Hurmaava Slovenia osa 2: henkeäsalpaavan kaunis Bovec ja Soča-joki

Olen ollut elämässäni onnekas, kun minulla on ollut mahdollisuus matkustaa upeisiin ja erilaisiin paikkoihin. Välillä mietin, voiko enää mitään kauniimpaa löytyä? Etelä-Afrikan safarin jälkeen ajattelin, että en ehkä voi enää kokea mitään mahtavampaa. Madeiran matkan jälkeen pohdin, voiko yhtä kaunista luontoa olla missään muualla? Kunnes rakastuin Skotlantiin. Ja sen jälkeen Pargaan. Ja Sisiliaan. Ja viime talvena Kuubaan, jonne kaipaan edelleen. Jokaisella paikalla, missä olen käynyt, on aina aivan oma viehätyksensä. Toiset ehkä sykähdyttävät hieman enemmän kuin toiset. Slovenian Bovec sykähdytti. En ihmettele, että osa Narnian tarinoista on kuvattu Bovecissa Soča -joen rannoilla – sen kauneus jätti kaipuun palata takaisin.

Aloitimme Slovenian matkamme Bledistä (juttu sieltä löytyy täältä) ja ajelimme Bledistä Boveciin. Koukkasimme Italian kautta, sillä mieheni oli lukenut, että tie on parempi ja nopeampi kuin Triglavin kansallispuiston vuoristojen läpi ajelu. Myös Google Maps ehdotti Italian kautta ajamista. Jännitin etukäteen Slovenian teitä, sillä olin lukenut ja kuullut, että ne ovat usein mutkaisia, mäkisiä, kapeita, ja paikalliset hurjastelevat niillä kovaa kyytiä. No, kieltämättä näin olikin, mutta matka Bledistä Boveciin ei ollut ollenkaan paha. Matkan aikana pääsimme ihastelemaan huikeita vuoristomaisemia. Olisi tehnyt mieli pysähtyä vähän väliä ottamaan kuvia.

Maisema automatkan varrelta.

Perille päästyämme meinasi päästä itku. Itku ilosta upeiden maisemien vuoksi ja samanaikaisesti itku pettymyksestä, sillä majoituspaikkamme ei vastannut laisinkaan odotuksia. Kuvat lupailivat huoneista upeita maisemia, mutta meillä oli pienet ja pimeät alakerran huoneet, joista ei ollut näköalaa, ei omaa terassia, eikä ilmastointia, mitä booking.com -sivustolla oli luvattu. No, ei auttanut kuin niellä pettymys. Onneksi ei ollut tarkoitus viettää huoneissa juurikaan aikaa.

Ensitöiksi lähdettiin keskustaan lounaalle, jonka jälkeen miehet suuntasivat kalavesille ja me naiset lähdimme tutkimaan Bovecin kylää.

Bovec on pieni, mutta söpö kylä.
Vuoristot ympäröivät Bovecia.

Hellettä piisasi, joten marssimme matkatoimistoon kysymään, missä olisi lähin uintipaikka. Meille kerrottiin, että lähimmälle uimarannalle Soča -joen varrelle olisi noin 3 km matka, mutta vesi olisi noin 9-10 asteista. Hrrr…

Välijuomalla.

Kävimme tsekkaamassa meille opastetun uimarannan, jossa oli auringonpalvojia ja melojia, mutta vesi oli niin matalalla, että uinti olisi mennyt käsipohjaksi. Miehemme vinkkasivat meille toisen paikan, jonka olivat bonganneet hyviä kalastusvesiä etsiessä ja suuntasimme sinne. Parin mutkan jälkeen löysimme perille aivan upeaan paikkaan.

Rohkeimmat pulikoivat tässä ”altaassa”.
Mulle riitti rannasta kahlaaminen ja kyykyssä käynti. 😀

Tämä maisema painui mieleeni ikiajoiksi, eivätkä kuvat tee sille oikeutta. Pulahtaminen kylmässä vedessä oli elämys sinänsä. En ole kylmän veden ystävä, enkä ole koskaan esimerkiksi uinut avannossa. Ensimmäisen kylmän kylvyn jälkeen Riikka luuli, että sain jonkin kohtauksen, kun tulin vedestä henkeä haukkoen ja lähes tulkoon kontaten pois. Jalkateriin vaan sattui aivan sairaasti. 😀 Mutta jotain koukuttavaa kylmässä vedessä kyllä oli – jälkikäteen olo vartalossa oli ihana.

Seuraavana päivänä lähdimme Riikan kanssa kävelyreitille Soča -joen varteen. Reitti kulki alppiniittymaisemissa, sekä Soča- joen vartta pitkin. Vuoristot ympäröivät meitä, ja Soča-joen vesi kimmelsi kirkkaana ja turkoosina. Joki on muodostanut 750 metriä pitkän kapean kanjonin, joka on kesäaikaan noin 15 metriä syvä veden ollessa alhaisimmillaan. Poikkesimme jossain kohdin viralliselta reitiltä ja koimme jännittäviä hetkiä, kun kuljimme kanjonin yllä jyrkänteen reunoilla kivisillä ja kapeilla poluilla. Puntit tutisivat ainakin tällaisella korkeanpaikankammoisella, joka ei ole tottunut kiipeilemään. No, maisemista ei voinut valittaa.

Maisema kävelyreitin varrelta.
Levähdyspaikka.
Kuva ei paljasta kanjonin syvyyttä ja hienoutta.

Palasimme lounaalle Boveciin ja testasimme etukäteen illan ruokapaikan, jota Bledin majoituksemme emäntä oli meille suositellut. Oli mieheni synttäripäivä, ja oli tarkoitus nauttia maittava illallinen. Totesimme ravintola Martinovin ruuan erinomaiseksi ja teimme pöytävarauksen illalle. Lounaan jälkeen käveleskelimme Bovecin pienellä kylällä ja lähdimme valmistautumaan synttäri-iltaan.

Lähdössä illalliselle.
Herkullinen mustekalalautanen.

Kolmantena Bovecin päivänä lähdimme tsekkaamaan läheisen vesiputouksen nimeltä Slap Virje.  Meidän oli tarkoitus kävellä sinne läheisestä kylästä, mutta koska pakkipaikkaa ei löytynyt, ajelimme suoraan putoukselle, ja sen läheisyydestä löytyikin parkkis.

Itse putous virtaa vuolaammin keväällä, joten putous ei sinänsä ollut kovinkaan kummoinen, mutta paikka oli upea, ja putouksen alle muodostunut turkoosi lampi on kuvauksellisen kaunis. Lammen reunalla olevat kivet olivat liukkaat ja vesi kylmää, joten pulahtaminen lammessa oli senkin takia elämyksellinen. En olisi mennyt, jollei Riikka olisi mennyt edellä.

Slap Virje
Uskalsin kuin uskalsinkin pulahtaa.

Kiipesimme uinnin jälkeen putouksen yläpuolelle erään unkarilaisen naisen kehotuksesta. Polku oli jyrkkä, ja muta luisti jalkojen alla. Meinasin jo luovuttaa, mutta jatkoin kipuamista. Ylhäällä seisoimme taas kapealla jyrkänteellä, jolta oli suora pudotus alaspäin. Tässä kohtaa rohkeuteni petti, enkä nähnyt alla kuvan maisemaa, vaan kuva on Riikan ottama. 😀

Riikan ottama kuva vesiputouksen yläpuolella olevasta lammikosta ja pienemmästä putouksesta.
Kaiken jännityksen jälkeen olimme ansainneet lounaaksi pitsaa.. 😉

Iltapäivällä lähdimme vielä pulahtamaan viimeisen kerran Soča -jokeen. Tämä kirkasvetinen turkoosina kimmeltävä joki ja sitä ympäröivät maisemat tarjosivat mielestäni koko matkan upeimmat elämykset.

Bovecissa ja sen lähiseuduilla voi harrastaa muun muassa patikointia, koskenlaskua, melontaa, vuorikiipeilyä, maastopyöräilyä, riippuliitoa ja perhokalastusta. Rotkoja voi ylittää zip linella ja luoliakin löytyy niistä kiinnostuneille. Bovec onkin aktiivilomailijan unelmakohde.

Niin oli Slovenian viikkomme ohi ja aika suunnata kohti Kroatiaa ja Istrian niemimaata. Matkan varrella löysin erään ihanan paikan, jonne aion palata takaisin. Jos haluat tietää, mikä se on, pysy kuulolla. 😉

Näitä maisemia ikävöin.

Matkakertomuksen ensimmäinen osa löytyy täältä.

Terkuin, Kirsi

 

Hurmaava Slovenia osa 1: romanttinen Bled

Moi!

Kesätauon jälkeen olen täällä taas! Tein lomalla upean reissun Sloveniaan ja Kroatiaan, ja sainkin kauniita maisemakuvia somessa jakaessani pyynnön kertoa matkastani tarkemmin. Rakastan itse reissuun lähtiessä lukea matkablogeja ja ottaa niistä vinkkejä talteen, joten toivottavasti tästä on jollekin hyötyä. Matkakertomuksen ensimmäisen osan kohteena on romanttinen Bled. Varoitus – blogin lukeminen voi aiheuttaa matkakuumetta! 😉

Bled syksyn sävyissä.

Äitini lähetti viime lokakuussa Bledistä alla olevan kuvan, jonka lumoava kauneus sykähdytti. Päätin silloin, että haluan vielä joskus käydä kyseisessä paikassa. Jostain syystä Slovenia oli jäänyt itselleni tuntemattomammaksi maaksi, eikä matkustaminen sinne ollut käynyt aikaisemmin mielessäni. Mieheni oli kymmenisen vuotta sitten kalastusreissulla Sloveniassa, ja hän kehui reissun jälkeen upeita maisemia ja näytti kuviakin, mutta ne eivät jääneet mieleeni – ehkä olivat sen verran kalastuspainotteisia. 😉 Ehkä Slovenia ei ole myöskään houkutellut aikaisemmin sen takia, että olen kaivannut aina etelän lämpöön ja koettanut parhaani mukaan vältellä paikkoja, jossa kelit voivat olla epävakaiset.  Nykyisellään en taas meinaa oikein sietää kuumuutta. Lisäksi en ole aikaisemmin ollut tietoinen Slovenian kauneudesta. En tiennyt, että Sloveniassa pääsee nauttimaan niin alppimaisemista, kirkkaista joista, söpöistä vuoristokylistä kuin etelän tunnelmista merenrannalla.

Mm. tällaiset maisemat odottivat meitä perillä Sloveniassa.

Mieheni Slovenian kalastusreissun jälkeen juttelimme kyllä, että voisin ehkä joskus lähteä Sloveniaan kalastusmatkalle mukaan. Nyt idea toteutui. Mieheni veli ja hänen tyttöystävänsä innostuivat lähtemään mukaan, joten minulla oli naisseuraa, kun miehet kalastivat. 😉

Sovimme ennen reissua, että parin viikon reissulla vietetään viikko Sloveniassa, missä miehet kalastelisivat aamusta iltaan, ja Sloveniasta suuntaisimme Kroatiaan viikon rantalomalle. Suunnitelma kuulosti sopivalle yhdistelmälle.

 

Charmikas Bled

Lensimme heinäkuun puolivälin hujakoilla Finnairin suoralla lennolla Sloveniaan Ljubljanan lentokentälle.
Kenttä oli pieni, saimme laukut nopeasti, ja myös vuokra-auton noutaminen sujui vikkelään. Ajelimme illan hämärtyessä Blediin, jonne kentältä oli puolen tunnin ajomatka. Ihailin auton ikkunasta Slovenian alppimaastoja ja toivoin tulevalle viikolle kirkkaita ja aurinkoisia kelejä, vaikka sateita olikin luvattu.

Olimme vuokranneet Bledin kupeesta Spodnje Gorje –nimisestä kylästä asunnon neljäksi yöksi neljän henkilön porukalla Guest House Kuralt –nimisestä majatalosta. Tästä ihanasta, pienestä ja rauhallisesta kylästä oli noin 3 km matka Bledin keskustaan.  Asuntomme vierestä kulki ilmainen bussi Blediin, mutta me sahasimme väliä enimmäkseen autolla.

Näkymä meidän terassilta kohti Bledin linnaa, joka siintää taustalla.

Vintgarin rotko

Ensimmäisen aamun valjetessa miehet lähtivät kalalle, ja me tytöt suuntasimme Vintgarin rotkolle.   Majapaikastamme oli rotkolle vain 1,5 km matka, joten päätimme kävellä sinne. Rotkolle oli 5€ pääsymaksu, joka oli jokaisen euron arvoinen.  1,6 km mittaisen rotkon maisemat ovat sanoinkuvaamattoman kauniit. Korkeita kallioseinämiä, vehreää kasvistoa, koskia, pieniä putouksia, ja Radovna-joki virtasi kirkkaana ja turkoosina kimmeltäen.  Reitti oli helppokulkuinen – kallioiden vieressä kulki betonilla päällystetty polku, ja joen ylityskohdissa oli pitkospuut. Kulkeminen oli siis helppoa, mutta hidasta – nimittäin parin askeleen välein teki mieli pysähtyä kuvaamaan upeita maisemia.

Vintgarin rotkon upeissa maisemissa. Kuvat eivät tee oikeutta.
Radovna-joki virtaa ja kuohuaa.
Šum vesiputous, joka on korkeudeltaan 13 metriä.
Puin ensimmäisenä aamuna päälle pitkät legginsit, mutta jo puolilta päivin vaihdettiin shortseihin, eikä sen koommin tullut reissun aikana pitkille housuille tarvetta – kelit siis hellivät.

Bledin kylä, järvi ja linna

Rotkoretken jälkeen lähdimme autoillen tutkailemaan Bledin kylää sekä lounaalle. Onneksi minulla oli kaverina rohkea kuski – itse en olisi uskaltanut Slovenian kapeilla ja mutkaisilla kaduilla ajaa.

Bledin kylä sijaitsee turkoosina kimmeltävän Bled-järven rannalla. Taustalla siintävät Juliaanisten Alppien ja Karavanke-vuoriston huiput. Järvin on reilun kahden kilometrin mittainen, ja järven keskellä on pieni saari, jolla on 1600-luvulla rakennettu barokkikirkko –ehkäpä Bledin kuvatuin kohde. Toisena Bledin tunnusmerkkinä on korkealle kielekkeelle rakennettu Bledin linna.

Bledin kirkkosaari

Itse Bled on pieni, mutta tarjolla on paljon aktiviteetteja. Heinäkuussa Bledillä oli paljon turisteja, mutta ei haitaksi asti. Tosin turistihinnoittelu pisti hieman silmään. Mm. auton parkkeeraaminen oli kallista, ja myös ravintoloiden ruokalistat vaikuttivat hintavilta. Meidän aamupäivän reippailun jälkeen nälkä oli sen verran kova, että emme jaksaneet metsästää sen kummemmin hyvää ravintolaa, vaan istahdimme rantaravintolaan, josta oli kyllä kauniit maisemat, mutta 15 euron pasta oli ehkäpä huonoin, mitä olen koskaan syönyt. 😀

Lounaan jälkeen etsimme sopivaa uimapaikkaa ja päädyimme uimaan leirintäalueen edessä sijaitsevalta rannalta. Uintimaisemat olivat harvinaislaatuiset ja upeat – toisella puolella näkyi Bled-järven kirkkosaari ja toisella puolella kukkulan päällä oleva linna. Ja vesi oli sopivan lämmintä.

Tässä kuvassa ovat näkyvissä myös ei niin ihastuttavat rakennelmat – ne jotenkin rikkoivat hieman idyllistä maisemaa.

Päivän päätteeksi hurautimme vielä linnalle ihailemaan maisemia. Parkkimaksu ja sisäänpääsymaksu hieman kirpaisivat, mutta maisemat olivat pienen pulittamisen arvoiset.

Linnalla.
Maisema linnan ikkunasta.

 

Patikointia ja pulikointia

Toisena aamuna päätimme lähteä merkatulle kävelyreitille. Slovenian suurin kansallispuisto Triglav alkaa Bledin tienoilta ja tarjoaa lukuisia vaellusreittejä. Meillä oli mukana jonkinlainen kartta, ja reitillä oli opasteita, mutta sanotaanko näin, että emme ehkä olisi osanneet ilman Google mapsia. 😉

Maisema kävelyreitin varrelta.

Reitille osui melkoisia nousuja, ja reilun parin tunnin patikoinnin jälkeen teki mieli lähteä pulahtamaan joessa. Meidän kalastelijat olivat spotanneet meille hyvän kohteen Sava Bohinjka –joen rannalta, jonne suunnistimme.

Piipahdimme matkan varrella tsekkaamassa erään vesiputouksen, joka oli ilmeisesti vuodenajasta johtuen kuiva – mitään nähtävää ei siis ollut. Nälkä rupesi kaiken patikoinnin jälkeen olemaan huutava, joten poikkesimme syömään. Lounastauko osuikin hyvään aikaan, sillä syödessämme iski kova ukkonen ja sade. Majapaikkamme emäntä kertoi, että majapaikkamme luona oli satanut nyrkin kokoisia rakeita, ja että patikoimassa olleita turisteja oli loukkaantunut puiden kaaduttua. Onneksi me emme olleet patikoimassa myrskyn aikaan.

Iltapäivällä aurinko kuitenkin taas porotti, joten pääsimme kuin pääsimmekin vilvoittelemaan noin 14-asteiseen Sava Bohinjka –jokeen. 😀

Vitivalkoista pikkukiveä, kirkasta ja turkoosina kimmeltävää vettä. Kaunista!
Tarkenin pulahtaa, mutta en sen kummemmin uiskennella! Hyvää harjoitusta tulevaa ja vielä kylmempää vettä varten. 😀

Kävellen järven ympäri ja mm-kisoja

Kolmantena ja viimeisenä Bledin päivänä fiilistelimme vielä Bledin kauneutta kävellen Bled-järven ympäri. Järven ympäri kulkee noin 6 km mittainen pyöräily- ja kävelyreitti, joten järvi on helppo kiertää.

On se vaan kaunis.

Lounaaksi nautimme tällä kerralla maukkaat pasta- ja risottoannokset.

Namskis!

Illalla ajelimme ilmaisbussilla keskustaan katsomaan jalkapallon mm-kisojen finaalia. Söimme pubissa erittäin maittavat ja edulliset annokset mustekalaa ja kalaa. Sloveniasta ja Bledistä löytyy siis myös hyvää ja edullista ruokaa!

Supernam!
Voin suositella tätä Gostilna Planincu pubia!
Bled iltahämärällä.
Viimeisen illan fiilistelyä.

Neljäntenä aamuna oli aika pakata autot ja suunnata Triglavin luonnonpuiston toiselle laidalle Boveciin – paikkaan, joka kosketti minua ehkä eniten reissun aikana. Jos Slovenian matkailu kiinnostaa, kannattaa pysyä kuulolla – Bovecin tarinat jatkuvat seuraavassa postauksessa.

Terkuin, Kirsi