Lapsettomien lauantai

Tänään, lauantaina 13.5.2017 ulkona on harmaata, ja sataa lunta. Tänään on myös vuosittainen lapsettomien lauantai. Minun ja monen muun lauantai. Mieleni ei ole kelistä ja päivän tuomista ajatuksista  huolimatta harmaa. Surullisiakin hetkiä on matkan varrella ollut, ja hieman haikeampia fiiliksiä voit lukea aikaisemmista lapsettomuutta ja lapsettomuushoitoja koskevista kirjoituksistani täältä, sekä täältä.

Pilvien takaa rupeaa pilkottamaan aurinko. Kyllä se kevät ja kesä vielä tulee!

Tänään olen aika lailla sinut lapsettomuuteni kanssa. En juurikaan enää ajattele asiaa, eikä toiveissa enää ole saada omaa lasta. Myös adoptio- sijaisperheajatukset on haudattu. En heti lapsettomuushoitojen jälkeen ollut valmis adoptioprosessiin, ja nyt kun ikä rupeaa lähentelemään neljääkymmentä, en jaksa enää lähteä monen vuoden odotukseen.

Välillä suru ja haikeus pääsee kuitenkin yhtäkkiä yllättämään. Joskus sen tuo jokin laulu, joskus jokin muu arkinen asia. Kuuntelin vappuaattona pitkästä aikaa Jenni Vartiaisen kappaletta Suru on kunniavieras. Tämä soi radiossa juuri silloin, kun murehdin lapsettomuuttani (v. 2014). Muistan, miten poljin eräs aamu töihin kyyneleet silmissä, kun kappale sattui pyörämatkani soittolistalle. Onneksi biisilista vaihtui tästä iloisempaan, jotta sain koottua itseni ennen ensimmäistä asiakastapaamista.

Onneksi suru on tullut vain lyhyissä pätkissä. En ole jäänyt vellomaan synkkiin ajatuksiin päiväkausiksi, enkä esimerkiksi ole tämän asian takia ollut päivääkään töistä pois. En edes silloin, kun hormonipistosten aikaan kärsin vatsakivuista ja jumppaaminen oli hankalaa.

Pois synkkyydestä

Tänään, lapsettomien lauantaina, oloni on ihan hyvä. Viime viikon lauantaina oli puolestaan raskas päivä. En surrut silloin lapsettomuuttani, mutta olin pahoilla mielin erääsen toiseen itselleni läheiseen ja tärkeään asiaan liittyen.  Itkeskelin aikani, mutta päätin sitten lähteä ulos kävelylle, vaikka ei olisi yhtään huvittanut. Laitoin napit korville ja musiikkia soimaan. Tunnin kävelylenkillä ajatukset tuulettuivat. Juttelin myös hetken ystäväni kanssa, ja siitä tuli hyvä mieli. Kun tulin kotiin, etsin You tubesta tilanteeseen sopivan lyhyen joogaharjoituksen ja tein sen.

Näiden jälkeen olo aivan toinen.

Pohdiskelin tänään, mitkä asiat ovat auttaneet minua lapsettomuuden käsittelyssä. Apua olen saanut rennosta liikunnasta, kuten kävelystä, tanssista tai joogasta. Yleensä surullisena ei ole voima tehdä kovaa rääkkitreeniä. Myös musiikki on auttanut, luonnossa liikkuminen, muiden kirjoittamat kokemukset lapsettomuudesta, sekä omien ajatusten jakaminen muiden kanssa.

Malja meille lapsettomille!

Ärsyttävä lapsettomuus

En koe, että lapsettomuus vaikuttaisi elämääni mitenkään erikoisemmin. Aika harvoin siihen liittyvät asiat ärsyttävät. Minua ei ärsytä, eikä koskaan ole ärsyttänyt, jos joku kysyy, onko minulla lapsia.

Välillä jotkin asiat kuitenkin ärsyttävät. Esimerkiksi ärsyttävää se, että usein töissä lapsellisilla on etuoikeus tiettyihin lomaviikkoihin (koulujen loma-ajat). Myös lapsettomat ystäväni ovat kokeneet tätä. Totta kai haluan, että vanhemmat saavat olla lastensa kanssa loma-aikoina, mutta mitä jos myös juuri minä haluaisin viettää jonkun tietyn lomaviikon, mutta se ei onnistu, koska minulla ei ole lapsia? Tuntuu kuin minua rangaistaisiin siitä, että minulla ei ole lapsia. Maailmani ei tähän kaadu, eikä tämä oikeastaan enää edes ärsytä, mutta silloin, kun lapsettomuus oli tulenarka asia, ärsytti tämä suunnattomasti.

Välillä ärsyttää myös joidenkin ajatus siitä, että lapsettomien elämä on ruusuilla tanssimista. Ei ole huolta lapsista, saa mennä, harrastaa ja matkustaa, miten haluaa, sekä nukkua joka yö rauhalliset yöunet. Niinpä niin. Entäpä jos kärsii unettomuudesta, ja entäpä jos haluaisi mieluummin vaihtaa ne omat harrastukset omiin lapsiin?

Koen, että jotkut ystävyyssuhteet ovat myös ”viilentyneet” lapsettomuuden myötä. En tiedä, olisiko näin, vaikka meillä olisikin lapsia. Välimatkat ja arki kun vievät mennessään, enkä itsekään ole jaksanut yrittää parastani. Mutta silti välillä mietin, johtuuko joidenkin välien viileneminen siitä, että meillä ei ole lapsia. Ei voida järkätä perhetapaamisia, jossa lapset leikkisivät keskenään, tai lähteä yhteisille perhematkoille.

Välillä mieleen putkahtaa mitä omituisempia asioita lapsettomuuteen liittyen. Välillä kuvittelen, miltä lapseni olisi näyttänyt, välillä kuvittelen, että syntymätön lapseni on tähti taivaalla ja katselee sieltä minua.

Vähän aikaa sitten pohdin tulevaisuuden juhlapyhiä. Nyt vietämme joulut ja pääsiäiset omien perheidemme kanssa, mutta mitä sitten, kun vanhempamme eivät enää ole täällä? Vietämmekö joulut kahdestaan mieheni kanssa? Apua! No, tähän on toivottavasti vielä piiiiiiiiitkä aika.. 😉

Hyvää lapsettomien lauantaita kaikille lapsettomille! <3

Aion viettää tämän lapsettomien lauantain siivoillen, hengaillen, hyvää musiikkia kuunnellen, ja poikkeuksellisesti myös töitä tehden, sillä menen illalla vetämään eräälle tyky-porukalle jumpan. Jumpan ohjaamisesta tulee muuten myös lähes poikkeuksetta hyvä fiilis! 🙂

Nyt lähden imuroimaan Timayan Dance-biisin tahtiin. Kyllä – jos tulet kurkkimaan meidän ikkunoista sisälle, näet viikoittain erään tanssivan siivoojan! 😉

Ihanaa äitienpäivää huomenna kaikille äideille, varsinkin omalleni! <3

Terkuin, Kirsi

 

 

 

Eräs työpäivä kanssani (eli päivä personal trainerin saappaissa)

Hei!

Tänään ajattelin jakaa teille erään arkisen työpäivän kanssani.

Näin päiväni sujui:

klo 8.00 Herätys ja aamupala, sekä töihin lähtö

klo 10.15 Treenitilan järjestelyä

klo 10.30 Personal Training pienryhmän ohjaus

Vedän kerran viikossa pienryhmää, jossa on kuusi upeaa naista. Tällä kerralla meillä oli perusvoimatreenit, ja liikkeinä mm. kyykkyjä ja kulmasoutuja. Painot nousivat! On mahtavaa päästä viikkotasolla näkemään kaikkien ryhmäläisten kehitys.

Ryhmässä on aivan ihania asiakkaita, ja odotankin aina innolla viikoittaisia treenejä.

Perusvoimatreenin jälkeen tehtiin vielä ”loppuverryttelynä” pieni kuntopiiri.

klo 11.30 Treenitilan järjestely ja sähköpostin tsekkaus

Sähköpostia tulee päivittäin hurja määrä. Kätevä välinehän se on, mutta myös aikasyöppö. Mietin, miten ennen pärjättiin ilman s-postia? Ja mihin kaikkeen voisinkaan käyttää aikani, jos s-postia ei olisi. 😉

Mun työpiste. Tässä nökötän välillä koneen ääressä tunteja.

klo 12.00 Personal training – asiakkaan ohjaus

Oli aika kaivaa sekkari esiin. Vedin yksilöasiakkaalleni HIIT-treenin. Yhteisiä treenejä on takana kaksi vuotta, ja kehitys on ollut huikeaa. Kiloja asiakkaaltani on lähtenyt 10, mutta samalla treenipainot ovat nousseet, ja kehonhallinta, sekä liikkuvuus ovat parantuneet. Ruokavalio on mennyt täysin uusiksi. Olen hurjan ylpeä tästä ihanasta asiakkaastani. Matkaa tavoitteeseen on kuitenkin vielä, joten yhteistyö jatkuu. 🙂

Sekkari valmiina HIIT-treeniin.

klo 13.00 Ruokis

Olin töissä meidän naisten kuntokeskuksessa Torikeskuksessa, ja hain alakerran Caffitellasta lounaaksi salaatin.

Välillä otan töihin mukaan eväät, välillä käyn lounastamassa lounasravintolassa ja välillä haen työpisteelle salaatin.

klo 13.30 Ryhmäliikuntaohjaajien asioiden hoitoa, mm. pääsiäisen lukkarin suunnittelua.

Juoksevia ryhmäliikunta-asioita on hoidettavana paljon, ja välillä varaan niille enemmän aikaa, ja välillä vähän vähemmän. Tänään oli vain tunti aikaa asioiden hoitoon, joten odottamaan jäi pitkä lista seuraavalle päivälle.

klo 14.30 Personal training –asiakkaan ohjaus

Kyseessä oli melko uusi asiakas, ja vedettiin nyt ensimmäisen kerran HIIT-treeni. Oli kiva nähdä, että asiakkaasta löytyy sisua. Luulen, että tästä tulee vielä hyvä juttu!

Ja nyt tästä ehkä saa kuvan, että vedän kaikille asiakkailleni aina kovatehoisen HIIT-treenin. Hih! Niin ei suinkaan ole, vaan olen kyllä enemmänkin leppoisa ohjaaja kuin kova piiskuri. 🙂

klo 15.30 Kehityskeskustelu ryhmäliikuntaohjaajan kanssa

Oli mukava hetki jutella yhden meidän pitkäaikaisen ohjaajan kanssa. Vähän jännitin näitä kehityskeskusteluja etukäteen, kun olen tässä roolissa uusi, mutta hyvin ovat tähän asti (ainakin omasta mielestä) sujuneet.

klo 17.00 Personal training –asiakkaan mittaukset ja konsultointi

Tein erään asiakkaani ravintovalmennukseen liittyen kehonkoostumusmittauksen, sekä samalla pienen tsekkauksen ruokavalion suhteen. Mukavasti oli lähtenyt sujumaan ja paino tippumaan pienten alkukäynnistymisvaikeuksien jälkeen. Ihan huipputyyppi tämäkin asiakas.

Kehonkoostumuslaite odottaa seuraavaa mitattavaa.

Havahduin muuten tämän päivän jälkeen siihen ajatukseen, että kaikki tämän hetken asiakkaani ovat ihan mahtavia. Välillä on ollut niitäkin, joiden kanssa ei ole yhtä hyvin synkannut, tms., mutta tällä hetkellä on joka ikisen kanssa kivaa tehdä töitä.

klo 17.30 S-posteihin vastailua.

klo 18.15 Lähtö parisalsatunnille.

Monen vuoden houkuttelun jälkeen sain alkuvuodesta mieheni suostuteltua parisalsan alkeiskurssille. Nyt tämä on meidän yhteinen harrastus, ja yllätyksekseni mieheni on viihtynyt tunneilla ihan hyvin. Olen hänestä ylpeä, sillä hän astui todella epämukavuusalueelle.

klo 19.30 Kaupan kautta salsatunnilta kotiin ja ruuanlaittoon. Telkun katselua, relailua ja lautapelin pelailua.

klo 22.00 Sänkyyn lukemaan.

klo 23.00 Hyvää yötä!

Työnkuvani on hyvin vaihteleva, joten koko totuutta yllä oleva päivä ei arjestani kerro. Esim. tänään tuurasin jumppatunnin, tapasin yhden PT-asiakkaan, pidin yhden kehityskeskustelun ja loppuaika kuluikin akuutteja ryhmäliikunta-asioita hoidellen, ja työpäivälle kertyi mittaa 10 h. Huomenna teen puolestaan etäpäivän ja suunnittelen kesän ryhmäliikuntalukkaria.

Kuvamatskua tuli päivästä huonosti, sillä päiväni oli melko aikataulutettu (kuten se melkein aina on), joten kaiken tohinan keskellä kuvaaminen unohtui.  🙂

Olen töissä usein meikitön ja hieman räjähtäneen näköinen. Kuten tänään! Apua, nyt on ihan pakko päästä kampaajalle!

Mukavaa loppuviikkoa ja tsemppiä kaikille arkeen!

Terkuin, Kirsi