillä työ ei tunnu työltä, kun pääsee liikkumaan ihan huipputyyppien kanssa. 🙂

Personal trainerin työn miinukset (minun näkökulmastani)

  • Vaihtelevat työajat ja iltapainotteinen työ

Mulla on herkät yöunet, ja ne kärsivät iltatyöstä, sekä rytmin vaihdoksesta illasta aamuun.

  • Epäonnistumiset asiakkaiden kanssa ja riittämättömyyden tunne

Kaikkia ei pysty auttamaan, vaikka kuinka haluaisi. Asiakkaan oma motivaatio on avainasemassa, ja tunnen epäonnistuneeni, jos en saa asiakasta motivoitua muutokseen. Näistä epäonnistumisista tulee riittämättömyyden tunne. Miksi en osannut auttaa? Mitä tein väärin?

  • Kuntosaliympäristössä meluisat työolosuhteet

On toki olemassa rauhallisia PT-studioita, mutta itse olen töissä kuntosalilla, jossa jumppasalin musiikki pauhaa ja painot kilisevät ja kolisevat. Olen tosi meluherkkä ja meteli kuormittaa minua paljon. Kaipaisin työssäni enemmän rauhallisuutta ja hiljaisuutta.

  • Pelkkä PT:n työ on melko kuormittavaa

Voisi kuvitella, että PT:n työ on helppoa – asiakkaiden kanssa hengailua salilla, mutta sitä se ei ole. Olen välillä pohtinut, onko työ erityisesti juuri minulle kuormittavaa, kun small talk ei tule luonnostaan. Mutta jutellessani kollegoideni kanssa, ovat kaikki tuumanneet samaa. Se aika, mikä vietetään asiakkaan seurassa, on niin intensiivistä, että vaikka se on mukavaa, se myös kuluttaa. Lisäksi elämäntapamuutokset ovat haasteellisia – harva hakee PT:stä pelkkää saliseuraa. 😉 Hallussa pitää fyysisen valmennuksen lisäksi olla mm. ravintovalmennus, sekä henkinen valmennus.

Nykyisellään asiakasmääräni on pieni, mutta muistan myös niitä päiviä, kun kalenterissani saattoi olla 5-7 asiakasta päivässä. Koin kyseiset päivät todella kuormittavaksi. Käydessäni Trainer4You:n Personal Trainer – koulutuksen, muistan, miten siellä ollut kouluttaja suositteli maksimissaan 15 asiakasta viikossa (eli noin 3 asiakasta päivässä). Olen samaa mieltä. Tosin tällä määrällä asiakkaita on haasteellista tulla toimeen (tai hintojen pitäisi olla pilvissä). Olenkin onnekas, että työni sisältö on monipuolinen.

Tulevaisuuden suunnitelmat

Tällä hetkellä olen tyytyväinen työnkuvaani, koska opettelen vielä ryhmäliikunnan pyörittämistä. Takaraivossa on kuitenkin jo jonkin aikaa kytenyt ajatus siitä, että kaipaan rauhaa omaan työhöni ja työympäristööni. Olen haaveillut jooga- ja pilates-ohjaajakoulutuksista, sekä silmäillyt psykofyysinen fysioterapian täydennyskoulutusta… johonkin olisi kiva syventyä ja perehtyä enemmän. Katsotaan, minne tie tulevaisuudessa kuljettaa. 🙂

Joogaan nykyisin kotona lähes päivittäin. Pohdin, voisiko joogasta tulla osa ammattiani.

Mitä työtä sä teet ja mitkä on sun työn plussat ja miinukset? Olis kiva kuulla, millaisia ajatuksia sulla on omasta työstäsi. 🙂

Jos olet PT, niin millaisia ajatuksia sulla on PT:n työstä? Niitä olisi mielenkiintoista kuulla ja vaihtaa ajatuksia. 🙂

Mukavaa maaliskuuta!

Terkuin, Kirsi