Suppilovahverorisotto on syksyn suurta herkkua

Bongasin pari viikkoa sitten metsästä syksyn ensimmäiset suppilovahverot. Niinpä oli aika tyhjentää pakkasesta viimeiset viime vuoden suppikset. Niistä valmistui herkullinen suppilovahverorisotto. Nautimme risoton pääruokana, mutta se käy hyvin myös höysteeksi vaikkapa riistan kera.

Suppilovahverorisotto

Tarvikkeet

4 annosta

  • noin litra tuoreita suppilovahveroita (laitoin pari pientä pakastepussillista)
  • 2 rkl öljyä
  • 1 pilkottu punasipuli
  • 1-2 hienonnettua valkosipulin kynttä
  • 2 dl kuivaa valkoviiniä
  • 1 kasvisfondi
  • 1 l vettä
  • 3 dl risottoriisiä
  • 2 dl raastettua parmesaania
  • mustapippuria
  • 1 dl tuoretta persiljaa

Valmistus

Kuullota sipulit pannulla ja lisää joukkoon sienet. Kuumenna sieniä pannulla, kunnes niistä irtoava neste on haihtunut. Lisää joukkoon riisit ja jatka kuullottamista. Lisää joukkoon valkoviini ja anna kiehahtaa. Kuumenna vesi ja lisää veteen kasvisfondi. Lisää pannulle kuumaa kasvislientä noin 1 dl. Sekoita ja keitä, kunnes neste on imeytynyt riisiin. Lisää sen jälkeen taas desin verran kasvislientä ja jatka lisäämistä vähitellen, kunnes riisi on kypsää. Haudutus kestää noin 20-25 minuuttia. Riisi saa jäädä al denteksi ja risotto hieman löysäksi. Sekoita joukkoon 1 dl parmesaaniraastetta ja mausta mustapippurilla ja tuoreella persiljalla. Tarjoa loppu parmesaaniraaste risoton kera.

Viikonloppuna sienimetsään

Ensi viikonloppuna taitaa taas sienimetsä kutsua. Metsästä kuulemma löytyy nyt hyvin tatteja sekä mustatorvisieniä. Sienestys on superrentouttavaa – hidasta samoilua metsässä. Ja kun hyvä sienipaikka osuu kohdalle, tuntuu kuin olisi löytänyt aarteen. Ainoat, mitkä hieman haittaavat rentoutumista ovat pirulliset hirvikärpäset, sekä pelko karhuihin tai hirviin törmäämisestä. En aikaisemmin pelännyt karhuja tai hirviä, mutta kun pari vuotta sitten kuultiin ihan vierestä karhun murahdus, tuli kiire, ja sen jälkeen olen ollut korva tarkkana. No, viimeksi metsässä kuultiin hirven törähdys (?) vierestä, ja ihmettelenkin, miten näitä metsäneläimiä nyt meidän kohdalle osuukin. Täytyy varmaan ruveta laulamaan metsässä kovaan ääneen, jos se pitäisi eläimet loitolla. Jos siis törmäät jossain päin Keski-Suomen metsiä hoilaavaan ja hirvikärpäsiä samalla huitovaan sienestäjään, se saatan olla minä! 😀

Jos tykkäät suppiksista, kurkkaa myös seuraavat reseptit:

Suppilovahverokeitto

Suppilovahveromunakas

Lehtikaali-suppilovahveropiirakka

Terkuin, Kirsi

 

Slovenia & Kroatia osa 3: Piran, Rovinj ja Poreč– kolme ihanaa pikkukaupunkia

Moi!

Olen jo vuosia haaveillut matkasta Kroatian Istriaan, ja erityisesti minua on kiehtonut italialaisvaikutteinen taitelijakaupunki Rovinj. Se olikin ykköskohteena, kun päätimme Slovenian viikon jälkeen suunnata viikoksi Kroatiaan.

Tämä postaus on kolmas osa Slovenian & Kroatian reissun juttusarjaa, ja tässä osassa vierillaan kolmessa ihanassa pikkukaupungissa, jotka ovat Piran, Rovinj ja Poreč. Matkakertomuksen osa 1 Bled löytyy täältä ja osa 2 Bovec täältä.

Ajelimme vuokra-autoillamme Slovenian Bovecista kohti Kroatian Rovinjia. Pikkuisen reilun kolmen tunnin matka taittui näppärästi, ja reitti poikkesi välillä Italian puolella. Ajelimme Slovenian viinitarhojen ohi, ja maisemat olivat kuin Toscanassa. Seuraavalla Slovenian reissulla onkin kierrettävä Slovenian viinitiloilla – nyt ne jäivät kokematta.

Pikapysähdys Italian puolella.

Teimme minuutin pysähdyksen Italiassa San Pietro al Natisonessa, jotta yksi meistä, joka ei ollut koskaan aikaisemmin käynyt Italiassa, sai astuttua matkalla myös Italian maaperälle. 🙂

Pieni ja pittoreski Piran

Ennen Rovinjiin saapumista teimme pikapysähdyksen Slovenian Piranissa. Olin juuri nähnyt Diyakon Instagram-tilillä tunnelmallsien kuvan Piranista ja innostuin, kun kun huomasin, että Piran olisi matkamme varrella.  Luulin, että en ollut koskaan aikaisemmin kuullut kaupungista nimeltä Piran, mutta myöhemmin kävi ilmi, että vanhempani ovat käyneet Piranissa ja näyttäneet sieltä minulle kuviakin! 😀 Myös tätini kertoi piipahtaneensa Piranissa, ja reissun jälkeen lueskelin, että Piran on yksi Slovenian tärkeimmistä turistikohteista. Kyllä sitä välillä tuntee itsensä ihan täysin tietämättömäksi urveloksi. 😉 No, joka tapauksessa ehdotin matkatovereille pysähdystä Piranissa, ja koska piipahdus teki vain 14 km lenkin ja muutaman minuutin lisän matkaan, päätimme nauttia siellä lounaan.

Piran

Ajelimme muitta mutkitta jonkin parkkiportin läpi vanhan kaupungin keskusaukiolle, mutta siellähän ei parkkipaikkoja ole, vaan oli palattava noin 1,5 km päähän parkkihalliin. (Huomioi tämä, jos olet aikeissa piipahtaa Piranissa!) Minä hyppäsin autosta kuitenkin jo aukiolla pois, koska oli juostava jalat ristissä vessaan. Ehdin hieman käveleskellä ja aistia Piranin tunnelmaa ennen kuin muut pääsivät autoilta takaisin keskustaan, ja ihastuin kaupunkiin heti.

Piranin keskusaukio

Viehättävän Piranista tekivät kauniit, keskiaikaiset rakennukset, kapeat kujat, autottomuus, heti kaupungin vieressä kimmeltävä kirkasvetinen meri.. joistakin paikoista tulee vaan heti hyvä tunnelma, ja Piranista tuli! Mielestäni Piran oli ihana sekoitus Sloveniaa, Italiaa ja Kroatiaa. Jos minut olisi tiputettu Piraniin silmät kiinni tietämättä, missä olen, olisin voinut kuvitella olevani vaikkapa Italiassa – ja onhan Piran ollutkin Venetsian vallan alla yli 500 vuotta, ja italia on edelleen Piranin toinen virallinen kieli, joten kulttuurissa ja rakennuskannassa on italialaisia vaikutteita.

Piranin rantakatu

Nautimme lounaan merinäköalalla, mutta sitten oli jo jatkettava Rovinjiin. Olisin mielelläni jäänyt Piraniin päiväksi tai pariksi. No, taas yksi syy matkustaa takaisin Sloveniaan. 😉

Italialaiset vaikutteet näkyivät myös Piranin ravintoloissa. Tilasin yhden lempiannoksistani: spaghetti alle vongole. Nam!

Romanttinen Rovinj

Piranista oli Rovinjiin enää vähän reilun tunnin ajomatka, ja perillä meitä odotti ihana majapaikka Apartment Ariela, jossa meillä oli oma, vasta remontoitu alakerta,sekä  oma iso pihaterassi. Sydämellinen isäntäväki asui talon yläkerrassa.

Herttainen isäntäväki tarjosi meille mm. itse tekemäänsä grappaa.

Lähdimme keskustaan ihailemaan auringonlaskua ja syömään. Asunnoltamme käveli keskustaan noin 15 minuuttia, joten askelia kertyi taas lisää. Jätin askelmittarin reissuksi kotiin, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut hauskaa nähdä, miten paljon käveltyjä askeleita päivittäin kertyi. Muuta liikuntaa ei matkan aikana tullut harrastettua, mutta käveltyjä askeleita kertyi lähes päivittäin reippaasti.

Rovinj auringon laskiessa

Pari seuraavaa päivää kuluivat Rovinjin katuja ja kujia tallaillen, hyvästä ruuasta ja juomista nauttien.

Käveltiin päivittäin tämän upean bougainvillen ohi.
Rovinjin vanha kaupunki mudostuu pienistä kujista, joiden varsilla on taitelijoiden ateljeita, ravintoloita, sekä ihania kahviloita. ”Turistikrääsäkauppoja” vanhassa kaupungissa ei juurikaan näkynyt.

Erään päivän herkullinen lounas.
Osassa Rovinjin baareista pääset istuskelemaan tyynyjen päällä kallioilla suoraan meren ääressä.

Toki piipahdettiin pariin otteeseen myös uimassa. Rovinjin vanhan kaupungin kupeesta lähtee pitkä rantakatu, jota käveleskellen pääsee laajalle puistoalueelle ja uimarannoille. Myös suoraan vanhasta kaupungista pääsee uimaan kallioilta rappusia pitkin. Rovinj on mukava kaupunki myös rantaelämästä nauttiville.

Vesi oli ihanan lämmintä.
Vanhan kaupungin kujat kiipeävät ylös kukkulalle, jossa on Eufemijen katolinen kirkko.
Rovinj on tunnelmallinen ilta-aikaan.
Lempparibaarini Trevisol oli katettu vanhan kaupungin portaille. Nautin siellä elämäni ensimmäisen Hugon, josta tuli kesän lempparidrinksuni!

Keskiaikainen Poreč

Reissuilla iskee yleensä ahneus nähdä kaikki seudun kivat kohteet. Rovinjin liepeillä olisi ollut vaikka miten monta päiväreissukohdetta, joista valitsimme Porečin, jonka keskiaikaista keskustaa ja kirkkaita vesiä oli kehuttu.

Käveleskelimme mukulakivikaduilla, kurkkasimme 500-luvulla rakennettuun Eufrasiuksen basilikaan, nautimme lounaan ja piipahdimme uimassa Plava Lagunan rannalla. Mukava päivä!

Porečin kaduilla
Porečin vanhassa kaupungissa oli ympäriinsä vanhoja raunioita.
Roomalainen talo 1200-luvulta.

Koimme siis kolme ihastuttavaa pikkukaupunkia. Piranissa piipahdettiin vain pikaiseen, Porečissa puoli päivää, ja Rovinjissa pari päivää. Hankalaa sanoa, missä näistä olisin viihtynyt pisimpään, mutta ensivaikutelmallaan Piran ihastutti eniten. Rovinj oli toki myös aivan upea – ehkä hieman isompi kuin olin ajatellut, ja heinäkuussa täynnä turisteja, mutta kaunis ja omalaatuinen. Poreč oli myös kiva, mutta pikapiipahduksella sytytti näistä kolmesta vähiten.

Rovinjista lähdettäessä sanoimme mieheni kanssa reissukumppaneillemme moikat ja ajelimme vielä kahdestaan Istrian läpi muutamaksi päiväksi Rabaciin. Siellä nautimme mm. huikeasta parvekemaisemasta ja upeasta veneretkestä. Pysy kuulolla – matkakertomuksen viimeinen osa on jo työn alla! 🙂

Terkuin, Kirsi