Mistä tietää olevansa 40-vuotias?

Ohjasin viime viikolla jumppatunnin puolisokeana (ilman silmälaseja siis) ja totesin asiakkailleni, että ikä ei tule yksin. Hukkasin silmälasit kotona, enkä löytänyt niitä pariin päivään mistään! No, lasit löytyivät viimein eteiskaapin siivoushyllyn tiskirättien alta! Ei mitään hajua, miten ne ovat sinne päätyneet! 😀  Alkaako siis muisti jo tässä iässä pätkiä? 😉

Luin joskus jostain, että ikääntyminen tapahtuu sykäyksittäin. Pitkään aikaan ei tapahdu mitään, ja sitten yhtäkkiä tapahtuu kerrallaan muutoksia. Täytin reilu kuukausi sitten 40 vuotta, ja täytyy todeta, että ikä on tässä viimeisen vuoden aikana ruvennut enemmän tai vähemmän näkymään ja tuntumaan. 😀 Täyttäessäni 30 en kokenut kolmenkympin kriisiä, eikä nyt nelikymppisenäkään ole kriisiä havaittavissa (ainakaan vielä), mutta huomaan itsessäni ikääntymisen tuomia merkkejä, jotka yllättävät ja hämmästyttävät. Luulin kai pysyväni ikuisesti nuorena. 😉

40-vuotispäivän kunniaksi otettu selfie. 😀

Näistä tiedän olevani 40-vuotias

Kummastelen päästäni sojottavia valkoisia hiuksia. Tuntuu, että niitä tulee päivittäin lisää. Samanaikaisesti hiukseni ovat harventuneet, ja arvelen, että tummat karvat karkaavat päästäni jonnekin muualle, missä niitä ei aikaisemmin ole ollut. Tuossa joku aika sitten nappasin pinseteillä alavatsaltani yhden sinne eksyneen tumman karvan pois! Apua! 😀

Tutkailen peilistä kaulani ihoa, joka näyttää kovin ohuelta ja juonteiselta. Juonteita näkyy kaulan lisäksi kasvoissa, rintakehällä ja jopa käsivarsissa.

Hämmästelen vatsassani olevia makkaroita. Missä vaiheessa ne ovat ilmestyneet? Rasvaa tuntuu muutenkin kertyvän vartalooni helpommin kuin aikaisemmin. (Tosin en osaa sanoa, miten suuri vaikutus tähän on ollut käyttämälläni lääkityksellä, jonka sivuvaikutuksena on painon nousu ja rasvan kertyminen kehoon.)

Luulin tähän ikään mennessä päässeeni eroon finneistä, mutta nyt ne vasta ovatkin villiintyneet! Kasvoihini ilmestyy joka kuukasi tietyssä hormonikierron vaiheessa isoja punaisia mollukoita, jotka juuri ja juuri ehtivät hävitä ennen seuraavia tulokkaita. Kiitos hormonit!

Ihmettelen myös kehon eri puolille yllättäen ilmaantuvia kolotuksia. Milloin tuntuu polvissa, niin ettei meinaa rappusia päästä ylös ja alas, milloin kolottavat lonkat, milloin nilkat, milloin sormet.

Kylmä lisää kolotuksia, mutta kuumuuttakaan en oikein enää siedä. Ennen oli sitä parempi mitä kuumempi, mutta nykyisin vetäydyn helteellä mieluummin varjoon, enkä nauti kuumuudesta. Myös ihoni osoittaa mieltään aurinkoa vastaan ja muodostaa maksaläiskiä – nämäkin ovat kasvoissani uusia tuttavuuksia.

Kesähelteiden lisäksi kuumia hetkiä on välillä omastakin takaa, ja herään aina silloin tällöin öisin hiestä märkänä. Nämä yölliset kuumat aallot ilmestyivät tosin jo muutama vuosi sitten lapsettomuushoitojen jälkeen – hormonitoimintani ehkäpä muuttui jotenkin silloin hormonipistosten vaikutuksesta..? (Ja hikoiluun liittyvä ällöjuttu.. hyppää pari riviä alemmas, jos et kestä: hiki myös haisee enemmän kuin aikaisemmin!)

Mitä enemmän tulee ikää, sitä huonommaksi tulee viinapääni. 😀 Yöunet häiriintyvät välillä jo kahden alkoholiannoksen jälkeen, ja joskus jo kahdesta annoksesta on seuraavana päivänä krapula! Toisaalta en jaksa nykyisin edes valvoa ja juhlia – yöelämässä tulee käytyä ehkä kerran, pari vuodessa. Tähän on siis tultu. 😀

Alkoholin lisäksi siedän nykyisin huonommin myös sokeria. Huomaan usein, että jos olen illalla syönyt karkkia, iskevät kuumat aallot yöllä.

Näistä tiedän olevani nelikymppinen. 😉

Murehdinko näitä asioita? Enpä oikeastaan. Ihmettelen ja kummastelen vain.  🙂

40 on uus 20, eikö..?!? 😀

Pitääkö nelikymppisenä tietää, mitä tekee ”isona”?

Täyttäessäni pyöreitä huomasin pohtivani myös sitä, missä olen elämässäni tällä hetkellä ja mihin olen menossa.

Ajattelin joskus taannoin tähän ikään mennessä tietäväni, mikä ”minusta tulee isona”.  (Nelikymppinen tuntui silloin jo ikälopulta.) Kuvittelin olevani urani huipulla ja tienaavani hyvin. Jossain vaiheessa ajatukset muuttuivat. En kaipaa omaisuuksia enkä valtaa. En ole varma siitä, mitä tulen tekemään kymmenen vuoden kuluttua. (Ja ei – mielestäni nelikymppisenäkään ei tarvitse vielä tietää, mitä tekee isona.) Joitain ajatuksia kyllä on, mutta ne eivät ole saaneet vielä kunnolla muotoaan. Enemmän tämän hetken haaveet liittyvät johonkin aivan muuhun kuin työhön. Haaveilen matkustamisesta, haaveilen omasta pikkutalosta luonnon keskellä. En halua saavuttaa mitään suurta ja hienoa, vaan haluan elää rauhallista ja onnellista elämää. Katselen ja kuulostelen siis mielenkiinnolla, mihin elämä vie.  🙂

Näitä pohtiessa pistin merkille sen,  että henkilöt, joita ihailen ja joiden elämä tuntuu minusta erityisen mielenkiintoiselta, eivät ole varakkaita tai urasuuntautuneita. Heidän elämänsä on mielestäni mielenkiintoista aivan muista syistä.

Huomaan nykyisin hakevani yhä enemmän rauhoittumista ja rentoutumista. Vielä 15 vuotta sitten pohdin muuttamista Helsinkiin ja halusin asua kaupungin sykkeessä. Nykyisin mietin maalle muuttamista. Kaupunkikävelyn sijaan suuntaan mieluummin metsään, ja kovan treenin sijasta levitän yhä useammin joogamaton olohuoneen lattialle.

Näin nelikymppisenä haluan yksinkertaista ja rauhallista elämää. Haluan matkustella, haluan tanssia, haluan joogata ja liikkua luonnossa – elää ja nauttia hetkessä.

Mielenkiinnolla odotan, mitä seuraavat 10 vuotta tuovat mukanaan. Iskeekö kymmenen vuoden päästä viidenkympin kriisi taikka villitys..? 😉

Millaisia ajatuksia teillä muilla on? Kuulostanko ihan ”mummolta” kaksikymppisen korvissa? Onko täällä muita nelikymppisiä? Onko teillä samanlaisia tai erilaisia ajatuksia? Entä mitä tuumaa viisi- tai kuusikymppinen? 🙂

Terkuin,
nelikymppinen Kirsi

Edellinen postaus: Miten treenaan flunssassa?
Sinua saattaa kiinnostaa: Eräs työpäivä kanssani.

Kynnys blogata ja motivaation löytyminen

Hei!

Minulle tapahtuu usein niin, että kun jostain asiasta on liian pitkä tauko, nousee eteen korkea kynnys taas aloittaa. En esimerkiksi pidä autolla ajamisesta, ja kun olen pitkään ajamatta, stressaa ratin taakse istuminen todella paljon. Liikunnasta taas useimmiten pidän ja jos joudun syystä tai toisesta liikuntatauolle, tekisi aluksi ihan hirveästi mieli liikkua, mutta jos tauko jatkuu yli kaksi viikkoa, on taas vaikeaa saada itsensä liikkeelle.

Olen pitänyt bloggaamisesta yli kahden kuukauden tauon. Kun jäin töistä kesälomalle, sormet syyhysivät kirjoittaa, ja postailinkin silloin instagramissa muutamia treenivideoita. Olin kuitenkin päättänyt pitää kesäloman ajan myös blogista lomaa (koska se liittyy niin läheisesti ammattiini). Kesäloman päätyttyä avasin läppärini useamman kerran aikomuksena kirjoittaa blogiini jotain. Mutta mitä? Olisi tylsää postata pitkän tauon jälkeen jokin tavanomainen treeni tai resepti tai kertoa lomakuulumisia. Mutta mistä ihmeestä sitten postaisin jotain? Kynnys kasvoi joka kerran läppärin avaamisen jälkeen ja samalla ahdistus siitä, että blogitauko vain venyi ja venyi.

Niinpä oli aika kaivaa esiin ne asiat, mitkä blogaamisessa minua motivoivat. Pohdin mm. alla olevia asioita. Ne pätevät oikeastaan mihin asiaan vain, joten jos sinulla on jonkin asian suhteen motivaatio hukassa, kannattaa pohtia seuraavia asioita:

  1. Mikä on motivaation alkulähde?

Mikä on se syy, miksi bloggaan? Mitä haluan siltä eniten?

  • Pidän bloggaamisessa erityisesti siitä, että se kehittää minua. Perehdyn usein blogatessani uusiin asioihin tai kertailen vanhaa. Haen uutta tietoa. Ja samalla saan bloggaamisesta uutta inspiraatiota työhöni.
  • Olen aina onnellinen, jos joku on jollain tapaa hyötynyt blogini sisällöstä – tehnyt postaamani treenin tai löytänyt uuden lempireseptin.
  • Mukavat yhteistyöt. Olen päässyt kokemaan hienoja asioita ja päässyt testaamaan erilaisia tuotteita, joista osa on jäänyt omaan aktiiviseen käyttööni.
  • Blogi on oma reseptipankkini. Täällä ovat hyvässä säilössä parhaimmat reseptini.
  • Pidän kirjoittamisesta.

Bloggaan harrastelijamaisesti, joten en ole juurikaan saanut blogini kautta rahaa. Silloin kun sitä on pikkuisen tullut, on se kyllä motivoinut, mutta vain hetkellisesti. Yleensä ulkoiset motivaattorit, kuten raha, ei motivoi pidemmän päälle. Sisäinen motivaatio vie pidemmälle.

Tätä asiaa voi pohtia minkä asian tiimoilta tahansa. Miksi olet aloittanut jonkin asian tekemisen (esim. jonkin harrastuksen tai elämäntapamuutoksen)? Mitä haluat asialta eniten?

 

  1. Mitkä ovat kompastuskivet? Voiko niiden yli päästä? Miten?

Suurimmat kompastuskivet ovat ajankäyttö ja vapaa-ajan käyttäminen koneen ääressä istuen. Työni sisältää nykyisin paljon enemmän koneen ääressä istumista kuin esimerkiksi vuosi sitten. Niinpä vapaa-ajalla läppärin avaaminen ei kiehdo. Mielummin ulkoilisin, joogaisin, lukisin kirjaa, tms. Lisäksi sain aikaisemmin työajan puitteissa blogata pari tuntia viikossa, jolloin laitoin aina vireille jonkin postauksen. Vaikka harvoin sain mitään parissa tunnissa valmiiksi, se oli kuitenkin kimmoke saada blogattua joka viikko jotain. Viimeisen vuoden aikana ei ole enää ollut mahdollista työn puitteissa käyttää aikaa bloggaamiseen. Nämä kaksi asiaa ovat selkeästi vaikuttaneet bloggaamisaktiivisuuteeni. Vuonna 2016 tein 75 blogipostausta, ja tänä vuonna postauksia on kertynyt tähän mennessä vaivaiset 17.

Pohtiessani asiaa, vaakakupissa painavat enemmän ne asiat, mitä bloggaamisesta saan kuin ne, mitä menetän. Sotasuunnitelmani on se, että silloin, kun koneen ääressä istuminen nyppii, postaan jotain helppoa ja nopeaa. Ja otan vakkaripäivän, milloin laitan jonkin postauksen alulle. Ajattelen asian ennemmin niin, että bloggausilta on ”harrastusilta”, eikä työtä tai pakkopullaa. Ainahan ei huvita tanssitunnillekaan lähteä, mutta silti menen, ja tunnin jälkeen on hyvä fiilis. Samoin nyt on hyvä fiilis, kun pääsin kirjoittamisen vauhtiin. 🙂

Kun sinulla on valmis suunnitelma kompastuskivien varalle, on suuremmat mahdollisuudet onnistua. Pohdi siis, mitä kompastuskiviä voi matkan varrella olla ja miten pääset niistä yli!

 

  1. Onko täydellisyyden tavoittelu esteenä?

Tekeekö mieli löydä hanskat tiskiin, kun viikon liikuntatavoite ei toteutunutkaan, kesällä tuli kiloja lisää tai et oppinut harrastuksessa jotain uutta temppua?

Tuttu tunne. Minussa asuu pieni täydellisyyden tavoittelija, ja kyseenalaistan usein, onko bloggauksissani mitään järkeä. Tunnen myös alemmuuden tunnetta siitä, että blogini on kotikutoinen, eikä samaa luokkaa kuin ammattibloggaajien blogit. Teen 40+ -tuntista työviikkoa, joten ajankäyttöni on rajattua, eikä minulla ole välineitä tai taitoa tuottaa esim. ammattitasoista videomateriaalia tai kuvia. Mutta mitä sitten? Ei kaikkien blogien tarvitsekaan olla kiiltokuvablogeja. Vai mitä? 🙂

Täydellisyyden tavoittelu nakertaa usein motivaatiota. Miten siitä pääsisi eroon? Helpommin sanottu kuin tehty. Mutta ainakin asia kannattaa tiedostaa ja pohtia, vaikuttaako se omaan motivaatioon.

 

  1. Tuumasta toimeen

Innostus ja motivaatio voi löytyä tekemisen kautta. Niinpä päätin ylittää bloggaamiskynnyksen ja tarttua tuumasta toimeen. Päätin, että tauon jälkeisen postauksen ei tarvitse olla mitään hienoa tai erikoista. Ja huomaan nyt, että kun sain aloitettua, on bloggaamismotivaatio taas täällä! 🙂

Eli: jos oikeasti haluat jotain asiaa, tee sitä! Olen työssäni tavannut useita henkilöitä, jotka ovat muuttuneet liikunnan vihaajista liikunnan rakastajiksi. Se on vaatinut harjoitusta, mutta harjoituksen kautta motivaatio on löytynyt! 🙂


Toki aina tulee niitä hetkiä, jolloin on aika irrottaa ja luopua jostain. Silloin yleensä saa jotain muuta tilalle. Minulla ei kuitenkaan nyt ole se hetki.

Nähdään siis taas täällä blogissa! 🙂

Muuten: jos treenimotivaatio on hukassa, olen kirjoitellut siihen liittyen hieman erilaisia vinkkejä  aikaisemmin, ja ne löytyvät täältä. Käy tsekkaamassa!

Täällä ollaan taas!

Terkuin, Kirsi

Ps. Jos haluat tulla moikaamaan mua kasvotusten, löydyn edelleen Kuntomaailmasta Jyväskylästä! 🙂 Tervetuloa maanantaisin klo 11.00 Kiinteytys-tunneilleni Naisten Kuntomaailmaan Torikeskukseen ja perjantaisin klo 10.00 Vahvista & Venytä –tunneilleni Ahjokeskuksen Kuntomaailmaan Seppälään. Tarjoan ilmaisen tutustumiskerran! Myös joitain PT-aikoja on syksylle vielä vapaana, ja niitä voi kysellä: [email protected]