Miten treenaan flunssassa?

Juuri kun olin aikeissa laittaa kevään treenit vähän rivakammin käyntiin, iski kevätflunssa. Niin tyypillistä. Ja kipeänähän ei sitten treenata! Näin neuvon asiakkailleni ja pyrin tätä itsekin toteuttamaan. Selkäni rupeaa kuitenkin kolottamaan, jos olen paikoillani pitkään, ja myös pari kertaa revähtänyt takareisi jumittuu ja juilii. Niinpä tein viime viikolla sairastuvalla kevyesti seuraavia harjoituksia. Ota liikkeet talteen flunssapäivän varalle, tai tee muuten vain kehoa huoltavina harjoitteina. 🙂

  • Selän notkistus ja pyöristys

Asetu konttausasentoon ja notkista selkää sisäänhengityksellä ja pyöristä uloshengityksellä. Liike elvyttää mukavasti selkää ja samalla aktivoi kevyesti keskivartalon ja yläraajojen lihaksia.

  • Takareiden dynaaminen venytys

Nouse konttausasennosta toispolviseisontaan ja aseta toinen jalka vartalon eteen ja laske sormet alustalle. Liu’uta uloshengityksellä peppua taakse selkä suorana ja ojenna samalla vartalon edessä olevan jalan polvea. Palaa sisäänhengityksellä alkuasentoon. Toista muutaman kerran ja tee sama toiselle puolelle.

  • Lapsen lepoasento

Konttausasennosta vie varpaat yhteen ja avaa polvia hieman leveämmälle. Vie peppua kohti kantapäitä ja ojenna kädet pään etupuolelle. Hengitä pari syvää hengitystä. Kävele kädet vartalon vasemmalle puolelle ja hengitä pari kertaa. Kävele kädet sitten oikealle ja hengitä pari kertaa. Liike venyttää selkää, kylkiä ja käsivarsia.

  • Kierto syväkyykyssä

Asetu syväkyykkyyn ja tarkista, että polvet ja varpaat osoittavat samaan suuntaan. Avaa sisäänhengityksellä toinen käsi sivulle ja kierrä rintakehää käden suuntaan. Palauta käsi uloshengityksellä takaisin alas ja tee seuraavalla sisäänhengityksellä sama toiselle puolelle. Liike avaa ihanasti rintakehää. Samalla myös lonkat, nilkat ja selkä saavat venytyksen.

  • Vartalon pyöritys risti-istunnassa

Asetu risti-istuntaan ja laita kädet reisien päälle. Piirrä keskivartalolla isoa ympyrää yhteen suuntaan ja sitten toiseen. Liike elvyttää selkää sekä lonkkia. Vaihda välillä jalat risti-istunnassa toisin päin.

  • Selän kierto risti-istunnassa

Sisäänhengityksellä nosta kädet sivukautta kohti kattoa ja uloshengityksellä laske kädet alas kiertäen samalla keskivartaloa oikealle. Palauta vartalo keskelle ja kädet ylös sisäänhengityksellä ja kierrä uloshengityksellä vasemmalle. Jatka muutaman kerran hengityksen tahtiin.

  • Jalkojen kierrot koukkuselinmakuulla

Asetu selinmakuulle, koukista polvet ja aseta jalkapohjat alustalle leveään haaraan. Käännä jalkoja puolelta toiselle. Liike elvyttää lonkkia, venyttää selkää, sekä etureisiä.

  • Lonkkien pyörittely

Vedä sitten jalat vatsan päälle. Ota käsillä kiinnipolvista ja pyörittele jalkoja yhteen suuntaan ja siiten toiseen. Liike helpottaa lonkkien kireyksiä ja hieroo samalla kevyesti alaselkää.

  • Jalat seinällä

Lopuksi asettele jalat seinälle ja rentoudu.

Liikkeet löytyvät videoina instagramistani täältä.

Vinkkejä siihen, miten lähteä flunssan jälkeen liikkeelle, löydät aikaisemmasta blogipostauksestani täältä.

Terkuin, Kirsi

Kuuban matkapäiväkirja osa 2/3: paratiisisaari Cayo Guillermo

Cayo Guillermo – here we come!

Perjantaina 2.3. herätyskellomme soi Havannassa aamuviideltä. Ulkona oli pimeää, ja liikkeellä oli vain pari kadunlakaisijaa. Kävelimme muutaman sadan metrin päässä sijaitsevalle Habana Tryp Libre –hotellille, jossa meitä odotti kyyti lentokentälle. (Jännitin etukäteen, saapuisiko kyyti paikalle, mutta turhaan murehdin.) Koukimme muutaman muun matkustajan kyytiin ja kurvasimme lentokentälle. Kotimaan lentojen terminaali oli pieni, ja check-in sujui vikkelään. Lento lähti ajallaan, ja istuimme pian koneessa kohti Cayo Guillermon saarta.

Cayo Guillermo – täältä tullaan!

Vajaan tunnin lento kului maisemia ihaillen. Lensimme pitkin rannikkoa ja näimme mm. Varaderon niemimaan. Vesi oli uskomattoman kirkasta ja turkoosia, ja merenpohja näkyi jopa lentokoneesta saakka.

Laskeuduimme Jardines del Ray lentokentälle Cayo Cocon saarelle, josta meille oli bussikyyti viereiselle Cayo Guillermolle. Reilun 40 km matkan aikana ehdimme nähdä viimesyksyisen hurrikaani Irman tekemiä tuhoja – riepoteltua luontoa ja kaatuneita puita.

Cayo Guillermo on luonnoltaan matalakasvuista mangrove-metsää. Nyt alue oli jostain syystä todella kuivaa, ja esimerkiksi hotellimme toisella puolella sijaitseva laaguni oli nyt aivan kuiva. Laguunissa asustelee kuulemma alligaattoreita, joita ei nyt tarvinnut pelätä. 😀 Hotellialueella Irman tekemät tuhot eivät näkyneet muuta kuin kaatuneiden palmujen kantoina. Näistä pystyi päättelemään, että palmuja on alueelta kaatunut runsaasti. Alue olisi varmastikin yleensä siis vehreämpää.

Kaatuneista puista huolimatta meitä odotti hotelli Melia Cayo Guillermolla todellinen paratiisi. En ole koskaan nähnyt missään yhtä turkoosia merivettä ja yhtä laajaa valkohiekkaista rantaa. Aamulla herätessä oli ihana vetäistä pimennysverhot isojen ikkunoiden edestä syrjään ja nauttia sängyssä upeasta merimaisemasta. En lakannut koko viikon aikana ihmettelemästä tuota sykähdyttävää kauneutta.

Tätä maisemaa en kyllästyisi katselemaan koskaan,
Meidän huone Melia Cayo Guillermolla.
Näkymä meidän parvekkeelta merelle.
Asusteltiin tämän rakennuksen ylimmässä kerroksessa.

Olimme valinneet Cayo Guillermon yhdeksi matkakohteeksemme sen perusteella, että halusimme viettää viikon rentoa rantalomaa uiden kirkkaissa vesissä. Lueskelimme, että Cayo Guillermo on vielä suhteellisen koskematon, eikä siellä ole samanlaista massaturismia kuin esimerkiksi Varaderossa. Lisäksi mieheni halusi kokeilla matalikoilla perhokalastusta, johon Jardines Del Reyn (”kuninkaan puutarhat”) nimisen saarirykelmän piti olla otollista aluetta.

Tällä meidän hotellin laiturilla oli kalastajia harva se päivä, ja myös snorklaajille riitti paljon katseltavaa. Ja katsokaa tuota veden väriä!

Cayo Guillermo oli todellakin ihanan rauhallinen. Koko saarella oli vain muutama hotelli (olisiko ollut viisi hotellia), ja kuten kuvista näkyy, ei rannoilla ollut tungosta. Ei tarvinnut kuunnella liikenteen melua, eikä diskoista pauhaavaa musiikkia. Sai nauttia huikeista maisemista, merestä, auringosta, sekä hiljaisuudesta.

Tuulisina päivinä rannalla näkyi muutamia leijasurffaajia.

Olin ottanut uimakengät mukaani, mutta niille ei ollut tarvetta. Merenpohja oli pehmeää hiekkaa, eikä ollut kiviä, ei merisiiliä, ei mitään, mitä varoa (paitsi että pelkäsin taskurapuja, joita näin merenpohjassa muutaman). Laskuveden aikaan meressä pääsi vaeltelemaan useita satoja metrejä. Vesi oli niin kirkasta, että omat varpaat näkyivät koko ajan.

Rannalla asusteli pari kesyä pelikaania. 🙂

Koska saarella ei ole kauppoja, eikä ravintoloita, valitsimme majoituksen all inclusive –hotellista,  eivätkä ennakko-oletukseni hotellin ruuasta olleet korkealla. Kuuba yllätti jälleen! En ole missään, siis en missään, en edes Italiassa tai Kroatiassa saanut yhtä hyvää tuoreeltaan paistettua mustekalaa! Niin pehmeää, tuoretta ja maukasta – nam! Taisinkin syödä sitä sitten melkein joka päivä. 😉 Paistopisteillä oli tarjolla oli myös tuoretta kalaa, jättikatkarapuja, kanaa, lihaa… Buffet-pöydät notkuivat erilaisista ruokalajeista, joista keräilin lautaselleni hyviä salaatteja ja erilaisia keitettyjä vihanneksia. Myös aamiainen oli runsas ja herkullinen, ja ruokaa oli tarjolla eri pisteissä 24 h vuorokaudessa.

Erään päivän herkullinen lounas.
Lähdössä illalliselle.
Upea auringonlasku.

Vietimme Cayo Guillermon viikon rentoutuen. Käveleskelimme rannalla, uimme ja lueskelimme. Kimmo pääsi parina tyynenä päivänä muutamaksi tunniksi kalalle, ja minä osallistuin muutamille lyhyille salsa- ja zumba-”tunneille” (n.10-20 min. mittaisia tuokioita).

Todistusaineistoa salsa-tunnilta. 🙂

Yhtenä päivänä hölköttelimme rannalla ja teimme pienen kuntopiirin. Samana päivänä poljimme myös Playa Pilarille, ja kaikki tuo oli auringon paahteessa ehkä hieman liikaa, sillä seuraavana päivänä oli hieman heikko olo. 😀

Pyöräretkellä.

Lainasimme siis hotellilta pyörät ja poljimme muutaman kilometrin päähän Playa Pilar –nimiselle rannalle, jossa Hemingway on aikoinaan viihtynyt 1930- ja 40-luvuilla. Playa Pilar onkin saanut nimensä Hemingwayn El Pilar –nimisen paatin mukaan. Pyöräillessämme Playa Pilarille huomasimme pari rakennustyömaata. Toivottavasti saarelle rakentamista rajoitetaan, ettei sen charmi katoa.

Ihana Playa Pilar!

Kävimme myös snorklaamassa pienen lähisaaren kupeessa. Uiskentelimme oppaan perässä noin tunnin verran ja näimme paljon erilaisia kaloja, sekä aivan upeita koralleja. Hienoimmat olivat syvän violetin värisiä ja viuhkamaisia.

Täytin muuten matkalla 40 vuotta! Kuva on synttäri-illalta. 🙂
Kaunis Cayo Guillermo ilta-aikaan.

Cayo Guillermolla ei pääse näkemään paikallista elämää, koska saarella on vain hotelleja. Jos olisimme viettäneet koko matkan tässä all inclusive –hotellin yltäkylläisyydessä, olisi Kuuban kokemus jäänyt vajaaksi. Olen onnellinen, että näimme myös toisenlaista Kuubaa ja paikallisten elämää. Mutta rauhaa kaipaaville Cayo Guillermon saari on paratiisi. Minun sydämeni se vei mennessään.

Seuraavassa osassa seikkaillaan Trinidadin mukulakivikaduilla pastillin sävyisten talojen seassa.

Kuuban matkan ensimmäinen osa Havanna löytyy täältä ja Kuuban matkan ennakkovalmisteluista kertoilen täällä.

”Kuubakuume”-terveisin,

Kirsi