16 vuotta samassa työpaikassa

Olen tällä viikolla saanut monta LinkedIn-viestiä, joissa on lukenut ”Congrats on your work anniversary”.  ”Mitäs kummaa?” ajattelin ensiksi, mutta havahduin sitten siihen, että olen totta tosiaan ollut saman työnantajan leivissä jo 16 vuotta. Näistä 16 vuodesta olen ollut kokopäiväisenä työntekijänä 11,5 vuotta. Pitkä aika, vai mitä? 😀

Olen avannut saman työpaikan oven jo 16 vuoden ajan. Kuva: Minna Annola.

Onnitteluviestien lisäksi sain sähköpostiini tällä samaisella viikolla hieman toisenlaisen viestin – nimittäin houkuttelevan työtarjouksen. 😮

Nämä viestit saivat minut pohtimaan kuluneita vuosia. Mikä minut on pitänyt niin pitkään samassa työpaikassa?

Aloitin Kuntomaailmassa vuonna 2002 ryhmäliikuntaohjaajanaunelmatyössäni. Musiikin tahdissa ryhmässä liikkumisessa on vaan sitä jotain, joka jaksaa viehättää vuodesta toiseen – se ei tunnu puurtamiselta, vaan vähän siltä kuin treeni hoituisi samalla, kun ”bilettää”. Tähän tunteeseen jäin koukkuun jo yläasteella ja päätin jo silloin, että joku päivä minusta tulee ryhmäliikuntaohjaaja. 🙂

Tunnin ohjaushommissa vuonna 2014.

Lukion jälkeen muutin Jyväskylään opiskelemaan viestintää. Samanaikaisesti aloitin ryhmäliikunnan ohjaukset ja päätin vaihtaa koko uravalintani liikunnallisemmaksi aloittaen fysioterapian opinnot. Valmistuttuani fysioterapeutiksi vuonna 2006 (hui kamala, kun siitä on jo pitkä aika!!), tein pätkätöitä siellä täällä, kunnes Kuntomaailmassa avautui vakinainen personal trainerin paikka, jota tarjottiin minulle. Sillä tiellä olen edelleen.

Yksi asia, mikä minut on pitänyt samassa talossa näinkin pitkään, on se, että vähän väliä on tullut työnkuvaan sopivasti lisää haastetta. Olen vuosien varrella tsempannut yksilöasiakkaita, vetänyt yritysryhmiä, suunnitellut ja ohjannut jumppia, perehtynyt kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin (First Beat), painonpudotukseen ja henkiseen valmennukseen (Xtravaganza),  opiskellut personal traineriksi (Trainer4you), opetellut myyntiä, ja nykyisellään vastaan näiden kaikkien hommien ohella Kuntomaailman ryhmäliikunnasta, eli teen paljon organisointi- ja suunnittelutyötä. Ryhmäliikuntavastaavan hommia olen tehnyt nyt pari vuotta. Organisoin kahden kuntokeskuksemme ryhmäliikunnat ja vastaan kaikesta ryhmäliikuntaan liittyvästä. Tiimissäni on yli 30 ryhmäliikuntaohjaajaa, ja hommia riittää. Tästä työstä haaveilin pitkään, sillä ryhmäliikunta on alusta asti ollut se ”mun oma juttu”.

Olen vuosien varrella käynyt useita eri ryhmäliikuntakoulutuksia, mm. IISEEN sisäpyöräilyohjaajakoulutuksen. Kuva vuodelta 2014. Kuvaaja: Juhani Keski-Rahkonen

Toinen, mikä on pitänyt minut samassa työpaikassa, on työn monipuolisuus. Yksikään päivä ei ole samanlainen, ja päivät pitävät sisällään sopivassa suhteessa asiakastapaamisia, suunnittelutyötä ja koneen äärellä istumista, sekä jonkin verran myös liikuntaa (nykyisin tosin hyvin vähäisesti).

Kolmas Kuntomaailmassa minut pitänyt asia ovat ihanat asiakkaat. Ajatelkaa – olen osaa asiakkaista liikuttanut jo 16 vuoden ajan. Ikävä tulisi, jos lähtisin pois!

Kuntomaailman asiakasbileissä vuonna 2009.

Neljäntenä (eikä vähäisimpänä) ovat tietenkin työkaverit. En ole ainut, joka on viihtynyt Kuntomaailmassa näin pitkään, vaan talossa on työntekijöitä, jotka ovat olleet talossa pidempään kuin minä. Tuttua porukkaa siis! Ja ohjaajatiimi meillä on aivan huippu! 🙂

Meidän ohjaajia vuonna 2010. Kuva: Minna Annola.

Myönnetään, että ruoho on välillä tuntunut olevan vihreämpää aidan toisella puolella. Olen hakenut vuosien varrella muutamia erilaisia työpaikkoja, joista osaan olisin päässytkin, mutta olen lopulta päätynyt kuitenkin aina jäämään tuttuun ja turvalliseen Kuntomaailmaan.

Miinuspuoliakin toki löytyy – missä työssä ei löytyisi? Istun nykyisin paljon koneen ääressä suunnittelu- ja organisointihommissa, ja välillä takapuoli puutuu. Lisäksi joudun vastuuhommissa käsittelemään paljon hankalia asioita, mm. ikäviä asiakaspalautteita ja ohjaajien ongelmia. Työ on siis välillä (tai usein) melkoista ongelmienratkaisua. Mutta kun näen, miten asiakkaat viihtyvät meillä ja saavat energiaa ja ohjaajamme vetävät huipputunteja, on tunne mitä mahtavin! 😀

Kuntomaailman virkistyspäivillä vuonna 2011.

Kaiken kaikkiaan olen tällä hetkellä työhöni ihan tyytyväinen. Takaraivossa kutkuttaa kuitenkin taas ajatus uuden oppimisesta. Haaveissa on joogaohjaajan koulutus tai psykofyysisen fysioterapian opinnot. Selkeästi siis kehon ja mielen yhteys, kehonhuolto, sekä rauhoittumisen ja rentoutumisen menetelmät kiehtovat tämän hektisen maailman pyörityksessä. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 🙂

Millaista työtä sä teet? Entä miten pitkään olet ollut samassa työpaikassa? Olis hauska kuulla!

Terkuin, Kirsi

Hitonhauta – hieno retkikohde Keski-Suomessa

Mikä ihana sunnuntai! Aurinkoa, pikkupakkasta ja retki Hitonhaudan jääputouksille. Olin kuullut, että Laukaassa sijaitseva Hitonhauta, jääkauden muovaama rotko, on hieno paikka, ja meillä oli jo parin vuoden ajan oli ollut ajatuksissa vierailla siellä. Tänään vihdoin toteutimme aikeemme.

Keski-Suomessa Laukaan Valkolassa sijaitseva Hitonhauta on noin 800 metriä pitkä rotko, jonka seinämät ovat 10-20 metriä korkeat. Rotkon leveys on 30-40 metriä.

Ajelimme kotoa Hitonhaudalle puolisen tuntia.  Suuntasimme Jyväskylän suunnasta Laukaan ohi, käännyimme Vehniäntielle, josta Valkolantielle Peurunkajärven kauniisiin rantamaisemiin. Valkolantieltä oli opastus Harisentielle ja Hitonhaudantielle, jota pitkin ajeltiin suoraan parikkipaikalle. Hyvä kartta löytyy Valkoisen Soihdun blogista.

Parkkipaikalle mahtuu useampi auto, ja aivan parkkipaikan kupeessa on laavu, sekä puusee. Laavulta Hitonhaudalle lähti ajettu tie, joka muuttui matkan varrella hyvin tampatuksi poluksi. Arvoin kotona, laitanko jalkaan lyhytvartiset vaelluskengät vaiko pitkävartiset lämpökengät. Päädyin vaelluskenkiin, ja niillä pärjäsi hyvin, eli umpihangessa ei tarvinnut missään vaiheessa tarpoa, vaan myös rotkon pohjalla kulki polku.

Rennosta kävelystä tuli mukava palauttava treeni sunnuntaillle.

Reitti jääputouksille oli selkeä ja helppo – ei ollut eksymisen vaaraa. Tänä talvena on tullut paljon lunta, ja maisemat olivat superkauniit. Puiden oksat notkuivat lumesta, ja aurinko pilkahteli puiden välistä. Ja mikä ihana hiljaisuus! Noin 1,5 km kävelyn jälkeen saavuimme upeille jääputouksille. Wau! Kuvat eivät tee oikeutta!

Paikan päällä oli meidän lisäksemme pari hurjaa jääkiipeilijää. Itse en uskaltaisi! Ihailimme rotkon maisemia hetken ja kävelimme sitten samaa reittiä takaisin.

Luonnossa liikkuminen lisää oleellisesti mun hyvinvointia.

Paluumatkalla pysähdyimme Iso-Harisen rannalle nauttimaan auringosta, pullasta ja kaakaosta.

Tämä paikka täytyy nähdä kesälläkin!

Ennen kesää ajatuksena on vierailla talviaikaan Hyyppäänvuorella, joka on kesällä ainakin upea paikka.

Sunnnuntaiterveisin,

Kirsi