Rikottu ikkuna ym. syyslomaviikon kuulumisia

Moi!

Kerroin edellisessä postauksessani, että olen viettänyt tämän viikon syyslomaa ja lupasin kirjoitella syyslomaviikon kuulumisia.

Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, loma alkoi flunssaisissa tunnelmissa, ja flunssa kestikin koko lomaviikon. Onneksi lämmöt laskivat loman alkaessa, joten pääsin ulkoilemaan ja joogailemaan, sekä viikon päätteeksi vähän myös puuhastelemaan pihatöiden parissa.

Kauniit kelit suosivat syyslomalla.

Vietettiin lomalla muutama päivä minulle erittäin rakkaaksi tulleella mökillä. Mökki kuuluu eräälle kalastus- ja metsästysseuralle, jonka jäsen mieheni on. Olemme muutaman viimeisen vuoden aikana käyneet mökillä useamman kerran vuodessa, ja jos Suomesta pitäisi valita lempimaisema, olisi se ehdottomasti mökin edustalta avautuva järvimaisema. Olipa vuodenaika, keli tai vuorokaudenaika mikä vain, on mökin edustalta avautuvassa maisemassa jotain sykähdyttävää.

Tämä maisema on minulle rakas.

Saimme tälläkin kerralla nauttia kauniista maisemasta sen eri sävyissä: peilityynellä kirkkaalla kelillä, harmaalla syyssäällä, sekä sumun ympäröimänä. Iltaisin päästiin ihastelemaan mitä upeampia kultaisia, pinkkejä ja punaisia auringonlaskuja.

Tätä kuvaa (tai muitakaan kuvia) ei tarvinnut muokata – mutta toki maisemat ja värit ovat luonnossa vielä upeammat.

Nähtiin myös ensimmäistä kertaa mökin iltataivaalla revontulet – jopa kahtena iltana peräkkäin! Harmi, ettei saatu niitä ikuistettua. Oikea kamera oli kotona, eikä kännykän kamerassa riittänyt tehot yöllä kuvaamiseen – tuli pelkkiä mustia kuvia. 😀

Kauniiden maisemien lisäksi pääsimme nauttimaan luonnon antimista – metsästä löytyi suppilovahveroita, ja järvi antoi ahvenia.

Minä pyydystin näistä neljä!

 

Ikkunasta sisään

Kommelluksitta ei tämäkään loma sujunut. Mökille on vain yksi avain, ja pidämme sitä yleensä mökin ulkopuolella roikkumassa seinällä. No, olimme juuri lähdössä ulkoilemaan, ja minä piipahdin vielä mökkiin hakemaan nenäliinan. Avasin oven, laitoin avaimen naulaan, otin nenäliinan ja paiskasin oven kiinni. Huomaten samalla, että en suinkaan ripustanut avainta oven ulkopuolella olevaan avainnaulaan, vaan sisäpuolelle.. apua! Mökiltä on tunteroisen matka Jyväskylään, josta olisi lähdettävä hakemaan toinen avain. Paitsi että myös autonavaimet olivat mökin sisällä. 😀 Aikamme pähkäiltyämme päätimme koittaa mennä ikkunasta sisään. Saimme tähän mökki-isännän luvan, joten luvatta emme murtautuneet mökkiin. 😉 Koitimme parhaamme mukaan säilyttää ikkunalasin ehjänä, ja tuplaikkunan ensimmäinen lasi säilyikin ehjänä, mutta toinen räsähti rikki. No, pääsimme ikkunasta sisään, tilasimme 40 km päästä Niemisjärveltä uuden ikkunalasin, haimme sen seuraavana päivänä ja asensimme paikalleen. No, jäipähän taas hauska muisto, vaikka ensiksi ei naurattanut yhtään. 😀

 

Minulle lomaan kuuluvat myös hyvä ruoka, hyvät juomat, sekä herkut. Koska tiedostan tämän ja sallin sen itselleni, en tunne huonoa omaatuntoa. 🙂

Pientä puuhastelua kotona ja lisää kauniita maisemia

Kotona laitoimme pihaa talvikuntoon. Istutimme sipulipenkin, josta toivon mukaan nousee ensi keväänä krookuksia ja muita kauniita kukkia. Jännityksellä odotan, miten käy – en nimittäin ole laisinkaan kokenut puutarhuri.

Tuohon kiven ympärille nousee toivottavasti keväällä kukkasia.

Pihahommien lisäksi pesimme terassit ja pihakalusteet, ja kalusteet saivat myös öljyn pintaansa.

Aherruksen keskellä lähdimme tänään nauttimaan upeasta kelistä Hyyppäänvuorelle. Hyyppäänvuoren päältä avautuvat upeat maisemat niin kesällä, syksyllä kuin talvellakin.

Hyyppäänvuori tarjoaa mielestäni yhden kauneimmista keskisuomalaisista maisemista.

Jos kiinnostuit paikasta, olen kirjoitellut siitä aikaisemmin täällä.

Korkkasin lomalla glögikauden. Maistelimme eilen uutta Blossaa eri muodoissa. Nam!

Huomenna alkaa taas arki. On kiva päästä taas rutiineihin kiinni ja flunssan jälkeen treenailemaan. Toisaalta olisin voinut lomailla helposti vielä toisen tai kolmannenkin viikon.. talvilomaa odotellessa.. 😉

Kevyttä kävelyä luonnossa, joogailua, lukemista, saunomista, hyvää ruokaa ja rentoutumista. Mitä muuta lomalta voisi toivoa..? Minulle syyslomaviikko oli täydellinen. 🙂

Ihanaa syyslomaa teille, keillä se on vielä edessä!

Terkuin, Kirsi

 

16 vuotta samassa työpaikassa

Olen tällä viikolla saanut monta LinkedIn-viestiä, joissa on lukenut ”Congrats on your work anniversary”.  ”Mitäs kummaa?” ajattelin ensiksi, mutta havahduin sitten siihen, että olen totta tosiaan ollut saman työnantajan leivissä jo 16 vuotta. Näistä 16 vuodesta olen ollut kokopäiväisenä työntekijänä 11,5 vuotta. Pitkä aika, vai mitä? 😀

Olen avannut saman työpaikan oven jo 16 vuoden ajan. Kuva: Minna Annola.

Onnitteluviestien lisäksi sain sähköpostiini tällä samaisella viikolla hieman toisenlaisen viestin – nimittäin houkuttelevan työtarjouksen. 😮

Nämä viestit saivat minut pohtimaan kuluneita vuosia. Mikä minut on pitänyt niin pitkään samassa työpaikassa?

Aloitin Kuntomaailmassa vuonna 2002 ryhmäliikuntaohjaajanaunelmatyössäni. Musiikin tahdissa ryhmässä liikkumisessa on vaan sitä jotain, joka jaksaa viehättää vuodesta toiseen – se ei tunnu puurtamiselta, vaan vähän siltä kuin treeni hoituisi samalla, kun ”bilettää”. Tähän tunteeseen jäin koukkuun jo yläasteella ja päätin jo silloin, että joku päivä minusta tulee ryhmäliikuntaohjaaja. 🙂

Tunnin ohjaushommissa vuonna 2014.

Lukion jälkeen muutin Jyväskylään opiskelemaan viestintää. Samanaikaisesti aloitin ryhmäliikunnan ohjaukset ja päätin vaihtaa koko uravalintani liikunnallisemmaksi aloittaen fysioterapian opinnot. Valmistuttuani fysioterapeutiksi vuonna 2006 (hui kamala, kun siitä on jo pitkä aika!!), tein pätkätöitä siellä täällä, kunnes Kuntomaailmassa avautui vakinainen personal trainerin paikka, jota tarjottiin minulle. Sillä tiellä olen edelleen.

Yksi asia, mikä minut on pitänyt samassa talossa näinkin pitkään, on se, että vähän väliä on tullut työnkuvaan sopivasti lisää haastetta. Olen vuosien varrella tsempannut yksilöasiakkaita, vetänyt yritysryhmiä, suunnitellut ja ohjannut jumppia, perehtynyt kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin (First Beat), painonpudotukseen ja henkiseen valmennukseen (Xtravaganza),  opiskellut personal traineriksi (Trainer4you), opetellut myyntiä, ja nykyisellään vastaan näiden kaikkien hommien ohella Kuntomaailman ryhmäliikunnasta, eli teen paljon organisointi- ja suunnittelutyötä. Ryhmäliikuntavastaavan hommia olen tehnyt nyt pari vuotta. Organisoin kahden kuntokeskuksemme ryhmäliikunnat ja vastaan kaikesta ryhmäliikuntaan liittyvästä. Tiimissäni on yli 30 ryhmäliikuntaohjaajaa, ja hommia riittää. Tästä työstä haaveilin pitkään, sillä ryhmäliikunta on alusta asti ollut se ”mun oma juttu”.

Olen vuosien varrella käynyt useita eri ryhmäliikuntakoulutuksia, mm. IISEEN sisäpyöräilyohjaajakoulutuksen. Kuva vuodelta 2014. Kuvaaja: Juhani Keski-Rahkonen

Toinen, mikä on pitänyt minut samassa työpaikassa, on työn monipuolisuus. Yksikään päivä ei ole samanlainen, ja päivät pitävät sisällään sopivassa suhteessa asiakastapaamisia, suunnittelutyötä ja koneen äärellä istumista, sekä jonkin verran myös liikuntaa (nykyisin tosin hyvin vähäisesti).

Kolmas Kuntomaailmassa minut pitänyt asia ovat ihanat asiakkaat. Ajatelkaa – olen osaa asiakkaista liikuttanut jo 16 vuoden ajan. Ikävä tulisi, jos lähtisin pois!

Kuntomaailman asiakasbileissä vuonna 2009.

Neljäntenä (eikä vähäisimpänä) ovat tietenkin työkaverit. En ole ainut, joka on viihtynyt Kuntomaailmassa näin pitkään, vaan talossa on työntekijöitä, jotka ovat olleet talossa pidempään kuin minä. Tuttua porukkaa siis! Ja ohjaajatiimi meillä on aivan huippu! 🙂

Meidän ohjaajia vuonna 2010. Kuva: Minna Annola.

Myönnetään, että ruoho on välillä tuntunut olevan vihreämpää aidan toisella puolella. Olen hakenut vuosien varrella muutamia erilaisia työpaikkoja, joista osaan olisin päässytkin, mutta olen lopulta päätynyt kuitenkin aina jäämään tuttuun ja turvalliseen Kuntomaailmaan.

Miinuspuoliakin toki löytyy – missä työssä ei löytyisi? Istun nykyisin paljon koneen ääressä suunnittelu- ja organisointihommissa, ja välillä takapuoli puutuu. Lisäksi joudun vastuuhommissa käsittelemään paljon hankalia asioita, mm. ikäviä asiakaspalautteita ja ohjaajien ongelmia. Työ on siis välillä (tai usein) melkoista ongelmienratkaisua. Mutta kun näen, miten asiakkaat viihtyvät meillä ja saavat energiaa ja ohjaajamme vetävät huipputunteja, on tunne mitä mahtavin! 😀

Kuntomaailman virkistyspäivillä vuonna 2011.

Kaiken kaikkiaan olen tällä hetkellä työhöni ihan tyytyväinen. Takaraivossa kutkuttaa kuitenkin taas ajatus uuden oppimisesta. Haaveissa on joogaohjaajan koulutus tai psykofyysisen fysioterapian opinnot. Selkeästi siis kehon ja mielen yhteys, kehonhuolto, sekä rauhoittumisen ja rentoutumisen menetelmät kiehtovat tämän hektisen maailman pyörityksessä. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 🙂

Millaista työtä sä teet? Entä miten pitkään olet ollut samassa työpaikassa? Olis hauska kuulla!

Terkuin, Kirsi