Kuuban matkapäiväkirja osa 1/3: Havanna

Kotiinpaluumasennus. Mikään ei huvita. Väsyttää. Ajatukset karkailevat vähän väliä Kuubaan – sen leppoisaan tunnelmaan, hymyihin, mukaansatempaavaan musiikkiin, värikkäisiin taloihin, upean turkoosiin meriveteen ja vitivalkoiseen hiekkaan. Oi Kuuba, Havanna, Cayo Guillermo ja Trinidad –  kunpa pääsisin takaisin!

I have Havana on my mind…

Lähdimme matkaan maanantaina 26.2.2018. Tanssitututtumme salsakoulu Vanhasta Havannasta lähti kanssamme samalle lennolle, joten nappasimme hänet kyytiimme matkaseuraksi Jyväskylästä Helsinkiin. Marjatalla oli edessä 17. matka Kuubaan! Me tykkäämme yleensä kierrellä eri maissa ja matkustamme harvoin uudelleen samaan kohteeseen, mutta pohdin autossa ääneen, tuleekohan meistäkin nyt Kuuban matkaajia. Marjatta tuumasi, että yleensä Kuuba jakaa mielipiteet – toiset rakastuvat, toiset eivät toista kertaa lähtisi. Ehkäpä jo arvaattekin, miten minulle kävi. 🙂

Saimme automatkan varrella myös hyviä käytännön vinkkejä – mm. omat vessapaperit kannattaisi kantaa laukussa mukana, koska ravintoloiden (jne.) vessoista ei paperia usein löydy. (Jos vatsavaivat yllättävät, kuten Kuubassa usein käy, ovat omat paperit kullanarvoiset.)

Valmiina seikkailuun!

Lensimme Havannaan Finnairin suorilla lennoilla. Matkamessujen ennakkotarjouksena saimme lennot laukkuineen ja ruokineen vain vähän vajaalla 600 €:lla / henkilö. Reilun 11 tunnin matka sujui yllättävän rattoisasti elokuvia katsellen, musiikkia kuunnellen ja pari ateriaa nautiskellen. Ehdin hieman hermoillakin, sillä huomasin, että olin unohtanut ottaa Havannan majapaikan emännän puhelinnumeron mukaani. Olimme sopineet, että meitä vastassa olisi lentokentällä taksi, joka tietäisi määränpään osoitteen, mutta jännitin silti. Mitä jos taksia ei syystä tai toisesta näykään? Miten saisin yömyöhään majapaikan emäntään yhteyden?

Perillä Havannan lentokentällä odoteltiin laukkuja useampi tovi, ja olo rupesi olemaan melko väsynyt. Kello kävi Kuuban aikaa yhtätoista illalla, mutta Suomessa elettiin jo seuraavaa aamua klo 6, eikä koneessa ollut tullut juurikaan nukuttua.

Kun laukut olivat vihdoin tulleet, astuimme jännittyneinä kenttärakennuksesta ulos, ja miten mukava yllätys olikaan, kun majapaikkamme emäntä Glise olikin meitä henkilökohtaisesti lentokentällä vastassa nimikyltin kera. Kurvasimme samoin tein amerikanraudalla kohti Casa Isabellea.  Perillä meitä odotti kaunis ja tilava ylimmän kerroksen huoneisto. Nukkumaan ei olisi enää maltettu mennä millään.

Casa Isabellessa oli ihanan raikas sisutus. Tsekatkaas myös upeat lattiat!

  

Aamulla heräsimme kukon laulun aikaan – kirjaimellisesti! Ihmettelin, miten kukot kiekuivat yli kolmen miljoonan asukkaan suurkaupungissa. Marjatta tiesi myöhemmin kertoa, että kukot liittyvät afrokuubalaisen santeria-uskonnon uhraamisrituaaleihin. Näimme muuten katuja tallaillessamme yhdet santeria-menot, joissa rummutettiin ja tanssittiin. Olisipa ollut mielenkiinoista päästä mukaan!

Olimme sopineet Glisen kanssa, että hän saapuu paikalle laittamaan meille aamiaista kymmeneltä. Meinasi odottavan aika käydä pitkäksi, sillä olisi kovasti tehnyt mieli lähteä jo tutkimaan Havannan katuja. Odotus palkittiin kuitenkin herkullisella ja runsaalla aamiaisella.

Havannan majapaikkamme Casa Isabelle sijaitsi Vedadon alueella, Havannan yliopiston vieressä. Alue oli ihanan rauhallinen, ja katuja kävellessä pääsi näkemään paikallista elämää.

Meidän kotitkatua. Havanna on yhdistelmä upeita, kunnostettuja taloja, sekä ränsistyneitä huonokuntoisia taloja.
Ensimmäisen aamun kävelyreitillä olisin halunnut koko ajan pysähtyä kuvaamaan.

Asunnolta käveli Havannan vanhaan kaupunkiin puolessa tunnissa ja rantakatu Maleconille kymmenessä minuutissa. Lähistöllä sijaitsi mm. 1930-luvulla rakennettu upea hotelli Nacional, jossa mm. Walt Disney ja Frank Sinatra ovat aikoinaan yöpyneet. Suuntasimmekin sinne aamiaisen jälkeen vaihtamaan rahaa. Ajattelimme säästyvämme pankkien ja cadecojen (rahanvaihtopisteiden) jonoilta, ja niin säästyimmekin. Kurssi tosin oli hieman huonompi kuin pankissa tai cadecassa.

Hotel Nacional De Cuba. Täällä tuli nautittua Kuuban matkan ensimmäinen mojito. Slurps!

Nacionalilta otimme taksin vanhaan kaupunkiin ylihintaan (15 cuc). Söimme ensimmäisessä vastaan tulleessa ravintolassa, jossa Marjatta liittyi seuraamme. Käveleskelimme lounaan jälkeen vanhassa kaupungissa ja keskustassa Marjatan opastuksella.

Havannan teatteri
El Capitolio
Nämä talot ja värit! Aah!

Nautimme hotelli Inglaterran terassilla mojitot, sekä live-musiikkia. Tallustelimme takaisin Vedadoon ja mietiskelimme vielä lähtemistä takaisin vanhaan kaupunkiin matineaan (tarkoittaa noin klo 17-21 välillä järjestettäviä konsertteja / pippaloita). Väsymys vei kuitenkin voiton, ja tyydyimme siemailemaan lasilliset viiniä casamme kattoterassilla, jolta oli huikeat maisemat Havannan yli.

Casa Isabellen kattoterassin upeat maisemat Havannan yli merelle.

Seuraavana päivänä suuntasimme uudelleen vanhaan kaupunkiin tutkimaan sen katuja ja rakennuksia. Havannan vanhassa kaupungissa, joka muuten on Unescon maailmanperintökohde, voisi viettää useamman päivän ihastellen kapeita kujia, joita reunustava siirtomaakauden aikaiset koristeelliset rakennukset pienine yksityiskohtineen.

Vain Havannassa voi nähdä jotain näin upeaa!

Kunnossa pidetyt rakennukset ovat kerrassaan upeita, mutta joukosta löytyy myös paljon ränsistyneitä ja huonokuntoisia rakennuksia. Miten upea kaupunki olisikaan, jos olisi ollut varaa pitää se kunnossa! En ole missään kaupungissa nähnyt yhtä paljon yhtä upeita rakennuksia.

Plaza Vieja, Havanna
Toki käytiin myös sikariostoksilla Partagasin tehtaanmyymälässä.

Lounastimme kotiravintola paladarissa. Tarjolla oli mamman tekemää ruokaa, sekä ilmaiset mojitot. Istahdettuamme pöytään huomasimme, että samalla sisäpihalla oli useampi ”paladar”, joissa oli kaikissa sama ruokalista, sekä mamman tekemä ruoka! 😀 Lisäksi mamman ”poikakatraassa” oli sekä vaaleamman sekä tummemman hipiän omaavia henkilöitä. Melkoinen mamma. 😉 Mojito oli erinomainen ja ruoka hyvää. Laskun loppusumma oli kuitenkin eri kuin mitä listalla luki. Ajattelemamme loppusumman lisäksi tuli extraa 10% (jostain?!?), sekä 8 cuc (jostain?!?). Näitä ei menussa ollut mainittu, joten rupesi ärsyttämään. Kysyimme tarjoilijalta näistä lisähinnoista, ja hän selitti, että 10 % menee partakaverille (Castro?) ja 8 cuc työntekijöille. No, olkoon sitten niin.

Mojito sentään oli hyvää, vaikka tulikin huijattu olo.

Kävelimme takaisin Vedadoon hetkeksi huilimaan, ja sen jälkeen takaisin vanhaan kaupunkiin matineaan, eli iltapäivän / alkuillan konserttiin / bileisiin. Olin valmistautunut salsabileisiin, mutta tarjolla olikin trova-trubaduuri-ilta. Akustista kitarasoitantaa ja fadon tyylistä laulua. Mielenkiintoinen kokemus, vaikka en salsaamaan päässytkään.

Ajatuksena oli vielä jatkaa salsailemaan ulkoilmapippaloihin klubille nimeltä 1830, mutta väsymys vei taas voiton. Käveltyjä kilometrejä oli päivän aikana kertynyt noin 15, joten nappasimme taksin, tällä kertaa 10 cucin hintaan.

Viimeisenä Havannan päivänä kävelimme plaza de la revolucionolle – valtavalle aukiolle (72,000 neliömetriä), jonka reunamilla sijaitsee Jose Marti Memorial –torni (109 m) ja patsas (18 m), jotka on rakennettu 1800-luvulla eläneen kuubalaisen kirjailijan, kansallissankarin ja maan itsenäisyystaistelun henkisen johtohahmon kunniaksi.

Jose Marti memorial

Lisäksi aukiota ympäröi erilaisia hallinnollisia rakennuksia, sekä Kuuban vallankumouksen muistoksi rakennuksen korkuiset kuvat Che Guevarasta sekä Camilo Cienfuegosista.

Vallankumouksen aukiolta tepastelimme hotelli Nacionaliin sikariostoksille (Taas! Odottelin terassilla ja join Pina Coladan.)

Törmättiinpä muuten sellaiseenkin ravintolaan matkan aikana, josta ei saanut vettä, mutta drinksuja kyllä! 😀
Havannan rantakatu Malecon kuvattuna Nacionalin pihalta.

Lounastimme Vedadossa sijaitsevassa meille suositellussa El Biky -ravintolassa. Yleensä ottaen Kuuban ruokaa on moitittu mauttomaksi, mutta me söimme kyllä pääsääntöisesti hyvää ruokaa. Ei kovin mausteista, mutta hyvää. Tuoretta kalaa ja muita mereneläviä, sekä kanaa.

Maistuis varmaan sullekin?

Iltapäivällä huomasimme, että asunnostamme oli mennyt sekä vesi & sähkö. Selvisi, että ongelma oli koko rakennuksessa (tai koko alueella), mutta kohta ongelma olikin korjattu. Suihkun vesisäiliö ei ehtinyt täyttyä ennen iltamenoja, joten täytimme ulkohanasta 5 litran tyhjän juomavesikanisterimme ja peseydyimme ”rantasauna”-tyyliin. Onnistui mainiosti näinkin! Vesi-ja sähkökatkoksiin on Kuuban matkaajien syytä varautua.

Kerroin matkavalmisteluihin liittyvässä postauksessani jo aikaisemmin, että olimme varanneet Solwaysin kautta lennot ja lentokenttäkuljetukset Havannasta Cayo Guillermolle, mutta meillä ei ollut lennosta muita tietoja kuin päivämäärä. Muut tiedot selviäisivät vasta lentoa edeltävänä päivänä klo 16.00 jälkeen soittamalla. Minusta tämä kuulosti hyvin epämääräiseltä, ja jännitin, onko meillä laisinkaan lentoja olemassa (vaikka ne oli jo maksettu). Puhelinnumerosta onneksi vastattiin heti ja informoitiin, että meitä tulisi bussi hakemaan viereiseltä Habana Tryp Libre –hotellilta seuraavana aamuna klo 06.00. Ok – ei siis salsabileitä viimeisenä Havanna-iltana!

Suuntasimme kuitenkin vielä alkuillasta vanhaan kaupunkiin aistimaan iltatunnelmia ja istahdimme Cafe Parisiin nauttimaan live-musiikista. Live-musiikki muuten raikui kuppilassa kuin toisessakin, enkä olisi millään malttanut jättää iltaa kesken. Seuraavana aamuna oli kuitenkin herätys tiedossa klo 05.00.

Havannan iltatunnelmaa..

Napattiin taksi hyvissä ajoin takaisin – tällä kertaa hintaan 8 cuc. Istahdimme upean amerikanraudan kyytiin ja stereoista soi Camila Cabellon Havana. Vaikka Kuuban matka oli vasta aluillaan, tuli haikea fiilis, koska oli sanottava heippa Havannalle!

 

Matkakertomus jatkuu viikonloppuna! 🙂

Terkuin, Kirsi

 

 

Äkkilähtö Sisiliaan osa 2

Suomen sateisella säällä on ihanaa palata ajatuksissa aurinkoiseen Sisiliaan. Niinpä kirjoitankin nyt reissupäiväkirjani toisen osan. Matkan alkuvaiheet löytyvät ensimmäisestä osasta.

ti 30.5.

Ihannelomani sisältää kauniita maisemia, rentoa oleskelua, uusiin paikkoihin tutustumista, hyvää ruokaa ja aurinkoa. Tämä päivä oli juuri sitä – rentoutumista kauniista maisemista ja hyvästä ruuasta nauttien. Meillä oli alunperin ajatuksena käydä Palermossa ja kierrellä autolla jossain Cefalun lähistöllä. Ehkä suunnitelmat olisivat toteutuneet, jos matka olisi ollut kahden viikon mittainen. Nyt lepohetki oli kuitenkin paikoillaan.

Kävelimme lähirannalle, kauniille Caldura Beachille.
Lounaaksi söimme herkullisia meren antimia. Pöytäämme istui amerikkalainen pariskunta, ja oli hauskaa jutustella. Huomasin, miten ruosteessa oma englantini on.
Seuraavaksi ohjelmassa oli shoppailua huonoin tuloksin. Tuliaiset jäivät tänä vuonna vähiin.
Illalla grillattiin majapaikkamme Villa Magaran ulkogrillillä.

 

ke 31.5.

Viimeinen päivä Cefalussa. Haikeat fiilikset. En ole koskaan matkustanut kohteeseen, josta en olisi jollain tavalla tykännyt, mutta osa paikoista on tehnyt isomman vaikutuksen kuin toiset. Cefalu vaikutti.

Koska seuraavana päivänä oli tiedossa ajelua ja uusiin paikkoihin tutustumista, päätimme edellisen päivän tapaan rentoutua. Halusin pulahtaa vielä kerran Caldura Beachin kirkkaaseen veteen, nauttia lounasta tunnelmallisessa vanhassa kaupungissa, ja viimeinen ilta haluttiin viettää ihanassa Villa Magarassa, josta avautuvia maisemia on vaikeaa voittaa.

to 1.6. Giardini Naxos & Taormina

Viimeinen aamiainen Cefalussa näissä Villa Magaran maisemissa.

Halusimme reissullamme nähdä Taorminan ja etsimme sieltä sopivaa majoitusta. Auton parkkeeraaminen vaikutti useimmissa majoituksissa haasteelliselta, joten majapaikaksi valikoitui muutaman kilometrin päässä oleva Giardini Naxos ja siellä Villa Verdemare.

Majoituttuamme lähdimme paikallisbussilla Taorminaan. Taormina oli kyllä kaunis, mutta turisteja tupaten täynnä.

Kirkkaammalla kelillä olisi raunioilta ollut upea näköala Etnalle.

Giardini Naxos ei sykähdyttänyt mitenkään erikoisemmin. Parasta oli iltaaikaan maisema Taorminaan.

Pari sataa metriä majapaikastamme oli upea näkymä Etnalle. Harmillisesti huippu oli hieman usvan peitossa.

Etna sauhuaa.

Pe 2.6. Acitrezza & Catania

Kun valitsimme majoituspaikkaamme Sisiliassa, oli yhtenä vaihtoehtona Catanian kupeessa sijaitseva Acitrezza ja siksi päätimme poiketa siellä ajaessamme Taorminasta Cataniaan. Myöskään Acitrezza ei sykähdyttänyt, joten olin entistä tyytyväisempi, että vietimme suurimman osan viikosta Cefalussa.

Viimeisen päivän kunniaksi halusin vielä kerran päästä uimaan.  Acitrezzan ranta riviera dei ciclopi on rankattu yhdeksi Sisilian kauneimmista rannoista. Merestä nousevat laavakivipatsaat ovatkin erikoiset, mutta muuten ranta ei ollut kovin kummoinen.

Acitrezzan pikavisiitin jälkeen palautimme auton lentokentälle ja suuntasimme bussilla Cataniaan.

Huh, selvittiin ilman naarmuja!

Majoituimme Cataniassa aivan kaupungin keskustassa Vulcano Apartment –asunnossa. Majoitus osui aivan nappiin, sillä asunto sijaitsi rauhallisen kadun päässä sisäpihalla kaiken hälyn ulkopuolella.

Vulcano Aparments. Maisema sisäpihalle parvekkeelta.

Asunto oli moderni ja raikas, ja asunnon vuokraaja antoi meille hyviä vinkkejä siitä, mitä Cataniassa kannattaa yhden iltapäivän aikana tehdä ja nähdä. Hän mm. varasi meille illaksi pöydän Ostello degli elefantin kattoterassille josta oli upeat maisemat Etnalle, sekä Catanian kaupungin yli. Ihailimme sieltä auringonlaskua. Täydellinen viimeinen ilta.

Piazza Duomo, Catania
Catanian kaduilla.
Maisema kattoterassilta Catanian yli.
Viimeinen ilta, nyyh!

La 3.6. kotiinpaluu

Aamulla oli aikainen herätys. Rinkka selkään ja bussipysäkille. Lentokenttäbussin piti kulkea 20 minuutin välein, ja tietenkin ensimmäinen bussi meni aivan nenämme edestä. Seuraavaa ei ruvennut kuulumaan, ja hieman rupesi jo hermostuttamaan. Yli puoli tuntia odoteltuamme mietimme, täytyykö ottaa taksi, mutta sitten bussi kurvasikin paikalle, ja kuski kaahasi kentälle tuhatta ja sataa. Catanian kenttä on yllättävän pieni ja lähtöselvitys sekä turvatarkastus sujuivat nopeasti. Shoppailuaikaa siis jäi, mutta ei löydetty järkevää ostettavaa.

Päivä oli pitkä. 14 tunnin matkustamisen jälkeen olimme vihdoin kotona.

Kerroin edellisessä postauksessani, että Sisilia oli ennen reissua yksi kohde matkatoivelistallani. Vaikka reissu on jo takanapäin, en aio vetää Sisiliaa toivelistaltani yli. Se on nimittäin saari, jonne haluan palata vielä uudelleen.

Kirsi