Syksyn uudet tuulet ja syksyn treenisuunnitelmat

Moikka!

Syksy on mulle (ja tuntuu olevan monelle muullekin) jollain tavoin uudistumisen aikaa. Aika aloittaa jotain uutta. Uusi harrastus, tms. Tänäkin syksynä on luvassa jotain uutta. 🙂

Uudet työkuviot

Aloitan nyt syksyllä (tai aloitin jo viime viikolla) osittain uudessa työnkuvassa. Työpaikka on edelleen sama, eli jyväskyläläinen kuntokeskus Kuntomaailma. Laskeskelin juuri, että ryhmäliikuntaohjaajana olen ollut talossa kohta 15 vuotta ja täysipäiväisesti palkattuna PT:nä tulee tammikuussa täyteen 10 vuotta. Talo rupeaa olemaan siis tuttu. 😉 Ja ajatelkaa – osan asiakkaista olen tuntenut jo melkein 15 vuoden ajan.  Kyllä tulis ikävä, jos tie veisi jossain vaiheessa jonnekin muualle!

Mutta uusia haasteita (kivoja sellaisia!) on tänä syksynä tulossa. Meidän pitkäaikainen ryhmäliikuntavastaava lähti uusiin työhaasteisiin (nyyh, tulee Ninaa ikävä!), ja mä sain kunnian jatkaa Kuntomaailman ryhmäliikuntavastaavana. Jännittävää ja kivaa!

Osa hommista on jo tuttua puuhaa, sillä olen toiminut meidän ryhmäliikunnan kehitys- ja strategiatiimissä jo pitkään, mutta silti on paljon sellaista, joista joudun ottamaan selvää ja opettelemaan. Mutta uusi haaste tuntuu kivalta – jotain uutta oon kaivannut työssäni jo jonkin aikaa!

Valmiina ottamaan vastaan syksyn uudet haasteet!
Valmiina ottamaan vastaan syksyn uudet haasteet!

Syksyn uusi harrastus

Syksyn omat ryhmäliikuntaohjaukset ja tanssitunnit alkavat piakkoin. Tänä syksynä aloitan uutena tanssin nimeltä Kizomba. Oon jo muutaman vuoden halunnut Kizomba-tunneille, mutta aina on työt menneet päällekkäin tuntien kanssa (iltapainotteisen työn haittapuoli).

Vaikka oon tanssinut salsaa, jonkin verran bachataa ja länsiafrikkalaisia tansseja, niin silti Kizomban liikekieli näyttää sellaiselta, että en oikein ymmärrä sitä. Kizomba on siis Angolassa syntynyt paritanssi, joka on saanut vaikutteensa mm. sembasta.

Oon joitakin videoita katsonut ennakkoon, enkä oikein ymmärrä, miten ja minne suuntaan lantio liikkuu. Taas tulee tämä luonteeni esiin, että pitäisi osata jo jotain, vaikka ei ole koskaan kokeillutkaan! 😀 Hieman jännityksellä odotan siis alkavia tunteja. Koitan kuitenkin olla itselleni armollinen. 😉

Syksyn omat treenit

Syksyn treeneissä mulla on punaisena lankana sopivassa suhteessa aerobista liikuntaa, lihaskuntoharjoittelua, liikkuvuusharjoittelua, sekä tanssia. Mitään sen kummempaa tavoitetta mulla ei ole. En ole koskaan oikeastaan ollut tavoitteellinen liikkuja, mutta silti saan vuodesta toiseen motivoitua itseni liikkeelle useamman kerran viikossa. Aina ei siis tarvitse olla mitään suurta tavoitetta liikkumisessa.  🙂

Syksyn treeniviikkojeni runko näyttää tältä:

Maanantai

  • Kiinteytystunnin ohjaus Kuntomaailmassa

Tiistai

  • Afrotanssi Jyväskylän Tanssiopistolla

Keskiviikko

  • Niska/Selkä + Venyttely –tunnin ohjaus Kuntomaailmassa
  • Kizomba-tunti Salsastudiolla
  • Salsa-tunti Salsatudiolla

Torstai

  • Kuntosalitreeni

Perjantai

  • Niska/Selkä + Venyttely –tunnin ohjaus Kuntomaailmassa

Lauantai

  • Kuntosalitreeni

Sunnuntai

  • Lepopäivä / rento kävelylenkki

Lisäksi pyrin tekemään kotijoogaa viikoittain.

Kesä kääntyy syksyksi, mikä on toisaalta haikeaa, mutta toisaalta ihanaa.
Kesä kääntyy syksyksi, mikä on toisaalta haikeaa, mutta toisaalta ihanaa.

 

Miltä teidän syksyn suunnitelmat näyttävät treenien ja muiden asioiden suhteen?

Terkuin, Kirsi

Lumoava Skotlanti osa 9: Cairngorms, Monymusk ja South Queensferry

Tämä on Lumoava Skotlanti –blogisarjan viimeinen osa. Tarina on saatettava päätökseen ennen uusia reissuja ja seikkailuja. 😉

Tässä osassa piipahdetaan pienellä vaelluksella Cairngormsissa, kalastamassa Don-joella  Monymuskissa, sekä pikavisiitillä South Queensferryssa ennen kotiinpaluuta. Luvassa on upeita maisemia, joten hyppää mukaan matkaan! 🙂

Cairngorms
Cairngorms

Cairngorms ja Glen Clova

Skotlannin reissumme toiseen viikkoon mahtui pikkukaupunkikierrosten lisäksi myös luonnossa liikkumista. Tarkoituksenamme ei ollut tällä matkalla tehdä sen kummoisempia vaelluksia, mutta Broughty Ferryssa majaillessamme halusimme lähteä hieman käppäilemään luontoon jonnekin suhteellisen lähelle. Emme olleet tehneet mitään etukäteissuunnitelmia, joten vähän summan mutikassa suuntasimme Cairngormsin luonnonpuistoon.  Googlen avulla löysimme vajaan parin tunnin ajomatkan päässä olevan paikan nimeltä Glen Clova, josta piti lähteä joitakin kävelyreittejä. Siispä sinne! Ja hotellin pihasta lähtikin reittejä, joista valitsimme yhden. Reitille suositeltiin kunnon kenkiä, ja vähän epäillen lähdin tavallisilla juoksulenkkareillani matkaan.

kartta
Kävelimme Clovasta Loch Brandylle ja samaa reittiä takaisin. Ei lähdetty tällä kertaa kiertämään pidempää, katkoviivoin merkattua reittiä. Olisi vaatinut kunnon vaelluskengät. 🙂

Menomatka oli kiipeämistä ylöspäin. Kiipeäminen pisti hieman puuskututtamaan, mutta se ei ollut turhaa – maisemat olivat sen arvoiset!

Kuvassa tie näyttää tasaiselta, mutta ylöspäin kiivettiin koko ajan.
Kuvassa tie näyttää tasaiselta, mutta ylöspäin kiivettiin koko ajan.
Harmi, että korkeuserot eivät avaudu kunnolla kuvissa.
Harmi, että korkeuserot eivät avaudu kunnolla kuvissa.

Lampaat laidunsivat polun varrella ja hieman mietitytti, mitä teen, jos matkan varrella tulee vastaan äkäinen pässi. Ei onneksi tullut. 😀

Samoilla apajilla lampaiden kanssa.
Samoilla apajilla lampaiden kanssa.

Reitin päässä oli pieni lampi, jonka rannalla nautimme pientä välipalaa ennen kuin suuntasimme takaisin alas.

 

Perillä kohteessa!
Perillä kohteessa!
Tyytyväinen vaeltaja.
Tyytyväinen vaeltaja.
Näitä maisemia kelpasi ihailla.
Näitä maisemia kelpasi ihailla.
Niin kaunista!
Niin kaunista!

Takaisin alhaalle päästyämme, kävelimme vielä pienen pätkän tietä pitkin ihastellen maisemia.

kävelyllä

Päivä oli kerrassaan upea!

Monymusk ja Don-joki

Toinen toisen viikkomme luontokohde sijaitsi Monymuskissa. Mieheni halusi kokeilla kalaoennaan Skotlannin kalavesissä ja oli jo Suomessa katsonut sopivan paikan Don-joen varrelta. Lähdin huvikseen mukaan matkaan, vaikka en kalastakaan.

Kalastaja kokeilemassa onneaan.
Kalastaja kokeilemassa onneaan.

Sillä aikaa, kun Kimmo kalasti, mä käveleskelin Monymuskissa.

Maisemat olivat kauniit myös Monymuskissa.
Maisemat olivat kauniit myös Monymuskissa.
Kävelin pitkin joen vartta.
Kävelin pitkin joen vartta.
Kylältä löytyi hotelli, jonka yhteydessä oli baari. Käytiin siellä syömässä ja kahvilla.
Kylältä löytyi hotelli, sekä pieni kauppa. Käytiin hotellilla syömässä ja kahvilla.

Sääolosuhteet eivät suosineet kalastajaa, mutta sinänsä päivä oli ihan hauska kokemus. 🙂

South Queensferry ja jäähyväiset

Kaksi viikkoa vierähti Skotlannissa nopeasti. Näimme uskomattoman paljon eri paikkoja, ja ajokilometrejä kertyi yli 3000 kilometriä!

Ajellessamme takaisin lentokentälle, teimme vielä pienen pikavisiitin Sout Queensferryyn, joka sijaitsee Edinburghin laitamalla. Queensferry on nätti, pieni paikka pastillinvärisine taloineen.

South Queensferryn pastillinvärisiä taloja.
South Queensferryn pastillinvärisiä taloja.

street in queensferry

southqueensferry

queensferry

Yksi Queensferryn nähtävyyksistä on The Forth Bridge, rautatiesilta, joka on yli 125 vuotta vanha. Se on myös UNESCOn maailmanperintökohde, ja insinöörityön taidonnäyte.

silta
The Forth Bridge

queensferry silta

Niin oli aika jättää jäähyväiset kauniille Skotlannille. Ihastuttavinta Skotlannissa olivat mielestäni

  • satumaisen kaunis luont
  • söpöt pikkukaupungit ja kylät valkoisine ja pastillivärisine taloineen (erityisesti sydän jäi Port Appiniin
  • ystävälliset ihmiset

Mitään kovin vihastuttavaa ei Skotlannissa ollut. Ikävintä olivat ehkäpä pienet, kiemuraiset ja huonokuntoiset tiet, joilla sai ajaa lujaa (asentohuimauspotilaan painajainen). Epävakainen, sateinen ja viileä sää vaikutti jonkin verran päiväsuunnitelmiin, mutta lähes päivittäin saatiin nauttia myös auringosta. Ranskikset tulivat reissun lopussa ulos korvista, mutta onneksi kaupoissa ja huoltoasemilla oli tarjolla mielettömän hyviä ja terveellisiä salaatteja.

Kerroin matkakertomuksen ensimmäisessä osassa, että iso palanen sydäntä jäi Skotlantiin. Nyt tuntuu haikealta lopettaa matkakertomus täällä blogissa. Tuntuu vähän niin kuin joutuisi hyvästelemään Skotlannin uudelleen. Onneksi sinne voi aina palata muistoissa. Ja suunnitelmissa on jossain vaiheessa tehdä uusi reissu Skotlantiin. Jäihän esim. Skyen saari kokonaan kokematta. On siis hyvä syy palata. 🙂

Kohti lentokenttää onnellisena, mutta haikeana.
Kohti lentokenttää onnellisena, mutta haikeana.

Kertomuksen aikaisemmat osat löydät alla olevista linkeistä:

Osa1: Edinburgh

Osa 2: Port Appin

Osa 3: Loch Ness ja Harry Potter

Osa 4: Isle of Islay

Osa 5: Oban ja Glencoe

Osa 6: Broughty Ferry

Osa 7: Dunnottar Castle

Osa 8: St Andrews ja Perth

Terkuin, Kirsi