Lomaterveisiä ja 39-vuotiaan ajatuksia

Vietin viime viikolla talvilomaa. Käytiin loman alkajaisiksi perjantai-iltana Laukaan Kanavateatterissa katsomassa hauska Yksiöön en äitee ota. Näytelmä oli tosi hauska, ja suosittelisin sitä, mutta viimeinen esitys ehti mennä jo! Istuttiin teatterin jälkeen iltaa perheen kera, ja seuraavana päivänä vähän väsytti. 😉 Vähän väsynyt päivä sattui olemaan 39-vuotissynttäripäiväni. Ja on myönnettävä, että nykyisin väsymys painaa enemmän kuin kaksikymppisenä. 😉

Väsymys välillä painaa, ja näkyy naamasta. 😀

Vuosi aikaa neljäänkymppiin

Tuntuu oudolta, että ensi vuonna tähän aikaan olen 40-vuotias. Tuo lukema tuntuu ”vanhalta”. Mutta ei onneksi kuitenkaan kamalalta. En siis tunnusta, että potisin neljänkympin kriisiä. En muuten koskaan kokenut myöskään sitä kuuluisaa kolmenkympin kriisiä. Minusta on aina ollut mukavaa olla juuri sen ikäinen kuin olen. (Paitsi lapsena haaveilin siitä, kun täytän 16 ja pääsen festareille, hehe..)

Kriisiä ei siis ole, mutta aivan kaikki ulkoiset muutokset eivät miellytä silmää. Nyt, 39-vuotiaana, rypyt valtaavat naamani, harmaat hiukset pääni, ja silmäpussit ja silmäluomet valuvat lattiaa kohti. 😀 Myös kilot tarttuvat kroppaani aivan eri tavoin kuin ennen. Kolotuksiakin on jo siellä sun täällä. Mutta nämä kaikki kuuluvat asiaan, ja koitan oppia rakastamaan myös ryppyjäni sekä siellä täällä vilkkuvia vitivalkoisia hiuksia.

Näistä ulkoisista muutoksista huolimatta tunnen olevani ”nuori”. Pähkäilen vieläkin, mitä minusta tulee ”isona”, ja kaikki ovet ovat avoinna. Odotan innolla tulevia vuosia. Niin.. tuntuu hyvältä olla 39-vuotias.

Koen, että olin ulkoisesti hehkeimmilläni kolmekymppisenä. Nykyisin naama on ”hieman” väsyneempi, ja ihan niin kuin tukkakin olis ohentunut verrattuna tähän 9 vuotta sitten otettuun kuvaan. 😀

Mökkeily on parasta

Vietettiin hiihtoloma lähes kokonaan mökillä Hankasalmella. Vaikka mökki ei ole meidän oma, vaan vuokramökki, on siitä tullut rakas paikka, ja käymme siellä useamman kerran vuodessa. Mökin terassilta aukeavassa maisemassa on vain jotain sanoin kuvaamattoman kaunista ja rauhoittavaa.

Tässä mökkiloman fiiliksiä kuvina.

Mökkiterassilta avautuva maisema on superkaunis auringon laskiessa.
Maisema on kaunis myös harmaalla kelillä.
Ja aurinkoisella kelillä.
Mökki ei ole mikään luksusmökki, vaan siellä on ulkovessa ja talvella suihkuvesi on pumpattava kuvan mukaisesti järvestä. Juomavesi kannetaan mukanamme. Jokin tässä askeettisuudessa myös viehättää.
Lomallemme osui niin aurinkoisia kuin harmaitakin päiviä. Aurinkokelillä käveleskeltiin jäällä. Eräs pilkki, minä jumppasin. 😉

Oikeasti tein koko loman aikana vain yhden tunnin mittaisen treenin, ja loput olivat 10-20 min. mittaisia lyhyitä aktivointeja jäällä käppäilyn lomassa. Ei muuta kuin testaamaan instagram-tililtäni löytyviä ulkojumppia. 😉 Ne eivät jostain syystä näy alla kokonaisina.. 😕

Reisi-vatsa-peppu numero 1:

 

Reisi-vatsa-peppu numero 2:

 

Jääjoogaa:

What a beautiful day! Lazy walking and sun! 🌞 #yogaonice #snowyoga #yoga #winterholiday #sunshine #fitfashionfi

A post shared by Kirsi Hartikainen (@kirsinkuntopiiri) on

 

Penkkijumppaa ylävartalolle:

Harmaalla kelillä minä luin mökissä, eräs pilkki silloinkin. Eli pieni piste jäällä on mieheni. 😉
Aurinkoisella kelillä maistui Happy Joe. Mulla oli mukana alkoholittomia versiota, koska illalla tuli otettua lasi tai pari viiniä, enkä halunnut ylen määrin nauttia alkoholia. Happy Joen alkoholiton siideri on mielestäni paras alkoholiton siideri, mitä löytyy. Vetää täysin vertoja alkoholipitoisille siidereille.
Naistenpäivälle osui lumituisku, mutta pulla ja minttukaakao oli päästävä nauttimaan ulkona.
Harmaakin voi olla kaunista.
Hyvien juomien lisäksi mökkeilyyn kuuluu meillä hyvät ruuat. Nyt mm. paistettiin hirven sisäfilettä takkatulen loimuissa. Tuli suussa sulavaa.
Näihin aurinkoisiin tunnelmiin on hyvä lopettaa.

Mukavaa viikkoa! 🙂

Terkuin, Kirsi

 

Sesonkiruokaa: suppilovahverokeitto (ja muita kuulumisia)

Moikka!

Olin viime viikolla syyslomalla ja vietimme muutaman päivän mökillä. Meillä ei ole omaa mökkiä, mutta vakkarivuokramökki on, ja käymme siellä muutaman kerran vuodessa. Mökkeilyssä parasta on rentoutuminen luonnon rauhassa. Ei ole kotiaskareita eikä päiväohjelmaa. Tällä lomalla opin tosin sen, että puhelin on pidettävä äänettömällä, sosiaalisesta mediasta on pysyttävä erossa ja whatsapp-viestit vaimennettava, sillä lähes päivittäin niistä pulpahteli työasioita eteen, jotka sitten veivät ajatukset töihin.

Jos jokin maisema rentouttaa, niin se on tämä.
Jos jokin maisema rentouttaa, niin se on tämä.

Luonnossa liikkuminen on itselleni yksi parhaita keinoja rentoutua. Ja näin syksyisin sienestäminen on ihan supersiistiä. En ole mikään himo-marjastaja, koska en jaksa kyykkiä montaa tuntia paikoillaan. Sienestäminen on puolestaan hidasta samoilua metsässä, ja vitsi mikä fiilis, kun bongaa sammaleen seasta sieniä. Päätimme siis lähteä mökkireissullamme sienimetsään.

Satumaista sammalmetsää.
Satumaista sammalmetsää.

Emme ole aikaisemmin onnistuneet löytämään mökin lähettyviltä hyviä sienimaastoja, ja etsiminen jatkui tälläkin kertaa. Suunnattiin ensimmäiseksi paikkaan, josta olemme aikaisemmin löytäneet muutamia kantarelleja. Pysäköitiin auto, ja suoraan auton vieressä oli karhun kakka. En suostunut lähtemään metsään. Varsinkin kuin vain muutama viikko takaperin olin kuullut Jyväskylässä vakkarisienestyspaikallamme karhun murahduksen. Se oli hiuksia nostattava kokemus. Ja asiantuntija kävi toteamassa paikan päällä, että karhu oli todellakin makoillut 20 metriä siitä, missä murahduksen kuulin. Hui!

Ajeltiin siis vähän matkaa eteenpäin ja katsottiin toinen sopivalta näyttävä paikka. Tallusteltiin metsikköön päin, ja samalla lähistöltä kuului hirven ammuntaa. Mietin, että ei ole todellista! Miten kaikki metsän eläimet tuntuvat nyt olevan samoilla paikoilla kuin minä. Ei kiinnostanut jäädä tekemään hirveen lähempää tuttavuutta, joten palattiin autolle ja jatkettiin eteenpäin.

Tällainen upea naavapuu tuli metsässä vastaan.
Tällainen upea naavapuu tuli metsässä vastaan.

Seuraavassa paikassa ei näkynyt eikä kuulunut eläimiä, mutta ei sieniäkään. Oltiin jo palaamassa takaisin mökille, kun päätettiin vielä pysähtyä yhteen paikkaan. Ja sieltä löytyikin aivan mahtava suppisrypäs! Kerättiin puolessa tunnissa sangollinen suppilovahveroita.

Suppilovahverosaalis!
Suppilovahverosaalis!

Niistä syntyi herkullinen keitto. Ja toki pakastettavaakin jäi. Tässä teille tuon keiton resepti.

Suppilovahverokeitto

4 annosta

1 iso sipuli pieneksi pilkottuna
1 rkl öljyä
1 l tuoreita suppilovahveroita
2 rkl vehnäjauhoja
7 dl vettä (tai kauramaitoa, jota mä laitoin, koska meidän juomavesi oli loppumassa)
1 kasvisfondi
2,5 dl ruokakermaa (tai kaurakermaa, jota mä laitoin)
200 g sulatejuustoa
ripaus mustapippuria
persiljaa

Kuullota sipuli öljyssä kattilassa. Lisää pilkotut sienet ja kuullota hetki. Ripottele joukkoon jauhot. Lisää vesi / kauramaito ja kasvisfondi. Keitä hiljalleen 10 minuuttia. Lisää kerma ja sulatejuusto. Keitä edelleen 5 minuuttia. Mausta mustapippurilla ja persiljalla. Lisää tarvittaessa suolaa ja nestettä.

Nam nam!

suppikset

No, kuva ei ole onnistunut, mutta keitto oli hyvää! :D
No, kuva ei ole onnistunut, mutta keitto oli hyvää! 😀

Muuten lomallani vain lököttelin, käveleskelin rauhallisia lenkkejä ja hieman bloggasin. Käytiin myös tuulastamassa, mikä on jännää puuhaa, mutta eihän musta nyt ole iskemään kaloja atraimella! 😀

Tuulastamassa illan pimeydessä.
Tuulastamassa illan pimeydessä.

Vatsa vaivasi öisin (luulen, että vanha ruokatorven vaiva on taas äitynyt), joten unet olivat katkonaisia, enkä päivisin jaksanut sen kummemmin puuhastella, kun olokaan ei ollut häävi. Siksi treenisuunnitelmat menivät mönkään ja tein loman aikana vain yhden, nopean treenin, josta vatsa ärtyi entisestään. Nyt tuntuu, että vaivat pikkuhiljaa helpottavat. On taas laitettava omat elämäntavat ja ruokavalio tarkasteluun (tästä bloggailen myöhemmin lisää)….

Vielä on kesää jäljellä.. ;) Lomaviikolla tarkoitus pestä ja käsitellä terassin kalusto ja laittaa talveksi varastoon, mutta se jäi nyt vielä.. odotellaan ensilumia.. ;)
Vielä on kesää jäljellä.. 😉 Lomaviikolla tarkoitus pestä ja käsitellä terassin kalusto ja laittaa talveksi varastoon, mutta se jäi nyt vielä.. odotellaan ensilumia.. 😉

Terkuin, Kirsi