Hurmaava Slovenia osa 1: romanttinen Bled

Moi!

Kesätauon jälkeen olen täällä taas! Tein lomalla upean reissun Sloveniaan ja Kroatiaan, ja sainkin kauniita maisemakuvia somessa jakaessani pyynnön kertoa matkastani tarkemmin. Rakastan itse reissuun lähtiessä lukea matkablogeja ja ottaa niistä vinkkejä talteen, joten toivottavasti tästä on jollekin hyötyä. Matkakertomuksen ensimmäisen osan kohteena on romanttinen Bled. Varoitus – blogin lukeminen voi aiheuttaa matkakuumetta! 😉

Bled syksyn sävyissä.

Äitini lähetti viime lokakuussa Bledistä alla olevan kuvan, jonka lumoava kauneus sykähdytti. Päätin silloin, että haluan vielä joskus käydä kyseisessä paikassa. Jostain syystä Slovenia oli jäänyt itselleni tuntemattomammaksi maaksi, eikä matkustaminen sinne ollut käynyt aikaisemmin mielessäni. Mieheni oli kymmenisen vuotta sitten kalastusreissulla Sloveniassa, ja hän kehui reissun jälkeen upeita maisemia ja näytti kuviakin, mutta ne eivät jääneet mieleeni – ehkä olivat sen verran kalastuspainotteisia. 😉 Ehkä Slovenia ei ole myöskään houkutellut aikaisemmin sen takia, että olen kaivannut aina etelän lämpöön ja koettanut parhaani mukaan vältellä paikkoja, jossa kelit voivat olla epävakaiset.  Nykyisellään en taas meinaa oikein sietää kuumuutta. Lisäksi en ole aikaisemmin ollut tietoinen Slovenian kauneudesta. En tiennyt, että Sloveniassa pääsee nauttimaan niin alppimaisemista, kirkkaista joista, söpöistä vuoristokylistä kuin etelän tunnelmista merenrannalla.

Mm. tällaiset maisemat odottivat meitä perillä Sloveniassa.

Mieheni Slovenian kalastusreissun jälkeen juttelimme kyllä, että voisin ehkä joskus lähteä Sloveniaan kalastusmatkalle mukaan. Nyt idea toteutui. Mieheni veli ja hänen tyttöystävänsä innostuivat lähtemään mukaan, joten minulla oli naisseuraa, kun miehet kalastivat. 😉

Sovimme ennen reissua, että parin viikon reissulla vietetään viikko Sloveniassa, missä miehet kalastelisivat aamusta iltaan, ja Sloveniasta suuntaisimme Kroatiaan viikon rantalomalle. Suunnitelma kuulosti sopivalle yhdistelmälle.

 

Charmikas Bled

Lensimme heinäkuun puolivälin hujakoilla Finnairin suoralla lennolla Sloveniaan Ljubljanan lentokentälle.
Kenttä oli pieni, saimme laukut nopeasti, ja myös vuokra-auton noutaminen sujui vikkelään. Ajelimme illan hämärtyessä Blediin, jonne kentältä oli puolen tunnin ajomatka. Ihailin auton ikkunasta Slovenian alppimaastoja ja toivoin tulevalle viikolle kirkkaita ja aurinkoisia kelejä, vaikka sateita olikin luvattu.

Olimme vuokranneet Bledin kupeesta Spodnje Gorje –nimisestä kylästä asunnon neljäksi yöksi neljän henkilön porukalla Guest House Kuralt –nimisestä majatalosta. Tästä ihanasta, pienestä ja rauhallisesta kylästä oli noin 3 km matka Bledin keskustaan.  Asuntomme vierestä kulki ilmainen bussi Blediin, mutta me sahasimme väliä enimmäkseen autolla.

Näkymä meidän terassilta kohti Bledin linnaa, joka siintää taustalla.

Vintgarin rotko

Ensimmäisen aamun valjetessa miehet lähtivät kalalle, ja me tytöt suuntasimme Vintgarin rotkolle.   Majapaikastamme oli rotkolle vain 1,5 km matka, joten päätimme kävellä sinne. Rotkolle oli 5€ pääsymaksu, joka oli jokaisen euron arvoinen.  1,6 km mittaisen rotkon maisemat ovat sanoinkuvaamattoman kauniit. Korkeita kallioseinämiä, vehreää kasvistoa, koskia, pieniä putouksia, ja Radovna-joki virtasi kirkkaana ja turkoosina kimmeltäen.  Reitti oli helppokulkuinen – kallioiden vieressä kulki betonilla päällystetty polku, ja joen ylityskohdissa oli pitkospuut. Kulkeminen oli siis helppoa, mutta hidasta – nimittäin parin askeleen välein teki mieli pysähtyä kuvaamaan upeita maisemia.

Vintgarin rotkon upeissa maisemissa. Kuvat eivät tee oikeutta.
Radovna-joki virtaa ja kuohuaa.
Šum vesiputous, joka on korkeudeltaan 13 metriä.
Puin ensimmäisenä aamuna päälle pitkät legginsit, mutta jo puolilta päivin vaihdettiin shortseihin, eikä sen koommin tullut reissun aikana pitkille housuille tarvetta – kelit siis hellivät.

Bledin kylä, järvi ja linna

Rotkoretken jälkeen lähdimme autoillen tutkailemaan Bledin kylää sekä lounaalle. Onneksi minulla oli kaverina rohkea kuski – itse en olisi uskaltanut Slovenian kapeilla ja mutkaisilla kaduilla ajaa.

Bledin kylä sijaitsee turkoosina kimmeltävän Bled-järven rannalla. Taustalla siintävät Juliaanisten Alppien ja Karavanke-vuoriston huiput. Järvin on reilun kahden kilometrin mittainen, ja järven keskellä on pieni saari, jolla on 1600-luvulla rakennettu barokkikirkko –ehkäpä Bledin kuvatuin kohde. Toisena Bledin tunnusmerkkinä on korkealle kielekkeelle rakennettu Bledin linna.

Bledin kirkkosaari

Itse Bled on pieni, mutta tarjolla on paljon aktiviteetteja. Heinäkuussa Bledillä oli paljon turisteja, mutta ei haitaksi asti. Tosin turistihinnoittelu pisti hieman silmään. Mm. auton parkkeeraaminen oli kallista, ja myös ravintoloiden ruokalistat vaikuttivat hintavilta. Meidän aamupäivän reippailun jälkeen nälkä oli sen verran kova, että emme jaksaneet metsästää sen kummemmin hyvää ravintolaa, vaan istahdimme rantaravintolaan, josta oli kyllä kauniit maisemat, mutta 15 euron pasta oli ehkäpä huonoin, mitä olen koskaan syönyt. 😀

Lounaan jälkeen etsimme sopivaa uimapaikkaa ja päädyimme uimaan leirintäalueen edessä sijaitsevalta rannalta. Uintimaisemat olivat harvinaislaatuiset ja upeat – toisella puolella näkyi Bled-järven kirkkosaari ja toisella puolella kukkulan päällä oleva linna. Ja vesi oli sopivan lämmintä.

Tässä kuvassa ovat näkyvissä myös ei niin ihastuttavat rakennelmat – ne jotenkin rikkoivat hieman idyllistä maisemaa.

Päivän päätteeksi hurautimme vielä linnalle ihailemaan maisemia. Parkkimaksu ja sisäänpääsymaksu hieman kirpaisivat, mutta maisemat olivat pienen pulittamisen arvoiset.

Linnalla.
Maisema linnan ikkunasta.

 

Patikointia ja pulikointia

Toisena aamuna päätimme lähteä merkatulle kävelyreitille. Slovenian suurin kansallispuisto Triglav alkaa Bledin tienoilta ja tarjoaa lukuisia vaellusreittejä. Meillä oli mukana jonkinlainen kartta, ja reitillä oli opasteita, mutta sanotaanko näin, että emme ehkä olisi osanneet ilman Google mapsia. 😉

Maisema kävelyreitin varrelta.

Reitille osui melkoisia nousuja, ja reilun parin tunnin patikoinnin jälkeen teki mieli lähteä pulahtamaan joessa. Meidän kalastelijat olivat spotanneet meille hyvän kohteen Sava Bohinjka –joen rannalta, jonne suunnistimme.

Piipahdimme matkan varrella tsekkaamassa erään vesiputouksen, joka oli ilmeisesti vuodenajasta johtuen kuiva – mitään nähtävää ei siis ollut. Nälkä rupesi kaiken patikoinnin jälkeen olemaan huutava, joten poikkesimme syömään. Lounastauko osuikin hyvään aikaan, sillä syödessämme iski kova ukkonen ja sade. Majapaikkamme emäntä kertoi, että majapaikkamme luona oli satanut nyrkin kokoisia rakeita, ja että patikoimassa olleita turisteja oli loukkaantunut puiden kaaduttua. Onneksi me emme olleet patikoimassa myrskyn aikaan.

Iltapäivällä aurinko kuitenkin taas porotti, joten pääsimme kuin pääsimmekin vilvoittelemaan noin 14-asteiseen Sava Bohinjka –jokeen. 😀

Vitivalkoista pikkukiveä, kirkasta ja turkoosina kimmeltävää vettä. Kaunista!
Tarkenin pulahtaa, mutta en sen kummemmin uiskennella! Hyvää harjoitusta tulevaa ja vielä kylmempää vettä varten. 😀

Kävellen järven ympäri ja mm-kisoja

Kolmantena ja viimeisenä Bledin päivänä fiilistelimme vielä Bledin kauneutta kävellen Bled-järven ympäri. Järven ympäri kulkee noin 6 km mittainen pyöräily- ja kävelyreitti, joten järvi on helppo kiertää.

On se vaan kaunis.

Lounaaksi nautimme tällä kerralla maukkaat pasta- ja risottoannokset.

Namskis!

Illalla ajelimme ilmaisbussilla keskustaan katsomaan jalkapallon mm-kisojen finaalia. Söimme pubissa erittäin maittavat ja edulliset annokset mustekalaa ja kalaa. Sloveniasta ja Bledistä löytyy siis myös hyvää ja edullista ruokaa!

Supernam!
Voin suositella tätä Gostilna Planincu pubia!
Bled iltahämärällä.
Viimeisen illan fiilistelyä.

Neljäntenä aamuna oli aika pakata autot ja suunnata Triglavin luonnonpuiston toiselle laidalle Boveciin – paikkaan, joka kosketti minua ehkä eniten reissun aikana. Jos Slovenian matkailu kiinnostaa, kannattaa pysyä kuulolla – Bovecin tarinat jatkuvat seuraavassa postauksessa.

Terkuin, Kirsi

Kuuban matkakertomus osa 3/3: pastellinsävyinen pikkukaupunki Trinidad

Perjantaina 9.3. matkustimme Pohjois-Kuuban Atlantin puoleiselta Cayo Guillermon paratiisisaarelta maan läpi Etelä-Kuubaan Karibian puolelle 70 000 asukkaan Trinidadiin.

Trinidad – täältä tullaan!

Päädyimme matkustamaan 300 km matkan yksityisellä taksilla, vaikka se olikin kallista lystiä (140 cuc, eli noin 115 €). Kyselimme hotellilta edullisinta ja kätevintä tapaa matkustaa, mutta saarelta ei ollut bussiyhteyksiä, ja matkustaminen usealla eri kulkuvälineellä olisi vienyt aikaa (ja kenties myös hermot).  Kuskimme huristeli melkoista vauhtia, ja minä kyselin turvavöiden perään, mutta eihän niitä ollut. ”No problemo”, tokaisi kuski. Stereoista raikuivat 80-luvun englanninkieliset rokkiballadit. Meinasin pyytää kuubalaista musiikkia, mutta en raaskinut, kun kuljettajamme niin ylpeänä ja hymyssä suin kysyi: ”Good music?” Ajattelin, että ehkä kuskimme varta vasten valitsi meille englanninkielisiä kappaleita. 🙂

Neljän tunnin matka taittui nopeasti maisemia katsellen. Näimme kuubalaista maaseutua, siistejä, pieniä, pastellinsävyisiä maalaistaloja, mutta myös köyhän näköisiä ”hökkelikyliä”.  Tiellä huristeli sulassa sovussa amerikanrautoja, traktoreita, lava-autoja, hevoskärryjä, uudempia autoja, ja muutamia pyöräilijöitä. Hevoskärryjä oli liikenteessä ehkä suunnilleen yhtä paljon kuin autoja! Matkalla näkyi myös mitä mielenkiintoisempia virityksiä – eräänkin traktorin lavan päälle oli laitettu tavallinen tuoli, ja siinä papparainen körötteli traktorin perässä muina miehinä! Tästä olisi pitänyt saada kuva! 😀

Perillä meitä odotti ihana pikkukaupunki mukulakivikatuineen ja pastellinsävyisine taloineen. Trinidad on perustettu vuonna 1514, ja se on yksi Karibian alueen parhaiten säilyneistä Espanjan siirtomaavallan aikaisista kaupungeista. Rakennukset ovat pääsääntöisesti 1600-1800-luvuilta, ja Trinidad on valittu Unescon maailmanperintökohteeksi.

Trinidadin mukulakivikadut ja pastellinsävyiset talot tekevät kaupungista ihanan tunnelmallisen.

Majapaikka vaihtui lennosta

Olimme varanneet ja maksaneet Booking.comin kautta majoituksen Hostal La Esmeralda nimisestä casasta. Taksikuskimme kysäisi paikallista apuun antamaan ajo-ohjeita, sillä Trinidadin vanha keskusta on suljettu autoliikenteeltä. Pienen neuvottelun jälkeen pääsimme ajamaan casan eteen, ja vastassa kadulla meitä oli useampi henkilö, jotka lähtivät näyttämään meille paikkaa. Ihmettelin, kun oven suussa oli kyltti, jossa luki Casa Alejandra, eikä Hostal la Esmeralda, ja kun meille näytettiin huone, tuumasin Kimmolle, että tämä ei nyt kyllä ole lainkaan se, minkä varasin. Kysäisin, olemmeko Hostal la Esmeraldassa, ja meille selitettiin, että ei – siellä on ”problema banjo”, eli kylpyhuoneessa ongelmia, mikä vaikutti tekaistulta selitykseltä. No, ei auttanut ruveta neuvottelemaan, kun isäntäväkemme ei puhunut englantia, emmekä me espanjaa. Huone oli ok, joten annoimme asian olla. Kotona tosin selvittelin, että Casa Alejandra oli tuplasti halvempi kuin mitä olimme maksaneet Hostal La Esmeraldasta. Ja huomasin myös, että joku toinen oli joutunut huijatuksi samalla verukkeella..

Casa Alejandran emäntä kertoi, että talo on rakennettu 1850-luvulla. Takanani oleva tiiliseinä on kuulemma siltä ajalta peräisin. Konkreettisesti kuulin ja näin aamiaisella, kun seinästä varisi lattialle pikkukiveä.
Näkymä meidän kotikadulta.

Kävimme syömässä tien toisella puolella Vista Gourmet –nimisessä ravintolassa, jonka kattoterassilta avautui hieno näköala Trinidadin yli. Maistuvan lounaan jälkeen lähdimme tutkimaan Trinidadin mukulakivikatuja sekä pastellinvärisiä taloja.

Trinidad kuvattuna ravintola Vista Gourmetin terassilta.
Trinidadin katuja ja yksi turisti. 😀

Kirkkokin oli keltainen. 🙂

Kadulla meille kaupattiin jaettua kyytiä Havannaan, ja varasimme sellaisen maanantaille 10 cuc:n varausmaksulla. Kuskin piti tulla hakemaan meidät casalta, auton piti olla ilmastoitu ja kuljettajan ammattilainen. Kimmo arveli maksun jälkeen, että sinne taisivat meidän 10 cucia kadota. (Kerron postauksen lopussa, miten kävi.)

Ja kukas me sitten nähtiinkään?

Viiden maissa alkoi Trinidadin pääaukiolla Plaza Mayorilla meno ja meininki, kun aukiolla sijaitsevassa Casa De La Musica Trinidadissa alkoi iltapäivän matinea. Trinidadin Casa de la Musica on ulkoilmapaikka, ja mikä olikaan mukavampaa kuin nautiskella musiikista auringon paisteessa mojitoa siemaillen. Päädyimme myös syömään samassa paikassa, sillä emme raaskineet lähteä pois. Illan pimetessä vilkuilin muiden pöytien seurueita ja olin tipahtaa tuolilta, kun huomasin, että viereisessä pöydässä istui Tarja Halonen, Pentti Arajärvi, sekä muutaman henkilön seurue! Tuli taas kerran todistettua, että maailma on pieni. 😉

Casa De la Musican edustalla olevat rappuset. Nykyään Kuubassakin tietyillä paikoilla istutaan nenä kiinni puhelimessa. Aikaisemmin Kuubassa ei päässyt internetiin, mutta nykyisin se onnistuu, vaikkakin rajoitetusti. Myynnissä oli wi-fikortteja (1-2 cuc / tunti), ja kortit toimivat hotelleilla, sekä joillakin aukioilla / puistoissa. Havannassa näin yhden wi-fi puiston, ja Trinidadissa wi-fi toimi juurikin tällä Plaza Mayorilla. Yhteys ei ollut kovin nopea, ja pätki usein. Minä postailin reissultani muutamia kuvia, mutta ei tullut ihan hirveästi sometettua, ja hyvä niin. 😉
Trinidadissa oli matkakohteistamme eniten turismia (tai sitten se tuntui siltä, kun turistit olivat pakkautuneet pienelle alueelle). Täällä myös törmäsin Tarja Haloseen!

Istuskelimme Casa de la musicassa noin yhdeksään saakka, jonka jälkeen suuntasimme takaisin majapaikkaamme. Väsyneenä päivän matkustamisesta ja uuden paikan tutkimisesta olimme valmiita nukkumaan jo kymmenen maissa illalla. Nukkuminen ei kuitenkaan onnistunut. Huoneeseemme e raikuivat lähistön casa de la musican, casa trovan, sekä varmasti ainakin kymmenen muun kuppilan live-musiikit. Oli torvea, pianoa, laulua, rumpuja, ja äänen voimakkuus kasvoi kasvamistaan. Korvatulpat eivät auttaneet. Yritin tehdä pääni ympärille viritelmiä peitoista, tyynyistä, jne., mutta silti olo oli kuin painajaismaisessa sirkuksessa. Onneksi lysti loppui noin klo 1.30, eikä kestänyt aamuun saakka. Oli ainut kerta, kun en Kuubassa nauttinut musiikista! 😀

Playa Ancon

Seuraavana päivänä lähdimme kastautumaan Karibianmereen. Pienen rahavaihtoruljanssin jälkeen (pankissa ei onnistunut, ja cadecaan eli rahanvaihtopisteeseen oli pitkä jono) hyppäsimme kerrosbussiin ja matkustimme reilun 10 km päähän Playa Anconille. Olimme alun perin harkinneet juuri Playa Anconia Kuuban rantakohteeksemme, ja ranta oli kyllä ihan hieno, mutta ei vetänyt lähellekään vertoja Cayo Guillermon upealle paratiisirannalle! Olin onnellinen, että olimme tehneet oikean valinnan. 😀

Bussissa kohti Playa Anconia
Playa Ancon

Vietimme rannalla kolmisen tuntia, ja välissä ehti jo iskeä nälkä. Löysimme rantakuppilan, jossa oli tarjolla pitsaa ja hampurilaista. Olisin tilannut vettä, mutta sitä ei ollut saatavilla. Sen sijaan tarjoilija luetteli litanian rommipohjaisia drinksuja. 😀 Ei auttanut kuin ottaa mojito. 😉

Ruoka ei tällä kerralla ollut kovin kummoista, ja rantakuppilan vessa oli myös reissun kamalin. (Skippaa muutama seuraava lause, jos et tykkää ällöjutuista.) Toisessa vessanpöntössä oli ripulikakkaa, toisessa pissaa – vessat eivät siis vetäneet. No, valitsin pissavessan. Ei ollut paperia. Eikä käsienpesupisteellä tullut vettä… mutta altaassa oli kakkapökäle! Hyi hitto! Onneksi meillä oli omat paperit, savetit ja käsidesit mukana. Pääsääntöisesti ravintoloiden vessat olivat kyllä siistejä, vaikka usein paperit puuttuivat, eikä vettä tullut (vinkkinä Kuuban reissua suunnitteleville).

Illalla päätimme korvata päivän huonon ruuan ja suuntasimme uudelleen syömään majapaikkaamme vastapäätä sijaitsevaan Vista Gourmet –ravintolaan. Siellä syötiin edellisenä päivänä maistuvat lounaat. Ravintolan kattoterassilta pääsi ihailemaan kaunista auringonlaskua. Söimme runsaan aterian, joka sisälsi alkupalabuffetin, pääruuan, sekä jälkiruokabuffetin. Juomineen ateria oli reissun kallein (70 cuc, eli noin 57 €), mutta Suomen hintaan verrattuna edullinen (otettiin alkudrinksut, sekä ruuan kanssa viiniä / olutta).

Trinidadin auringonlasku

Koska edellisenä iltana ei nukkumisesta tullut mitään, päätimme tänä iltana valvoa siihen saakka, kunnes soitto loppuu, ja istuimme iltaa Casa de la musicassa musiikista nauttien.

Pientä vatsavaivaa

Seuraavana päivänä meidän oli tarkoitus lähteä läheisille Parque El Cubanon vesiputouksille, mutta aamulla olivat molempien vatsat sekaisin, ja päivän suunnitelmat muuttuivat.  Vietin aamupäivän nukkuen ja iltapäivällä jaksoin hetkeksi lähteä ostamaan tuliaisia. Illansuussa yritimme käydä vähän syömässä ja istuimme hetken kattoterassillamme viimeisestä illasta ja Kuuban lämmöstä nauttien. Harmitti, että vesiputoukset jäivät näkemättä, mutta oltiin onnekkaita, että selvittiin reissusta näinkin pienillä vatsavaivoilla, eivätkä vaivat osuneet matkustuspäiville. 😉

Takaisin Havannaan

Niin koitti maanantai 12.3., ja oli suunnattava takaisin kotia kohti. Nyyh! Aamumme alkoi klo 9.00, kun taksi odotti meitä casan ulkopuolella. Jaettu taksi (josta jo mainitsin) ilmestyi kuin ilmestyikin paikalle! Meidän kanssamme samalla taksilla matkusti ukrainalainen pariskunta. Hinta meiltä kahdelta oli yhteensä 50 cuc (edullinen siis, jos vertaa Cayo Guillermon privaattitaksiin), ja saman verran olisimme joutuneet maksamaan bussimatkasta, joka olisi kestänyt melkein kolme tuntia pidempään. Matkaa oli reilu 300 km, ja ajoajan piti olla 4 tuntia, mutta meidän kaasujalkakuskimme kaahasi perille noin kolmessa ja puolessa tunnissa! Matka oli ehkä elämäni pelottavin. Turvavöitä ei tietenkään ollut, ja kuski hurjasteli 60 km/h rajoitusalueella yli 120 km/h. Oli mäkiä ja mutkia, ja kaasu vaan pohjaan. Pari äkkijarrutustakin tehtiin, ja kolari oli lähellä, kun hevoskärryt syöksyivät sivutieltä eteemme. Niin, ja se ilmastointi – sehän hoitui siten, että kuskin ikkuna oli apposen ammollaan. Takapenkillä posket hulmusivat tuulessa! 😀 No, onneksi päästiin perille turvallisesti.

Lentomme lähti vasta puoliltaöin, joten meillä oli vielä muutama tunti aikaa viettää Havannassa. Saimme laukut säilytykseen Marjatan casalle, ja lähdimme vielä kerran aistimaan Havannan tunnelmia vanhaan kaupunkiin.

Havannassa taas!

Viimeisenä päivänä saatiin reissun ainoat kunnon sadekuurot, ja Marjatta kertoili, että tulossa olisi viileä ja sateinen viikko. Tämä lievensi pikkuisen sitä harmitusta, että oli palattava kotiin. 😉

Viimeisen päivän lounas Havannassa oli herkullinen, ja ruokakin maistui jälleen pienten vatsavaivojen jälkeen.
Pidimme sadetta eräässä kuppilassa. Huom! Sikari on Kimmon, ja mulla vain rekvisiittana. Pitihän sitä nyt yksi sikarikuva saada matkalta. 😉
Tässä hieman kokeneempi tupruttelija. 😉
Havana – I miss you!

Loppumietteitä

Pohdin ennen matkaa, miten matkustaminen Kuubassa paikasta toiseen sujuisi, ja miten selviäisimme ilman ruokakauppoja. Matkat sujuivat yllättävän kivuttomasti. Lento, kyydit ja taksit tulivat sovitusti ajallaan – jopa etuajassa! Kuskien kaasujalat tosin pistivät pelottamaan. Kauppoja Kuubassa ei juuri ole. Näimme matkan aikana hedelmä- ja vihannestoreja, yksittäisiä lihakauppoja, pari apteekkia, ja ns. ”supermarketeissa” myytiin lähinnä vettä ja wc-paperia (tosin meille kerrottiin, että niitä ei aina ole saatavilla), sekä kaupasta riippuen ehkä sipsejä, olutta ja rommia. Havannan vanhassa kaupungissa näin pari vaatekauppaa (turisteille uskoisin), ja turisteille oli sekä Havannassa että Trinidadissa pari käsityötoria, joista mekin ostimme tuliaiset. Toreilla hierottiin vaihtokauppaa –  eräässä kojussa myyjä olisi halunnut vaihtaa aurinkolasini ihan mihin vain, mitä pöydällä oli tarjolla, mutta harmi laseissani oli voimakkuudet – olisin muuten mielelläni luopunut niistä. Toisessa kojussa puolestaan haluttiin vaihtaa päälläni oleva mekko myynnissä olevaan mekkoon. Myös shampoita ja suihkugeelejä kyseltiin pariin otteeseen. Pulaa yleishyödykkeistä siis on.

Kuuban parhaat:

  • musiikki, musiikki ja vielä kerran musiikki
  • maan ainutlaatuisuus (mm. amerikanraudat, hevoskärryt, Havannan ja Trinidadin arkkitehtuuri)
  • ystävälliset ihmiset
  • rento meininki
  • turkoosi meri ja valkea hiekka
  • kattoterassit
  • mojitot ja pina coladat 😉

Petyinkö matkalla johonkin? En pettynyt. Kuuba yllätti positiivisesti, ja ihastuin maahan pahemman kerran. 😉 Petyin ainoastaan itseeni, kun en saanut itsestäni irti lähteä rohkeasti salsabileisiin. No, onpahan syy palata takaisin! <3

Kuubaa ikävöiden,

Kirsi

Ps. Kuuban matkakertomuksen 1. osa (Havanna) löytyy täältä, ja 2. osa (Cayo Guillermo) löytyy täältä. Kuuban matkan ennakkovalmisteluista kirjoittelin täällä.