Rikottu ikkuna ym. syyslomaviikon kuulumisia

Moi!

Kerroin edellisessä postauksessani, että olen viettänyt tämän viikon syyslomaa ja lupasin kirjoitella syyslomaviikon kuulumisia.

Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, loma alkoi flunssaisissa tunnelmissa, ja flunssa kestikin koko lomaviikon. Onneksi lämmöt laskivat loman alkaessa, joten pääsin ulkoilemaan ja joogailemaan, sekä viikon päätteeksi vähän myös puuhastelemaan pihatöiden parissa.

Kauniit kelit suosivat syyslomalla.

Vietettiin lomalla muutama päivä minulle erittäin rakkaaksi tulleella mökillä. Mökki kuuluu eräälle kalastus- ja metsästysseuralle, jonka jäsen mieheni on. Olemme muutaman viimeisen vuoden aikana käyneet mökillä useamman kerran vuodessa, ja jos Suomesta pitäisi valita lempimaisema, olisi se ehdottomasti mökin edustalta avautuva järvimaisema. Olipa vuodenaika, keli tai vuorokaudenaika mikä vain, on mökin edustalta avautuvassa maisemassa jotain sykähdyttävää.

Tämä maisema on minulle rakas.

Saimme tälläkin kerralla nauttia kauniista maisemasta sen eri sävyissä: peilityynellä kirkkaalla kelillä, harmaalla syyssäällä, sekä sumun ympäröimänä. Iltaisin päästiin ihastelemaan mitä upeampia kultaisia, pinkkejä ja punaisia auringonlaskuja.

Tätä kuvaa (tai muitakaan kuvia) ei tarvinnut muokata – mutta toki maisemat ja värit ovat luonnossa vielä upeammat.

Nähtiin myös ensimmäistä kertaa mökin iltataivaalla revontulet – jopa kahtena iltana peräkkäin! Harmi, ettei saatu niitä ikuistettua. Oikea kamera oli kotona, eikä kännykän kamerassa riittänyt tehot yöllä kuvaamiseen – tuli pelkkiä mustia kuvia. 😀

Kauniiden maisemien lisäksi pääsimme nauttimaan luonnon antimista – metsästä löytyi suppilovahveroita, ja järvi antoi ahvenia.

Minä pyydystin näistä neljä!

 

Ikkunasta sisään

Kommelluksitta ei tämäkään loma sujunut. Mökille on vain yksi avain, ja pidämme sitä yleensä mökin ulkopuolella roikkumassa seinällä. No, olimme juuri lähdössä ulkoilemaan, ja minä piipahdin vielä mökkiin hakemaan nenäliinan. Avasin oven, laitoin avaimen naulaan, otin nenäliinan ja paiskasin oven kiinni. Huomaten samalla, että en suinkaan ripustanut avainta oven ulkopuolella olevaan avainnaulaan, vaan sisäpuolelle.. apua! Mökiltä on tunteroisen matka Jyväskylään, josta olisi lähdettävä hakemaan toinen avain. Paitsi että myös autonavaimet olivat mökin sisällä. 😀 Aikamme pähkäiltyämme päätimme koittaa mennä ikkunasta sisään. Saimme tähän mökki-isännän luvan, joten luvatta emme murtautuneet mökkiin. 😉 Koitimme parhaamme mukaan säilyttää ikkunalasin ehjänä, ja tuplaikkunan ensimmäinen lasi säilyikin ehjänä, mutta toinen räsähti rikki. No, pääsimme ikkunasta sisään, tilasimme 40 km päästä Niemisjärveltä uuden ikkunalasin, haimme sen seuraavana päivänä ja asensimme paikalleen. No, jäipähän taas hauska muisto, vaikka ensiksi ei naurattanut yhtään. 😀

 

Minulle lomaan kuuluvat myös hyvä ruoka, hyvät juomat, sekä herkut. Koska tiedostan tämän ja sallin sen itselleni, en tunne huonoa omaatuntoa. 🙂

Pientä puuhastelua kotona ja lisää kauniita maisemia

Kotona laitoimme pihaa talvikuntoon. Istutimme sipulipenkin, josta toivon mukaan nousee ensi keväänä krookuksia ja muita kauniita kukkia. Jännityksellä odotan, miten käy – en nimittäin ole laisinkaan kokenut puutarhuri.

Tuohon kiven ympärille nousee toivottavasti keväällä kukkasia.

Pihahommien lisäksi pesimme terassit ja pihakalusteet, ja kalusteet saivat myös öljyn pintaansa.

Aherruksen keskellä lähdimme tänään nauttimaan upeasta kelistä Hyyppäänvuorelle. Hyyppäänvuoren päältä avautuvat upeat maisemat niin kesällä, syksyllä kuin talvellakin.

Hyyppäänvuori tarjoaa mielestäni yhden kauneimmista keskisuomalaisista maisemista.

Jos kiinnostuit paikasta, olen kirjoitellut siitä aikaisemmin täällä.

Korkkasin lomalla glögikauden. Maistelimme eilen uutta Blossaa eri muodoissa. Nam!

Huomenna alkaa taas arki. On kiva päästä taas rutiineihin kiinni ja flunssan jälkeen treenailemaan. Toisaalta olisin voinut lomailla helposti vielä toisen tai kolmannenkin viikon.. talvilomaa odotellessa.. 😉

Kevyttä kävelyä luonnossa, joogailua, lukemista, saunomista, hyvää ruokaa ja rentoutumista. Mitä muuta lomalta voisi toivoa..? Minulle syyslomaviikko oli täydellinen. 🙂

Ihanaa syyslomaa teille, keillä se on vielä edessä!

Terkuin, Kirsi

 

Slovenia ja Kroatia osa 4: Rabac ja rantaelämää Istriassa

Slovenian ja Kroatian matkakertomuksen neljännessä ja viimeisessä osassa matkakohteina ovat Rabac, Labin, Opatija, Cresin saari, Prementura / Kamenjak, sekä Pula. Tervetuloa nojatuolimatkalle kanssani upeisiin paikkoihin! 🙂

Labin & Rabac

Ajelimme Rovinjista Istrian niemimaan halki Labiniin, jossa teimme lounaspysähdyksen ennen seuraavaa kohdettamme Rabacia. Vähän reilun 50 km mittainen matka taittui tunnissa Istrian kauniita maisemia ihaillen. Labinin vanha kaupunki sijaitsee kukkulalla 320 metrin korkeudessa, joten sieltä on huikeat maisemat alas rannikolle Rabaciin. Labinin keskiaikainen vanha kaupunki on pieni, mutta käymisen arvoinen.

Suloinen Labin

Labinista oli enää 3 km matka Rabaciin, jossa sijaitsi matkamme viimeinen majapaikka. Yövyimme neljä yötä huoneistossa, jonka parvekkeelta avautui aivan huikea maisema – varmastikin hienoin merinäköala, mikä meillä on koskaan missään ollut.

Tällainen maisema meitä odotti Rabacissa. Isäntä tarjosi meille tulias-snapsit.

Toki maisemalla oli veronsa – alas keskustaan oli laskeuduttava ja takaisin tullessa kiivettävä yli 400 rappusta! No, tuli kuntoilut hoidettua samalla, kun kerran tai pari päivässä kulki rappuset edestakaisin. 😉

Rabacin söpö kylä, sekä keskustan pikkuranta.

Rabac oli aikoinaan pieni kalastajakylä, mutta nykyisellään turistien suosiossa, ja turisteja riitti heinäkuussa ihan tarpeeksi. Rabaciin houkuttelee erityisesti sen upeat rannat, jotka jatkuvat kilometritolkulla, ja Rabacia on kutsuttu Kvarnerin lahden helmeksi. Rannat olivat kieltämättä upeat. Lähdimmekin heti tutkimaan Rabacin pitkää rantakatua ja kävelimme rantaraittia pitkin noin kolmen kilometrin päähän Bounty Bay -nimiselle rannalle.

Rabacin pitkällä rantakadulla oli vieri vieressä pieniä pikkukivirantoja.
Meidän asuintalomme Rabacissa. Ylin parveke vasemmalla oli meidän. 🙂

Rantojen lisäksi itse Rabacissa ei sinänsä ollut muuta nähtävää, mutta Rabacista on kätevä tehdä päiväretkiä lähiseudulle, esim. yllä mainittu Labin sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä, ja Rabacista tehdään veneretkiä lähisaarille. Me teimme myös päiväretken lähellä sijaitsevaan Opatijaan, joka tarjosi taas aivan erilaisen, aristokraattisen tunnelman.

Olisin tullut Rabaciin jo pelkästään tämän aamiaismaiseman vuoksi.

Opatija

Meidän oli tarkoitus viettää Rabacissa rantalomaa, mutta rannoilla oli sen verran porukkaa, etteivät ne oikein houkutelleet muuta kuin pikapulahduksille. Niinpä päätimme lähteä tutustumaan Opatijaan, jonne Rabacista oli tunnin ajomatka. Ajelimme menomatkalla rantareittiä pitkin, joka oli hieno, mutta hieman pelottava. Mutkainen ja kapea tie kulki ylhäällä kallioilla, ja pudotus alas mereen oli huima.

Opatijan rantakatua.

Lukemani mukaan Kroatian turismi sai alkunsa juuri Opatijasta. Vuonna 1844 liikemies Ignacio Scarpa ihastui Opatijan seutuun ja rakennutti sinne kesäpaikan nimeltä Villa Angiolina. Pian villasta tuli merkittävä sosiaalisten rientojen tapahtumapaikka, ja vieraiden joukossa nähtiin kuuluisuuksia.

Villa Angiolina

40 vuotta myöhemmin Opatijaan rakennettiin ensimmäinen hotelli nimeltä Kvarner, ja pian Optijasta tuli suosittu kylpyläkohde, jossa vieraili niin kuninkaallisia kuin taitelijoitakin, mm. Franz Joseph, Giacomo Puccini, sekä James Joyce. Nämä upeat 1800-luvun hotellit, kylpylät, palatsit ja villat tekevät Opatijan katukuvasta ja tunnelmasta erilaisen kuin muualla Istriassa.

Opatjian ensimmäinen hotelli Kvarner.

Opatijassa on 12 kilometriä pitkä rantapromenadi, jonka varrella voi ihailla vanhoja, upeita palatseja.  Me kävelimme promenadia parin kilometrin verran, jonka jälkeen suuntasimme syömään. Jaloissa rupesi olemaan hieman ”kisaväysymystä”, kun oli kahden viikon aikana tutustuttu jalkasin jo sen verran moneen uuteen paikkaan. Tutkittavaa Opatijassa olisi kyllä riittänyt vaikka useammaksikin päiväksi.

Opatijan upeita rakennuksia.
Lounastauko.

Veneretki Cresille

Etelän matkaan kuuluu vakiona aina yksi veneretki, vai mitä? 😉 Valitsimme retken, jossa tehtiin piipahdus Cresin saarella Valunin kylässä, sekä ”Blue Caves” luolassa. Paatilla luvattiin live-musiikkia, ja pisti hymyilyttämään, kun retken tarjoilija / uintiopas vetäisi haitarin esille ja pisti soitoksi. 😀

Ensimmäinen pysähdys oli Cresin saaren edustalla upealla luonnonrannalla, jonne ei päässyt kuin vesiteitse. Uimme oppaan perässä pieneen luolaan, joka oli mielenkiintoinen kokemus – en ole koskaan aikaisemmin uinut luolassa. Luolan perälle siinsi valoa, ja se teki sinne hienon sinisen tunnelman. Harmi, ettei minulla ole vedenpitävää kameraa, jolla olisi saanut kuvia.

Tällainen upea ranta odotti meitä. ”Sininen luola” oli heti rannan vieressä.

Seuraavaksi pysähdyimme söpössä ja rauhallisessa Valunin kylässä, jossa oli aivan ihana ranta. Sinne olisin voinut jäädä rentoutumaan muutamaksi päiväksi lueskelemaan kirjaa ja uimaan. Ihan pelkkää rentoa oleilua jäin nimittäin  pikkuisen matkallamme kaipaamaan.

Ihana Valunin kylä.
Valunin kaunis ranta.

Premantura & Pula

Paluulentomme Suomeen lähti Pulasta vasta myöhään illalla, joten ajelimme Rabacista viimeiseksi päiväksi lentokentän liepeille Premanturaan / Kamenjakin niemelle. Istrian niemimaalla etäisyydet ovat lyhyehköjä, ja matka taittui taas tunnissa.

Kamenjakin niemi sijaitsee Istrian eteläisimmässä osassa ja on suojeltu luontokohde. Sen rantoja oli kehuttu, ja pitihän meidän vielä päästä uimaan ennen paluumatkaa. Rauhoitetulle alueelle pääsi autolla, mutta vaati koko päivän parkkiluvan, joka oli noin 12 €. Kävimme muutamalla eri rannalla, joista osa oli kalliorantoja ja osa pikkukivirantoja. Osalle rannoista pystyi melkein hurauttamaan suoraan autolla, osalle oli käveltävä jonkin matkaa polkua pitkin ja kavuttava kallioita pitkin alas.

Minä snorklaamassa. 🙂

Kun olimme saaneet tarpeeksi auringosta, istahdimme ilmastoituun autoon ja päätimme tehdä vielä pikapyrähdyksen Pulaan. Ajelimme suoraan amfiteatterin viereen, josta sattui löytymään sopivasti parkkipaikka, kiersimme teatterin ulkoapäin ja piipahdimme pikaisesti Pulan vanhassa kaupungissa. Olisimme voineet kierrellä katuja vielä jokusen tunnin, muuta meillä oli jo kiire kentälle.

Pulan amfiteatteri
Pulan kaduilla.

Taas on takana ikimuistoinen matka – paljon uusia paikkoja ja kokemuksia. Näimme ihania, erilaisia paikkoja, joilla jokaisella oli oma hohtonsa. Jos pitäisi valita suosikki, olisi se hankalaa. Ehkäpä eniten kuitenkin sykähdytti Slovenian Bovec.

Vaikka matkustaminen välillä stressaa, eikä kaikki aina mene ihan putkeen, en ole koskaan katunut yhtä ainoaa matkaa. Matkat ovat elämyksiä, joita ei unohda.

Reissukertomuksen aikaisemmat osat löytyvät linkeistä:

Bled
Bovec
Piran, Rovinj & Porec

Nyt haaveilen jo talven tulevasta matkasta… 😉

Terkuin, Kirsi