Kynnys blogata ja motivaation löytyminen

Hei!

Minulle tapahtuu usein niin, että kun jostain asiasta on liian pitkä tauko, nousee eteen korkea kynnys taas aloittaa. En esimerkiksi pidä autolla ajamisesta, ja kun olen pitkään ajamatta, stressaa ratin taakse istuminen todella paljon. Liikunnasta taas useimmiten pidän ja jos joudun syystä tai toisesta liikuntatauolle, tekisi aluksi ihan hirveästi mieli liikkua, mutta jos tauko jatkuu yli kaksi viikkoa, on taas vaikeaa saada itsensä liikkeelle.

Olen pitänyt bloggaamisesta yli kahden kuukauden tauon. Kun jäin töistä kesälomalle, sormet syyhysivät kirjoittaa, ja postailinkin silloin instagramissa muutamia treenivideoita. Olin kuitenkin päättänyt pitää kesäloman ajan myös blogista lomaa (koska se liittyy niin läheisesti ammattiini). Kesäloman päätyttyä avasin läppärini useamman kerran aikomuksena kirjoittaa blogiini jotain. Mutta mitä? Olisi tylsää postata pitkän tauon jälkeen jokin tavanomainen treeni tai resepti tai kertoa lomakuulumisia. Mutta mistä ihmeestä sitten postaisin jotain? Kynnys kasvoi joka kerran läppärin avaamisen jälkeen ja samalla ahdistus siitä, että blogitauko vain venyi ja venyi.

Niinpä oli aika kaivaa esiin ne asiat, mitkä blogaamisessa minua motivoivat. Pohdin mm. alla olevia asioita. Ne pätevät oikeastaan mihin asiaan vain, joten jos sinulla on jonkin asian suhteen motivaatio hukassa, kannattaa pohtia seuraavia asioita:

  1. Mikä on motivaation alkulähde?

Mikä on se syy, miksi bloggaan? Mitä haluan siltä eniten?

  • Pidän bloggaamisessa erityisesti siitä, että se kehittää minua. Perehdyn usein blogatessani uusiin asioihin tai kertailen vanhaa. Haen uutta tietoa. Ja samalla saan bloggaamisesta uutta inspiraatiota työhöni.
  • Olen aina onnellinen, jos joku on jollain tapaa hyötynyt blogini sisällöstä – tehnyt postaamani treenin tai löytänyt uuden lempireseptin.
  • Mukavat yhteistyöt. Olen päässyt kokemaan hienoja asioita ja päässyt testaamaan erilaisia tuotteita, joista osa on jäänyt omaan aktiiviseen käyttööni.
  • Blogi on oma reseptipankkini. Täällä ovat hyvässä säilössä parhaimmat reseptini.
  • Pidän kirjoittamisesta.

Bloggaan harrastelijamaisesti, joten en ole juurikaan saanut blogini kautta rahaa. Silloin kun sitä on pikkuisen tullut, on se kyllä motivoinut, mutta vain hetkellisesti. Yleensä ulkoiset motivaattorit, kuten raha, ei motivoi pidemmän päälle. Sisäinen motivaatio vie pidemmälle.

Tätä asiaa voi pohtia minkä asian tiimoilta tahansa. Miksi olet aloittanut jonkin asian tekemisen (esim. jonkin harrastuksen tai elämäntapamuutoksen)? Mitä haluat asialta eniten?

 

  1. Mitkä ovat kompastuskivet? Voiko niiden yli päästä? Miten?

Suurimmat kompastuskivet ovat ajankäyttö ja vapaa-ajan käyttäminen koneen ääressä istuen. Työni sisältää nykyisin paljon enemmän koneen ääressä istumista kuin esimerkiksi vuosi sitten. Niinpä vapaa-ajalla läppärin avaaminen ei kiehdo. Mielummin ulkoilisin, joogaisin, lukisin kirjaa, tms. Lisäksi sain aikaisemmin työajan puitteissa blogata pari tuntia viikossa, jolloin laitoin aina vireille jonkin postauksen. Vaikka harvoin sain mitään parissa tunnissa valmiiksi, se oli kuitenkin kimmoke saada blogattua joka viikko jotain. Viimeisen vuoden aikana ei ole enää ollut mahdollista työn puitteissa käyttää aikaa bloggaamiseen. Nämä kaksi asiaa ovat selkeästi vaikuttaneet bloggaamisaktiivisuuteeni. Vuonna 2016 tein 75 blogipostausta, ja tänä vuonna postauksia on kertynyt tähän mennessä vaivaiset 17.

Pohtiessani asiaa, vaakakupissa painavat enemmän ne asiat, mitä bloggaamisesta saan kuin ne, mitä menetän. Sotasuunnitelmani on se, että silloin, kun koneen ääressä istuminen nyppii, postaan jotain helppoa ja nopeaa. Ja otan vakkaripäivän, milloin laitan jonkin postauksen alulle. Ajattelen asian ennemmin niin, että bloggausilta on ”harrastusilta”, eikä työtä tai pakkopullaa. Ainahan ei huvita tanssitunnillekaan lähteä, mutta silti menen, ja tunnin jälkeen on hyvä fiilis. Samoin nyt on hyvä fiilis, kun pääsin kirjoittamisen vauhtiin. 🙂

Kun sinulla on valmis suunnitelma kompastuskivien varalle, on suuremmat mahdollisuudet onnistua. Pohdi siis, mitä kompastuskiviä voi matkan varrella olla ja miten pääset niistä yli!

 

  1. Onko täydellisyyden tavoittelu esteenä?

Tekeekö mieli löydä hanskat tiskiin, kun viikon liikuntatavoite ei toteutunutkaan, kesällä tuli kiloja lisää tai et oppinut harrastuksessa jotain uutta temppua?

Tuttu tunne. Minussa asuu pieni täydellisyyden tavoittelija, ja kyseenalaistan usein, onko bloggauksissani mitään järkeä. Tunnen myös alemmuuden tunnetta siitä, että blogini on kotikutoinen, eikä samaa luokkaa kuin ammattibloggaajien blogit. Teen 40+ -tuntista työviikkoa, joten ajankäyttöni on rajattua, eikä minulla ole välineitä tai taitoa tuottaa esim. ammattitasoista videomateriaalia tai kuvia. Mutta mitä sitten? Ei kaikkien blogien tarvitsekaan olla kiiltokuvablogeja. Vai mitä? 🙂

Täydellisyyden tavoittelu nakertaa usein motivaatiota. Miten siitä pääsisi eroon? Helpommin sanottu kuin tehty. Mutta ainakin asia kannattaa tiedostaa ja pohtia, vaikuttaako se omaan motivaatioon.

 

  1. Tuumasta toimeen

Innostus ja motivaatio voi löytyä tekemisen kautta. Niinpä päätin ylittää bloggaamiskynnyksen ja tarttua tuumasta toimeen. Päätin, että tauon jälkeisen postauksen ei tarvitse olla mitään hienoa tai erikoista. Ja huomaan nyt, että kun sain aloitettua, on bloggaamismotivaatio taas täällä! 🙂

Eli: jos oikeasti haluat jotain asiaa, tee sitä! Olen työssäni tavannut useita henkilöitä, jotka ovat muuttuneet liikunnan vihaajista liikunnan rakastajiksi. Se on vaatinut harjoitusta, mutta harjoituksen kautta motivaatio on löytynyt! 🙂


Toki aina tulee niitä hetkiä, jolloin on aika irrottaa ja luopua jostain. Silloin yleensä saa jotain muuta tilalle. Minulla ei kuitenkaan nyt ole se hetki.

Nähdään siis taas täällä blogissa! 🙂

Muuten: jos treenimotivaatio on hukassa, olen kirjoitellut siihen liittyen hieman erilaisia vinkkejä  aikaisemmin, ja ne löytyvät täältä. Käy tsekkaamassa!

Täällä ollaan taas!

Terkuin, Kirsi

Ps. Jos haluat tulla moikaamaan mua kasvotusten, löydyn edelleen Kuntomaailmasta Jyväskylästä! 🙂 Tervetuloa maanantaisin klo 11.00 Kiinteytys-tunneilleni Naisten Kuntomaailmaan Torikeskukseen ja perjantaisin klo 10.00 Vahvista & Venytä –tunneilleni Ahjokeskuksen Kuntomaailmaan Seppälään. Tarjoan ilmaisen tutustumiskerran! Myös joitain PT-aikoja on syksylle vielä vapaana, ja niitä voi kysellä: [email protected]

Lapsettomien lauantai

Tänään, lauantaina 13.5.2017 ulkona on harmaata, ja sataa lunta. Tänään on myös vuosittainen lapsettomien lauantai. Minun ja monen muun lauantai. Mieleni ei ole kelistä ja päivän tuomista ajatuksista  huolimatta harmaa. Surullisiakin hetkiä on matkan varrella ollut, ja hieman haikeampia fiiliksiä voit lukea aikaisemmista lapsettomuutta ja lapsettomuushoitoja koskevista kirjoituksistani täältä, sekä täältä.

Pilvien takaa rupeaa pilkottamaan aurinko. Kyllä se kevät ja kesä vielä tulee!

Tänään olen aika lailla sinut lapsettomuuteni kanssa. En juurikaan enää ajattele asiaa, eikä toiveissa enää ole saada omaa lasta. Myös adoptio- sijaisperheajatukset on haudattu. En heti lapsettomuushoitojen jälkeen ollut valmis adoptioprosessiin, ja nyt kun ikä rupeaa lähentelemään neljääkymmentä, en jaksa enää lähteä monen vuoden odotukseen.

Välillä suru ja haikeus pääsee kuitenkin yhtäkkiä yllättämään. Joskus sen tuo jokin laulu, joskus jokin muu arkinen asia. Kuuntelin vappuaattona pitkästä aikaa Jenni Vartiaisen kappaletta Suru on kunniavieras. Tämä soi radiossa juuri silloin, kun murehdin lapsettomuuttani (v. 2014). Muistan, miten poljin eräs aamu töihin kyyneleet silmissä, kun kappale sattui pyörämatkani soittolistalle. Onneksi biisilista vaihtui tästä iloisempaan, jotta sain koottua itseni ennen ensimmäistä asiakastapaamista.

Onneksi suru on tullut vain lyhyissä pätkissä. En ole jäänyt vellomaan synkkiin ajatuksiin päiväkausiksi, enkä esimerkiksi ole tämän asian takia ollut päivääkään töistä pois. En edes silloin, kun hormonipistosten aikaan kärsin vatsakivuista ja jumppaaminen oli hankalaa.

Pois synkkyydestä

Tänään, lapsettomien lauantaina, oloni on ihan hyvä. Viime viikon lauantaina oli puolestaan raskas päivä. En surrut silloin lapsettomuuttani, mutta olin pahoilla mielin erääsen toiseen itselleni läheiseen ja tärkeään asiaan liittyen.  Itkeskelin aikani, mutta päätin sitten lähteä ulos kävelylle, vaikka ei olisi yhtään huvittanut. Laitoin napit korville ja musiikkia soimaan. Tunnin kävelylenkillä ajatukset tuulettuivat. Juttelin myös hetken ystäväni kanssa, ja siitä tuli hyvä mieli. Kun tulin kotiin, etsin You tubesta tilanteeseen sopivan lyhyen joogaharjoituksen ja tein sen.

Näiden jälkeen olo aivan toinen.

Pohdiskelin tänään, mitkä asiat ovat auttaneet minua lapsettomuuden käsittelyssä. Apua olen saanut rennosta liikunnasta, kuten kävelystä, tanssista tai joogasta. Yleensä surullisena ei ole voima tehdä kovaa rääkkitreeniä. Myös musiikki on auttanut, luonnossa liikkuminen, muiden kirjoittamat kokemukset lapsettomuudesta, sekä omien ajatusten jakaminen muiden kanssa.

Malja meille lapsettomille!

Ärsyttävä lapsettomuus

En koe, että lapsettomuus vaikuttaisi elämääni mitenkään erikoisemmin. Aika harvoin siihen liittyvät asiat ärsyttävät. Minua ei ärsytä, eikä koskaan ole ärsyttänyt, jos joku kysyy, onko minulla lapsia.

Välillä jotkin asiat kuitenkin ärsyttävät. Esimerkiksi ärsyttävää se, että usein töissä lapsellisilla on etuoikeus tiettyihin lomaviikkoihin (koulujen loma-ajat). Myös lapsettomat ystäväni ovat kokeneet tätä. Totta kai haluan, että vanhemmat saavat olla lastensa kanssa loma-aikoina, mutta mitä jos myös juuri minä haluaisin viettää jonkun tietyn lomaviikon, mutta se ei onnistu, koska minulla ei ole lapsia? Tuntuu kuin minua rangaistaisiin siitä, että minulla ei ole lapsia. Maailmani ei tähän kaadu, eikä tämä oikeastaan enää edes ärsytä, mutta silloin, kun lapsettomuus oli tulenarka asia, ärsytti tämä suunnattomasti.

Välillä ärsyttää myös joidenkin ajatus siitä, että lapsettomien elämä on ruusuilla tanssimista. Ei ole huolta lapsista, saa mennä, harrastaa ja matkustaa, miten haluaa, sekä nukkua joka yö rauhalliset yöunet. Niinpä niin. Entäpä jos kärsii unettomuudesta, ja entäpä jos haluaisi mieluummin vaihtaa ne omat harrastukset omiin lapsiin?

Koen, että jotkut ystävyyssuhteet ovat myös ”viilentyneet” lapsettomuuden myötä. En tiedä, olisiko näin, vaikka meillä olisikin lapsia. Välimatkat ja arki kun vievät mennessään, enkä itsekään ole jaksanut yrittää parastani. Mutta silti välillä mietin, johtuuko joidenkin välien viileneminen siitä, että meillä ei ole lapsia. Ei voida järkätä perhetapaamisia, jossa lapset leikkisivät keskenään, tai lähteä yhteisille perhematkoille.

Välillä mieleen putkahtaa mitä omituisempia asioita lapsettomuuteen liittyen. Välillä kuvittelen, miltä lapseni olisi näyttänyt, välillä kuvittelen, että syntymätön lapseni on tähti taivaalla ja katselee sieltä minua.

Vähän aikaa sitten pohdin tulevaisuuden juhlapyhiä. Nyt vietämme joulut ja pääsiäiset omien perheidemme kanssa, mutta mitä sitten, kun vanhempamme eivät enää ole täällä? Vietämmekö joulut kahdestaan mieheni kanssa? Apua! No, tähän on toivottavasti vielä piiiiiiiiitkä aika.. 😉

Hyvää lapsettomien lauantaita kaikille lapsettomille! <3

Aion viettää tämän lapsettomien lauantain siivoillen, hengaillen, hyvää musiikkia kuunnellen, ja poikkeuksellisesti myös töitä tehden, sillä menen illalla vetämään eräälle tyky-porukalle jumpan. Jumpan ohjaamisesta tulee muuten myös lähes poikkeuksetta hyvä fiilis! 🙂

Nyt lähden imuroimaan Timayan Dance-biisin tahtiin. Kyllä – jos tulet kurkkimaan meidän ikkunoista sisälle, näet viikoittain erään tanssivan siivoojan! 😉

Ihanaa äitienpäivää huomenna kaikille äideille, varsinkin omalleni! <3

Terkuin, Kirsi